Uusi kirjailijatuttavuus kutittaa aina: Erikson on ruotsalainen käyttäytymistieteisiin erikoistunut johtamisvalmentaja ja yrityskonsultti. Tämä tausta näkyy sekä teoksen toimintamallissa, joka perustuu C.G.Jungin ja William Moulton Marstonin erilaisiin persoonallisuustyyppeihin että rakenteen vuolaassa sanavirrassa kuin myös päähenkilön Alex Kingin yksi-yhteenajattelumallissa kirjailijan kanssa.King ajautuu yllättävän soljuvasti profiloijaksi, kun rikoskomissario Gabriel Hellmarkin ja rikostutkija Nina Manderin johdolla aletaan jahdata kylmäverisesti tukholmalaisia liikemiehiä, raharikkaita nappilaukauksilla niittaavaa tappajaa. Toisen Hellmarkin veljeksen, hajamielisen freelance-toimittaja Fredricin roolina on ajatua epäonniseen diiliin toimeksiantonaan laatia elämänkerta gangsteripomoksi osoittautuvasta rikollisjengin järjestelijästä, joka ei tingi piiruakaan deadlineista.
Kirjava galleria muitakin henkilöhahmoja vilistää ja hortoilee näissä juonenkäänteissä,
jotka lyhyin pätkin poimivat vuorollaan siivun kustakin tapahtumain- ja tilanteidenkulusta aiheuttaen alkumetreillä turhaa pläräilyä ja tarkistusperusteisia paluuperiä aiemmille sivuille...
Tämä rikostarina rönsyilee kuin ruokkoamaton mansikkamaa, miinus tappajan viranhoidon kuvaukset, jotka ovat yhtä systemaattista suunnitelmaa, tiivistä ja totista toteutusta.
Silti: jotain kivaa kesädekkarinomaista, pilkesilmäisyyttä ja hyvällä tavalla rentoranteista tässä oli. Skarpimpaa kerrontaa ja ei kuin Alex Kingin profilointiuralle ja rikostutkijoille menestystä!
Kahdelle Ruotsissa jo ilmestyneelle jatko-osalle:
välkommen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti