torstai 5. kesäkuuta 2014

Hippulat vinkuen...

on mennä pompotellut kulunut viikko matkoihinsa  kutoen elon mattoon sekä kirkkaita
että tummia raitoja...

Kaikille Suvivirren kuuliaisesti  kuulleille, lappusen kätösiin lukukuvuoden penkin kuluttamisesta saaneille, hohtaville valkolakeille & ammattin valmistuneille, hiukset hulmuten kesälaitumille, harjoittelupaikkoihin sorvin ääreen, harrastusten pariin tai suloisen suvenviettoon rientäville: juonikasta kesää!

Ensimmäinen aalto rantautui Mummolaan perjantaina Juoniorimurmeileiden kirmaistua moninaisten  harrastusten kesätauolle siirryttyä odotetun Flamingon polskuttelureissun jälkeen Vaaria onnittelemaan. Sankari ilahtui monisivuisesta kauniisti kuvitetusta ja Äiskän avittamana tekstitetystä seikkailukertomuksesta ynnä tietysti onnittelulaulusta, joka kajautettiin ilmoille lusikoitaessa  mansikkakakkua vauhdilla parempiin maisemiin. Yökyläilyä seuraa viikon päästä, jolloin ovat vuorossa vuosi sitten päätetyt parvekebileet pillimehuineen.

Lauantaina  puoliltapäivin pöräytti pihaan puolestaan Murmeliviisikon vanhin, Amigo.
 Siinä sitten turistiin päällimmäiset, herkuteltiin, pelailtiin ja kun Pojanpoika sävyisästi muistutti Mummoliiton suositteleman nukkuma-ajan aikaa sitten koittaneen ja ohitetuksi tulleen, jäivät pojat vielä vastaladattua Netflixiä tapittamaan, chipsejä rouskuttelemaan ja äijäjuttujaan turisemaan.

Juonimisen tuloksena tiistaina hurautettiin  porukalla puhelinostoksille ja näin saatiin Mummo
Apple iPhone 4S:n myötä roudattua yllätysmomenttia hyväksikäyttäen  perusnäppäinnokialaisesta nykyaikaan. Itse puhelin ojennettiin minulle sittemmin kotona tuokion päästä  elegantisti valmiiseen toimintakuntoon saatettuna. Pikakurssikin asiallisesti tuli pidetyksi ja nyt "haitekki"
 ja Mummo tuijottelevat toinen toistaan kysyvästi. Yhteystiedot on sentäs saatu hipaistuiksi, test-viest perinteiden mukaan lähetetyksi (ja vastaanotetuksi) puhelutkin kulkevat, milloin en sitten hipaise ja sitämyöten läppää tavoittelijalle punaista luuria saman tien korville...




Naapurintyttömme  ehti täyttää 102-vuotta ennen kuin siirtyi tästä menosta tuonilmaisiin,
jonne hänet tänään saateltiin persoonaansa sopivasti "Niin kaunis on maa"- kappaleen säestyksellä. Siunaustilaisuudessa hiljennyin lämmöllä muistelemaan Ihmistä, jonka toivoi tapaavansa,
kun astui ovesta ulos!  Tuonilmaisista kuului lempeä viesti:"Kiitos kun tulit saattamaan, mutta nyt  kesänviettoon ja Äiti Luonnon syliin....

Elon biodiversiteetistä kiitollisena & pää pyörällä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti