lauantai 3. toukokuuta 2014

"Mont Analogue" - ex Libris...


"Mont Analogue, vertauskuvallisesti todenperäinen ja epäeuklidinen vuoristoseikkailukertomus", René Daumal, Basam Books, 2014, 162 s., suomentanut Aki Räsänen.

"René Daumal (1908-1944) ranskalainen kirjailija, surrealisti ja itseoppinut indologi, jonka teoksissa on vaikutteita niin idän uskonnoista kuin länsimaisesta mystiikasta. Kesken jäänyt ja kulttiaseman saavuttanut Mont Antologue on Daumelin ensimmäinen suomennettu teos."

Tarina kertoo: "monikansallisesta retkikunnasta, joka lähtee ranskalaisen vuorikiipeilunopettajan johdolla etsimään tuntematonta vuorta, Mont Analoquea. Vuori on paitsi maantieteellinen myös vertauskuvallinen - kuten kaikki pyhät vuoret, eikä sille kapuaminen ole itsestäänselvyys. Vain ne, joilla on oikea, pyyteetön asenne elämän arvostusta kohtaan, ryhtyvät sanoista tekoihin."

Teos kiinnosti ennakkoon siksi, että kirjailija oli ennestään tuntematon ja kyseessä on ensi- ja ainoa suomennos, josta Räsänen on selvinnyt ilmeisen hyvin. Tyylikäs ulkoasu!

Ja sitten sujahti sormi suuhun: yhteisen kontaktipinnan puutteen vuoksi osin vaikeaselkoinen, mutta ehdottoman intresantti ja viehko, symboliikkapitoinen kertomus. Eksistentiaaliset ikuisuuskysymykset ovat tapetilla: kuka-mitä minä olen, mikä on kaiken tarkoitus, onko joku suurempi ja kaikenkattava yhteys, eksistenssi tai  spinozalaisittain substanssi  olemassa...
Itse laivamatkan ja saarelle asettautumisen kuvaukset ovat värikkäitä ja hyvinkin  seikkailun puolelle  kallistuvia.

"Kengät eivät ole kuin jalat: emme synny kengät jalassa. Ne voi siis valita. Anna ensin kokeneiden ihmisten opastaa sinua valinnassa, sitten oman kokemuksesi. Hyvin pian totut kenkiisi siinä määrin, että jokainen nasta on kuin sormi, joka kykenee tunnustelemaan kalliota ja tarttumaan siihen; niistä tulee herkkä ja varma instrumentti ja kuin osa itseäsi. Kuitenkaan et ole syntynyt ne jalassa; ja kuitenkin heität ne menemään, kun ne ovat kuluneet, etkä silti lakkaa olemasta se, joka olet."

Ajattelen niin, että elämän tarkoitus on elämä itse; se kysyy ja minä vastaan parhaan kykyni mukaan pyrkimyksenä & tavoitteena kasvaa ihmisenä  omaan mahdolliseen täyteen mittaani...

Syntyjä syviä aprikoi:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti