"Karjalainen nainen", Pirkko Sallinen-Gimpl, Unifada, 2013, 252 s.
"Viime huhtikuussa Helsingin yliopistossa tarkastetussa kansatieteellisessä väitöskirjassaan Pirkko Sallinen-Gimpl - syntyään pohjoiskarjalainen - sanoo tarkastelevansa siirtokarjalaisia kuin näköalapaikalta: kantaväestön silmin, mutta karjalaisen kulttuurin piirissä kasvaneena myös siirtokarjalaisia ymmärtäen."( HS 7.5.1994) Hän vaikutti myös yhtensä kirjoittajista "Juuret Karjalassa" teoksessa."Missä onkaan tuo iloinen, puhelias, vilkas ja hersyvästi naurava nainen? Sellainenko hän on? Monella heistä on takanaan evakkotie, kodin menetys ja joutuminen sotaa paenneiden joukkoon, kuten miljoonat nykyisinkin maailmassa... Miten he selvisivät siitä?" (Takakansi)
Kirja on kattava, asiantutemuksella laadittu ja hersyvän tyhjentävä karjalaisen naisen kuvaus.
Sen tyylikäs ulkoasu on tekstin hengen mukainen ja kuvat tukevat asiasisältöä kauttaaltaan valottaen tekstinkulkua; lahjateokseksikin varsin käypänen! Karjalaisen naisen selviytymiskeinoina mainitaan: innovatiivisuus, koulutushalukkuus, tunteiden ilmaisu ja herkkyys, suhde kauneuteen ja ympäristön estetiikkaan. Karjalainen nainen taipuu vaan ei taitu! Niinpä-niin, vahva identiteetti on näistä juurista versonut....
Omissa lapsuudenmuistoissani on selkeänä mielikuvana Isomummin itsestäänselvä,
haastamaton ja kunnioitettu asema Mummilassa: jopa muutoin niin miehekäs ja dominantti Ukkinikin (joskin ikäpolvensa edustajaksi erikoinen polvillaan kiikuttava, mukanaan työmailla ja uimarannoilla kuljettava sekä kiperän paikan tullen tarvittaessa yöllä apoteekkiin tutinnoutoon rientävä ja minulle rakas) hiipi varpasillaan hänen huoneensa oven ohi tarkkaan varoen häiritsemästä. Posti Isomummille saapui tittelillä "Wanha Emäntä". Jonniinsortin matriarkaalisuus on ollutkin äidinpuoleisen sukuni ominaispiirre, ehkä juuri Isomummin suvun tilallisen taustoista juontuen.
Samoin suurperheellisyys, nykykielellä ilmiö B&B, vallitsi Mummilassa maalta Helsinkiin integroituvien sukulaisten, tuttavien ja kylänmiesten vuolaana hyyryläisvirtana Mummin
suoltaessa katkeamattomana virtana täysiä, herkullisesti tuoksuvia pellillisiä karjalanpiiraita, sultsinoita, vatruskoita ja muita suussasulavia herkkuja.
Heleätä Helluntaita! Ja jos ei heilaa:
Monet meistä karjalaistaustaisista tässäkin polvessa ovat löytäneet ja valinneet elämän- ja sielunkumppaninsa Karjalan kunnaiden maisemista lähtöisin olevien joukosta; suurta sattumaako?
Jospa ne joskus putkahtelevat oudot tuntemukset sydänalassa ovatkin niitä lemmenpistoja?
Ounastelee:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti