"Kaikki taivaan linnut / Go Set a Watchman" - ex Libris...

"Kaikki taivaan linnut", Harper Lee, Gummerus, 2015, 285 s., suomentanut Kristiina Drews.
Kansi Jenni Noponen.

"Harper Lee  syntyi  1926 ja kasvoi Alabamassa. Hän opiskeli lakia Alabaman yliopistossa ja muutti myöhemmin New Yorkiin.
Esikoiskirja Kuin surmaisi satakielen julkaistiin vuonna 1960 ja se voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 1961. Romaani kuuluu jokaisen amerikkalaiskoululaisen lukulistalle ja jokaisen kirjoja rakastavan kirjahyllyyn.  Harper Leeltä odotettiin turhaan toista kirjaa yli 50 vuotta, kunnes kansainvälisen kustannusmaailman hämmästykseksi ja riemuksi kirjailijan arkistoista löytyi vuoden 2014 lopulla ennen julkaisematon romaanikäsikirjoitus Kaikki taivaan linnut. Kirjan amerikkalainen kustantaja HarperCollins on kertonut kesällä 2015 julkaistavan painoksensa määräksi kaksi miljoonaa." (Kustantaja)

"Vaikka Kaikki taivaan linnut kirjoitettiin ennen Kuin surmaisi satakielen -kirjaa, se jatkaa päähenkilö Scoutin tarinaa. Scout on nyt nuori nainen, joka matkustaa isänsä luo vanhaan kotikaupunkiinsa. Lapsuutensa maisemiin palaava Scout joutuu painiskelemaan niin henkilökohtaisten kuin poliittistenkin kysymysten parissa, joita yhteiskunta, suhde omaan isään ja alabamalainen pikkukaupunki herättävät." (Kustantaja)

"Muistot nousevat pintaan: Atticus isän viisaat sanat, loputon varmuus siitä, mikä on oikein ja mikä väärin." Kohdatessaan itselleen uutta totuutta,  Scout toteaa, "ettei pysty tarkastelemaan ihmisiä jonkin rodun edustajina, vaan hän näkee vain ihmisiä ja toteaa, että jos hänellä olisi ollut näkemystä tapahtumista, jotka olivat saaneet alkunsa yli 200-vuotta sitten, hän olisi voinut punnita päivän tapahtumia tutun tarinan valossa" ja "hän olisi päässyt yli oman, valikoituneen ja tarkasti rajatun maailmansa, hän olisi ehkä tajunnut, että oli koko ikänsä kärsinyt näköhäiriöstä, joka oli jäänyt huomaamatta ja hoitamatta sekä häneltä itseltään että hänen läheisiltään: hän oli syntynyt värisokeaksi."

Tätähän aikuisuuden aprikointi juurille palattaessa ja aikamatkalle uskaltauduttaessa pitkälti on:
missä nyt piilottelevat lapsuuden kukkivat niityt ja mittaamattomiin heilimöivät viljapellot, kesien aina helottava aurinko ajattomine aikoineen, tutut kadut, kujat ja rakennukset, kasvunkumppanit, oikeudenmukaiset ja järkähtämättömän kivipaadenkaltaiset turvalliset isät; olevat, kadonneet tai kuolleet sisaruksemme??  Historiallisista orjuudesta ja rotusorrosta  olemme ainakin jossain määrin toenneet ja suorineet moraalisemmille vesille, joskin mittavasti työsarkaa kynnettäväksi löytyy edelleen. Näistä ratkaisua vaativista massasiirroista ja- siirtymistä ja niiden haastamasta eettisestä yhteisvastuusta opittu on, - josko niin mitään. Nyt vuorostaan olemme lipuneet törmäyskurssille ajankohtaisten siirtolais-, pakolais- ja maahanmuutto-ongelmien pulmaviidakon kanssa. Jaakobin painia & judoa kerrakseen luvassa Telluksen tatamilla....

"Ennakkoluulolla, joka on ruma sana, ja uskolla, joka on puhdas sana, on jotakin yhteistä: molemmat alkavat siitä, mihin järki loppuu." Viisaasti sanottu.

Teos on kirjoitettu nuoren naisen näkökulmasta, joka myös lukijalle aidosti todentuu.
Se sisältää perusteellista pohdinnanomaista perkaamista  sen suhteen, mitkä ovat meidän perimmäiset tavoitteemme ja arvojemme mukaiset päämäärät ja kuinka oudonoloisia, edellisten vastaisia tilapäiskeinoja elämässämme joudumme käyttämään ne saavuttaaksemme.
Sivuilla pelätään ja kauhistellaan kommunismia, sekarotuisuutta ja järjestöä NAACP.
Kertomus etenee leppeän sujuvasti hienoisin naiivein piirtein, mikä teokselle olosuhteet ja ilmestymisajankohta huomioiden toki suotakoon.

 Kuten villit ja vapaat  linnut lukemisen myötä liitää suoraan syvälle hehkuviin etelävaltiohin Tuulen viemän tapaisiin luettuihin ja elokuvan visualisoimiin täyteläisen tummiin tunnelmiin. Takuulaatuinen suomennos Kristiina Drewsin ja tyylikäs kansi Jenni Noposen käsialaa. Vaikka oma perspektiivi verrattuna aiempaan Satakieleen on aivan toinen, tämä oli kirja, joka kannatti ja kelpasi lukea jo aiempien positiivisten tuntojen perusteella sekä  uteliaasta mielenkiinnosta  siksi, että ilmestymisten ja lukukokemusten välillä ehtinyt aikaa hurahtaa hirmuiset puoli vuosataa...



Kuin surmaisi satakielen  / To Kill A Mockingbird, Pulizer-palkinto 1961, oman aikansa kulttikirja eräänlainen ikäpolveni must-luettava
Se liittyy nostalgiseen itsensä ja arvojensa etsimis- ja löytämisaikaan. Aikaan, jolloin meillä oli paljon ihanteita, ilmassa oli suuria ja utopistisia haaveita, tulevaisuudensuunnitelmia, idealismia ja vastustettiin mm. rotusortoa. Osa niistä on onneksi, vaikkakin matkalla muotoutuneina ja riisuttuina, osoittautunut jokseenkin pysyväisluonteisiksi.
Musta-valkoinen maailmakin on hioutunut harmaansävyjä sisältäväksi, joskaan elämä ei suistunut harmaaksi, on opittu kompromissien tekemisen jalo taito...


Siispä: erämaa pysyy, karavaani kulkee ja  kodissammekin  tulevalla viikolla koirat haukkuvat,
jos tri Finchin sanoin,

D.V.: