Istua rennonrötkötämme altaisen auringonottopäivän jäljiltä unnukkaisina puertolaisten keskellä kirkon kupeella Donna B:ssa, kantapaikassa tosi tarpeeseentulleilla carajilloilla, lempparitarjoilijatartyttösen kanssa poskisuukot (onnistuneesti!) vaihdettuina toinen toisiamme kielikukkasin hauskuuttaen, kun sivuitsemme taapertaa ympärilleen etsivästi vilkuillen arvoisa herrahenkilö.
Palaa hetkosen päästä ohitsemme taas toiseen suuntaan askeltaen, vaan tekeekin paluuperät. Toiveikkaana:"Sind sie deutsche - saksalaisia?" No, Herr oli tullut hotellibussilla keskustaan "johonkn", jonne "johonkin" nyt pitäisi hetimiten päästä takaisin! Pisti pahan, ihan puun takaa. Anno dazumal matkailualallekin koulutettuna Mummo pyörtää aiemman, armottoman arbitraation aikaansaaman pyhän päätöksensä ummikoitumisesta ja nappaa lennosta heitetyn haastehanskan.
"Mistä hotellista, antakaapa maamerkkejä" perään minä. "Parkkihalliin tultiin, puoteja yläkerrassa". Helppo nakki: CC Martianez, kauppakeskus, vallan kaupungin toisella laidalla. Suuntavaistoa totaalisti vailla olevana, geenivirheellisenä vedetään tässä kohtaa kokenut eränkävijä, Vaari näihin itselleni ylivoimaisiin koordinaattihommiin ja näin näppärästi ihan ilman karttaa, kynää tahi paperia asia tulee autetuksi.
Iäisyyskysymys ja aika ajoin riivatun turhankin relevantti noin yleisemminkin ottaen kuuluu: minä tiedän, mistä minä tulen ja sen, minne minä menen, mutta missä ihmeessä nyt ollaan?
Bitte sehr:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti