Stephen King: "Mersumies / Mr. Mercedes" - ex Libris...

"Mersumies", Stephen King, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2016, 463 s., suomentanut Ilkka Rekiaro.


"Yhdysvaltalainen Stephen King (s. 1947) julkaisi ensimmäisen romaaninsa Carrie vuonna 1974, minkä jälkeen hän on julkaissut yli kuusikymmentä kirjaa. Hänen tuoreimpia teoksiaan ovat Herääminen ja Hohdon tarinaa jatkava  Tohtori Uni. Kingin teosten pohjalta on tehty lukuisia televisiosarjoja ja elokuvia. Stephen King asuu Mainessa vaimonsa, kirjailija Tabitha Kingin kanssa. Heidän poikansa Joe Hill on myös kirjailija"  (Lievelehti)

"2015 Edgar-palkitun trilogian avaus! Hiljattain eläköitynyt rikosetsivä
Bill Hodges ei tiedä mitä elämällään tekisi. Päivät kuluvat lähinnä television ääressä, kunnes yllättävä kirje muuttaa kaiken.
Mersumiehellä, Hodgesilta karkuun päässeellä massamurhaajalla on jälleen pahat mielessään. Seuraa klassinen kissa ja hiiri  -leikki, joka varjoisten kujien sijaan sijoittuu internetin keskustelupalstalle, sinne missä pahuus saa kaikkein pelottavimman muotonsa. Onnistuuko Hodges tavoittamaan ajoissa tappajan, joka voisi olla kuka tahansa meistä?" (Takakansi)

-  Hodges ahmii tätä kokoväripaskaa kaikkina arki-iltapäivinä istuen laiskanlinnassa isänsä revolveri vierellään pöydällä, revolveri, jota isä kantoi passipoliisina.Hän tarttuu siihen aina muutaman kerran ja katsoo piippuun. Tutkailee tuota pyöreää pimeyttä. Pari kertaa hän on työntänyt sen suuhun ihan vaan nähdäkseen, miltä ladattu pyssy tuntuu kielellä, kitalakeen suunnattuna. Totuttelua se kai on, hän tuumii. Eipä hyvältä näytä...

Kunnes hupsista kolahtaa postiluukusta mainosryöpyn seasta ryhtymisrajoitteisuuden rikkojaksi ihan kunnon vanhanajan kirje, joka tuntuu sangen pulleroiselta. Sen vasemassa ylänurkassa lähettäjän osoitetieojen sijaan, loistaa  hymiö. Ei suinkaan hilpeä Walmartin alennusmyyntimallinen, vaan sähköpostihymiö, jolla on aurinkolasit ja joka irvistelee. Nyt nousee E.V.P. Hodegsin laislanpulskea  ahteri rivakasti penkistä ja yhdessä  12-vuotisen rikosetsiväuran jakaneen Pete Huntleyn, entisen työparinsa  kanssa alkaa Mersumiehen sinnikäs jahti.

On rotanmyrkkyä tuota kirjaimellisen raadollista ja kivuliasta tappajaa, tyynyjä ja autopommeja.
Tuli myös selväksi, että déjà-vu suomentuu entiselämykseksi. Kingillä puolestaan on kyllä ollut
tätä kirjoittaessaan varsinainen etiäinen, sillä sitten Nizzan surullisten tapahtumien, varsin ajankohtainen tuo autolla suoritettu massamurha on. Ihmetellä sopii, ettei sen käyttökelpoisuutta aiemmin ole näissä merkeissä hyödynnetty, totesi alan ammattilainen, ei siis terroristi- eikä murhaajaosion edustaja...

Lievelehdellä King sanoo: "Hauska, että hyppäsit jälleen kyytiin". Sitten Kingin alkuteosten, jotka uudentyylisinä kovasti kiehtoivat, mutta sitten heittivät sen verran yliluonnollisen puolelle, jotta into hiipui, on tämä puhdas trilleri mielestäni jo ajankohtaisuutensakin vuoksi varsin onnistunut normidekkarituotos. Rankkaan ilman muuta  kesän ylipursuavan genresadon parhaimmistoon. Lyhyitä lukuja, kepeästi juontakuljetttavaa ulosantia, laaja-alaista sanankäyttöä eikä reippaanletkeässä menossa pysäyttäviä suvantoja suvaita. Ja King jatkaa: Mutta varoituksen sana lienee paikallaan: tiedossa on tiukkoja mutkia. Ja ajan kuin hullu."

