"Verta lumella osa 1", Jo Nesbø, Johnny Kniga, 2015, 195 s., suomentanut Outi Menna
"Hän tuijotti minua lasittuneella katseella, ja hetken luulin, että hän oli jo kuollut. Mutta sitten hän liikutti suutaan. Olisin voinut ampua häntä sydämeen, niskaan tai takaraivoon. Miksi ammuin ensin alaselkään? Halusinko kysyä häneltä jotain? Saatoin halutakin, mutta olin unohtanut, mitä. Tai se ei tuntunut enää tärkeältä." (Kirjan lievelehti)Henkilögalleriasta löytyvät mm. sanasokea ja kappaleita tuottava asiainhoitaja Olav, Sir Daniel Hoffmann ja Kalastaja, jotka jakavat Oslon heroiinimarkkinat, ykkösparittaja Pine, rampa ja kuuromykkä Maria Myriel sekä kaunis ja kavala Corina Hoffmann. Päähenkilö Olav on hauras, kaksijakoinen ja tunteettomaan väkivaltaan pystyvä kappaleidenhoitelija mottonaan:"Tämä ei ole henkilökohtaista." Olavista ei omien sanojensa mukaan ole: pakoauton kuljettajaksi, ryöstäjäksi eikä työhön, joka liittyy
huumausaineisiin tai prostituutioon...
Aseet paukkuvat ja ruuti käryää, mutta se ei nouse tässä pääasiaksi; kovaotteisuuskin on ilman itsetarkoitusta, jotenkin sivistyneesti kuvattua. Pinnan alla kulkee Olavin hahmossa kaiken matkaa ihmismielen koukeroita ja syvyyksiä pohdiskelevan kirjailijan pitävä ote, jota juohea teksti ja sanankäyttö tukevat.
Kukaan ei ole läpeensä paha, vai onko? Kuinka paljon hyvistä päätöksistämme huolimatta toistamme lapsuudessa opittuja malleja? Onko paha periytyvä virus? Samoja teemoja kirjailija ansiokkaasti pyöritteli jo edellisessään, "Isänsä poika" -teoksessa.
Kun Jo Nesbø ja Outi Menna, tuo oiva parivaljakko ovat puikoissa, on tuloksena taattua laatua ja takuuvarma, joskin pienoisesti hämmentävä, lukukokemus! Loppuratkaisun pikantti yllätyksellisyys jättää avoimeksi ja toisen osan varaan tämän kaksiosaisen paketin kokonaisuuden arvioinnin, mikä lienee kirjailijan ilkikurinen ja ovela tarkoituskin. Mielenkiintoista!
"Lunta ja verta. Niin valkoista. Niin punaista. Niin ihmeellisen kaunista. Kuin kuninkaan viitta."
Henkilökohtaisesti:
Tämä ei sytyttänyt minua, oli tosi paha pettymys. Kaikki se terävyys ja älykkyys puuttui ja tämmöinen vaivainen tragikoominen läpyskä ei paljon ilahduttanut.
VastaaPoistaEipä ollut parasta Nesbø:ta; tuo "pienoisesti hämmentävä" juurtuu siitä, että oli alkuun päästyä pakko tarkistaa, kenen kirja on käsissä... Toisen osan varaan jää tämän tupletin kokonaisarvio. Mukavaa viikonlopun jatkoa:)
VastaaPoista