kun eivät nuo taannoiset yölliset lanssi- ja pirssiajelut nytkään saaneet meitä vakuuttuneiksi lajin kiehtovuudesta saatikka - toivon mukaan - sen vannoutuneiksi harrastajiksi, keinahdeltiin aiemmin suunnitellun mukaisesti leppoisasti Tukholmanristeilyllä yhdessä Kuopuksen perheen ja hänen appivanhempiensa kanssa.Commodore-luokan hytit osoittautuivat viihtyisiksi, meillä oli parvekkeellinen malli ja fasiliteetit paksuine kylpytakkeineen, tossuineen ja baarikaappeineen ynnä hedelmäkippoineen täysin riittävät.
Viihdytysteemana oli Brasilia: jo terminaalissa vastassa oli vastassa brassirytmien kuubalaisperäinen letkeä son viisimiehisen pumpun voimalla. Promenadella hauskuuttivat vuoroin taikatemppuilijat, sambatanssijat, omissa sfääreissään korkeuksissa puujaloilla huojahtelevat pellet ja orkesteri solisteineen; muito bem! Brasilialaisuus maistui myös ruokalautasilla:
feijoada-pataa, palmunlehväpippurikanasiivuja maniokilla, makeista makeimpia jälkkäreitä jne.
Voi paha kurki vs. huisin-hieno-juttu: + reilu 1 kg/habitus silkalla syömisellä kahdessa vuorokaudessa kertoo omaa yksiselitteistä, karua tarinaansa tarjoilujen laadusta...
Pallomeri ja lastentilat ohjelmineen ja kilpailuineen, riemukas paikka, jossa me isovanhemmat viivähdimme tovin jos toisenkin. Kiitos humoreskin Kerhoisännän, joka totisesti pysyi aivan täysin vikkelästi elävien ja vaihtuvien tilanteiden tasalla ynnä piti sinnikkäästi ja ihailtavan vaivattomasti koko ajan tahtipuikon tiukasti omassa hanskassaan lapsikatrasta viihdyttäessään. Kaiken kaikkiaankin hela henkilökunta osoittautui varsin ammattitaitoiseksi, ystävälliseksi ja palveluhaluiseksi!
Paljon iloa & naurua; mainio & rattoisa reissu kerrassaan!! Kuriositeettina mainittakoon, jotta kahdet isovanhemmat kolmea Pikkumurmelia kohden ei ollut mitenkään ns. hätävarjelun liiottelua vaan askojen sutkean sujumisen minimivaatimus ja ehdoton edellytys, jo pelkästään katkarapuvuorten kuorimisen edellyttämän sellaisen riittävän nopeuden & ylläpidon saavuttamiseksi, jollaisella tempolla niitä somiin suukkuihinsa nämä varreltaan vielä vähäiset, mutta jo konkariristeilijät katkeamattomana virtana napsivat. Myös jotta "Nuoret" saivat kahdelleen nauttia edes yhden yhteisen deparatiivin ja toisekseen tilaisuuden a la Carte illalliseen.
Saaristo ja meri tyyni tahi myrskyävä suolantuoksuineen, kirkuvine merilokkeineen ja haahkaparvineen ovat minulle rakkaita ja tärkeitä elementtejä. Niihin liittyvät lapsuuteni ajattoman ajan kesät Inkoossa Mummin ja Ukin kanssa, unenpöpperöiset ja aamuhämäräiset kalaanlähdöt, suuret seikkailut metsissä ja poluilla, jokailtaiset maidonhaut lähitalolta, uimakoulut ja urheat hypyt viiden metrin telineeltä, keskiviikkoöiden trokariveneen puksutus, palaneet olkapäät ja paksuuntunet jalkapohjat, Mummin katajilla lakaistussa uunissa paistamat kuumat karjalanpiiraat, joiden päälle voi suli eli 25-vuotta kauniita ja huolettomia kesiä, joita ehtivät myös omat pojat kokea omien isovanhempiensa kanssa, ennen kuin tuo aika päättyi...
Niinpä, jos olikin pari päivää pulleat purjeet ja riehakas meno, niin tänään on pläkä....
Uusia tuulia ootellen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti