Talvehtimisreissulla 2010 Teneriffan Puerto de la Cruzissa vierailimme ensi kertaa Loro Parquessa. Tämä tärkeänä asteleva arvokkaanoloinen kaunotar herätti veikistellessään ja koketeeratessaan meissä suurta ihastusta ja hilpeää huvittuneisuutta. Jälkimmäisestä asenteesta vissiin suivaantuneena lintudaami lopulta kyllästyneenä kohdisti tiukan tuijotuksensa suoraan päin Mummon pläsiä kuin tivaten & tiukaten:"Señora, por favor: tarkistakaa oman frisyyrinne ladylikeus ja lookki!"
Keltaisen minijunan kyydistä jäätyämme, puskettuamme pärskeitä & puuskatuulta päin pitkin San Telmoa Martianezin alueella sijaitsevaan residenssiimme näin teinkin. Ja jippijaijee ynnä jumppahuti -tuulentuivertama suolapisaroiden stailaama kilpaileva pörröpystäri vaaleaa tyypillisen hentoa pohjoismaista hiuslaatua sädekehän lailla kuin kotimaan paukkupakkasissa poistempaistun pipomyssyn sähköistämänähän se siinä naamavärkkiä kehysti... Kaikilla meillä on tällä Telluksella kuulemma kaksoisolentonsa vai surullisen sukuhistorian synkkiin syövereihin sinkoutunut siskoniko se siinä peilistä vastaan katsoa tapitti??
Vaarin korninkieroutuneen, omasta mielestään hurtinhersyvän huumorin mukaan yhdennäköisyytemme oli ja on edelleen eittämättömän ilmiömäinen... Tästä tilannekomiikasta ja kuin aikoinaan Afrodite aaltojen kuohusta näkivät makeiden naurujen myötä päivänvalon käyttämäni Avatar & Takkutukka.
Saludos cordiales:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti