Pseudonyymin takana on kirjailijakaksikko Daniel Sjölin ja Jerker Virdborg. Sarjan ensimmäinen osa oli "Neitsytkivi", 2014."Nuori biologian opiskelija Ida Nordlund jatkaa isäpuolensa Lassen kanssa merkillisen fossiilin etsintää. Heidän on päästävä Moskovaan ja löydettävä Idan isoäiti Alma ja vuosisatoja vanhan fossiilin kolme muuta osaa. Ehkä Alma osaa selvittää, miksi salaperäinen kivilöydös herättää niin paljon intohimoja, että joku on valmis tappamaan sen vuoksi. Alman lähettämät viestit ovat hämäriä. Tapahtumien pyörre kuljettaa Idan ja Lassen henkeäsalpaavaan seikkailuun, joka kietoutuu salaperäisen kiven uskomattoman tarinan ympärille. He eivät ole ainoita, jotka ovat kiinnostuneita kivestä, vaan sen jäljillä tuntuu olevan koko joukko tutkijoita. Ida haluaa myös saada vihdoin selville, onko hänen äitinsä todella kuollut." (Kustantaja)
Kustantajan mukaan tässä vauhdikkaassa takaa-ajotarinassa sekoitetaan jännitystä, mystiikkaa ja populääritiedettä. Ja kuten lukiessa osoittautuu paljon, paljon, liian paljon kaikkea muuta... Ykkösosan jälkeen tartuin tähän odottavin mielin ja olisin itse asiassa halunnut pitää lukemastani, mutta sitkeästä puurtamisesta ja jaksamisesta huolimatta en onnistunut tavoittamaan villakoiran ydintä, tekijöiden ideaa, vaan työlästyin materiaalin runsauteen, pirstaleisuuteen ja juonenkulun rimpuiluun.
Olihan tässä intresantteja elementtejä ja historian siipien havinaa: keisari Vilhem II:n tsaari Nikolai II:lle lähettämää kirjettä, Oleg Kuznetsovia, Johan Wolfgang von Goetheä, Laokoon-ryhmää , Vatikaania paavimobiileineen, Roomaa kaduilta ja katujen alta jne. Paettiin ja tarvottiin paikasta ja maasta toiseen kivien perässä. Evan koskaan lähettämättömät kirjeet tyttärelleen Idalle eivät nekän tuoneet piristystä tai valoa tarinaan. Utuisansuttuisten kuvien viesti ja funktio jäivät epäselviksi. Henkilöhahmot eivät sitten ensiosan olleet pulskistuneet eivätkä saaneet lihaa luidensa ympärille, vaan jäivät aneemisiksi. Yksinkertaisesti minulle liian paljon tavaraa, hyppelyä paikasta toiseen, tuskastuttavaan viipyilevää matkantaittoa ja jorinaa sekä - pienin ilahduttavin poikkeuksin - junnaavaa, joskin verbaalisesti riittävää kerrontaa.
Kiinnostava & seikkaperäinen postaus: Ullan luetut kirjat
Minulle jäi käsiin keskentekoisuuden & puolivillaisuuden tuntuma, joten toiston uhallakin:
poijjaat, maltti on valttia & vähemmän on enemmän!
Sorry:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti