keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Amos Anderson - ajankohtaiset näyttelyt...


Maanantai oli mitä oivallisin päivä piipahtaa näin pääsiäisviikon alkajaisiksi tutustumassa tämänhetkiseen näyttelytarjontaan. Amos Andersonilla on tarjolla neljä teemaa:


Olli Lyytikäinen (1949-1987)  Per Aspera, 1986

Lyytikäinen oli se perussyy poiketa näyttelyyn ja hänen värinkäyttönsä, herkkyytensä ja laaja aihepiiri ihastuttivat suuresti.
Erityisesti mieleen jäivät Pilvenpiirtäjän väriskaala, Kala, joka oli erilainen, jossa hauskasti merihevonen kalaparven keskiössä sekä Afrikasta ikuisuuteen, jossa keskellä ei mitään  istuu nainen selin symbolisine kaartuvine viljalyhteineen.




Helsinki Noir
"Sumuisen ja kostean marraskuun lopulla löytyy Kaivopuiston rannnasta hyisen meren syleilystä nuoren naisen ruumis. Ohueen leninkiin ja silkkisukkiin pukeutunut neito nimetään lehdistössä Kaivopuiston kaunottareksi. Kuka on tuo pitkäsäärinen neitokainen ja mitä hämyisten kivikortteleiden suojissa on tapahtunut?" (Esite)

Näyttelyä tehostivat vossikkakuskien hevosten kavionkapse nupukivillä, pimeahkössä huoneessa pönöttävä mustiinpukeutunut mieshahmo, joka selkeästi tuijotti minua hienoisesti liikkuvine silmineen ja huulineen, hämyisen verhon takana altaassa lillivä kaunottaren ruumis ja kelloseppä Yrjö Ollilan tikittävä, aikaa mittaava seinäkellorivistö; ryydittäviä tunnelmaansopivia efektejä...

 Marcus Collin: Lumiräntää, 1937







Stuart Wrede, The Garden of Life 
 
Olin lähtökohtaisesti hivenen varauksellinen tämäntyyppiseen kokonaisuuteen, mutta niin tehokkaasti Wrede teoksissaan esiintuo veden ja jään ikuista kiertokulkua ja pohtii ihmisen suhdetta luontoon, että tämän edessä jää paitsi itse veistoksissa myös Mummon sydämessä  suli...




Sigurd Frosteruksen  (1876-1956) Kokoelma
 Magnus Enckell, Poikia rannalla, 1910

Impressionismi on aina ollut Claude Monetin johdolla läheinen taidesuunta, sen sijaan pointillismi sinällänsä ei juuri puhuttele vaan aiheuttaa lähinnä lievää päänsärkyä. Silti Frosteruksen kokoelma tarjosi runsaasti kiinnostavaa katseltavaa.




Greta Skogsterin kookas ja taidokas seinävaate (1933)  pienine yksityiskontineen oli pikantti lisämauste tälle näyttelykokonaisuudelle, joka ensinnäkin oli iloisesti yllättävä ja toisekseen monimuotoisuudestaan huolimatta  eheä rupeamakokonaisuus  jättäen  seesteisen ihastuneen tunnetilan pidemmäksi aikaa!


Helsinki Noir -näyttelyyn on tutustunut ja tykästynyt myös Suketus

Elegia, riitta k ja Kuutar!  Ilahdutitte mukaantulollanne näille kiemurapoluille, toivottavasti yhteinen matka taittuu antoisissa ja kiinnostavissa merkeissä:)

Ars longa vita brevis:

8 kommenttia:

  1. Kuin myös, ja "Impressio, Auringonnousun", 1982 taika puree aina yhä uudelleen:)

    VastaaPoista
  2. Kiitokset hienosta museokierroksesta! <3 Harkitsen museokortin hankkimista, sen innottamana museoissa tulsi käytyä ehkä nykyistä enemmän...

    VastaaPoista
  3. Kiitokset hienosta museokierroksesta! <3 Harkitsen museokortin hankkimista, sen innottamana museoissa tulsi käytyä ehkä nykyistä enemmän...

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi! Runsaasti on nyt laadukasta tarjontaa. Tuo museokortti toimisi varmaan kelpo porkkanana ja ylösrepijänä siitä omasta laiskanlinnasta, johon on niin vaivatonta uppotua:)

    VastaaPoista
  5. Hupsista: Monetin "Impressio, Auringonnousu" sijoittuu tietty vuoteen 1872; pahoittelen painovirhepaholaista(:

    VastaaPoista
  6. Tuo Amoksen Helsinki Noir oli tosi kiinnostava. Teiniosastokin tykkäsi ja sen on jo aika paljon. :)

    VastaaPoista
  7. Tuo kertoo näyttelyn tasosta paljon, jos ei ihan kaiken!! Teini-ikäiset ovat hurjan kiinnostava & innostava, ehdottoman hienovarainen taito- ja tekniikkalaji. Huh-huh. Näin isovanhempana kanssakäyminen on rennompaa ja sutjakampaa... Kommentistasi kiitos ja auringonpaistetta silmänurkkiin Sinulle:)

    VastaaPoista