Ilkka Rekiarolta hersyvä ja linjakas suomennos: "hiirimaton hidalgot" = lehdistö, huoneet olivat suuria kuin vaaliehdokkaan lupaukset sekä ruostuneita kontteja, jotka jököttivät siellä kuin Pääsiäissaaren monoliitit. Herkuista kiitos!

Hannele Koivisto ilahdutit mukaantulollasi, toivottavasti viihdyt näillä polveilevilla poluilla:)

Jos tässä nakutellessa nyt : "härsin pankaa se ymmärtämättömyyteni syyksi", olenhan "sennu"

Mersun kyydissä porhalsi:

Paul Valéry: "Hampaissa" - ex Libris...

"Hampaissa. Valikoima Aforismeja", Paul Valéry, Tampereen aforismiyhdistys ry, 2016,
104 s., suomentanut Jan Blomstedt.

Paul Valéry  (1871 - 1945) oli paitsi aforisti myös runoilija, esseisti ja (anti)filosofi, oman aikansa kuuluisuus, vaikeasti määriteltävä älykköhahmo (mitä hän yhdessä aforismissaan pitää kirjailijalle vahingollisena piirteenä). Hän oli kaikkiaan kaksitoista kertaa kirjallisuuden Nobel-ehdokkaana. Hän oli suosittu puhuja ja luennoitsija. Ranskan Akatemian jäseneksi hänet valittiin 1926. Suomessa hänet tunnetaan heikosti - tiedetään runoilijaksi. Suomennoksia on ollut vähän. Aforistina hän tuli suomalaisten tietoon, kun V.A. Koskenniemi valitsi häneltä ajatelmia "Vaeltavaan viisauteensa".

Kuten tästä valikoimasta ilmenee, Valéry ei suosi "positiivista ajattelua". Hän on skeptikko ja ottaa hampaisiinsa kaikki selviöt, varmuudet ja filosofiset totuudet, jotka yleistävät liikaa ja sivuuttavat liikaa, unohtavat variaatiot. 
Selviöt revitään riekaleiksi eikä siihen tarvita kuin pari puraisua. Hänelle näyttäisi riittävän yksi totuus: elämän kompleksisuus - jos se nyt sitten on "yksi totuus." Uskooko aforisti itse mihinkään, jää lukijan pääteltäväksi. Mutta jo omana aikanaan Valéry oli sikäli poikkeuksellinen, että hän omi ajatustensa pääasialliset vaikutteet luonnontieteistä (mikä tänään voisi jo tehdä hänestä "ajankohtaisen"). ( (Saatteeksi)

Tampereen aforismiyhdistys ry:ltä jälleen miehen työ. Edellinen lukemani: Jan Blomstedtin "Suunpielestä" onnistui myös näppäryydellään herättämään tukun  positiivisia melenpyörähdyksiä ja aikaansaamaan lisää iloisia naurujuonteita silmäkulmiin; kiitos!

Maistiaisia:

-  Itseensä ei voi mennä kuin hampaisiin asti aseistautuneena.
-  Kuka siellä? - Minä. - Kuka minä? - Sinä. Siis heräämisen hetki.
-  Vaikeus on minulle samaa kuin uusi.

-  Se joka kokeilee, löytää ja hyväksyy rajansa, on universaalimpi kuin se, joka ei tunne omiaan.  Noissa rajoissa piilee ääretön.
 -  Ihmisaivot ovat piste, jota maailma pitelee ja nipistelee vakuuttuakseen olemassaolostaan. "Ihminen ajattelee, siis olen olemassa", sanoo maailmankaikkeus.

-  Hyvät muistot ovat kadonneita jalokiviä.
-  Menneisyys elää tulevaisuudessa.
-  Menneisyys elää sattumuksista. Odottamattomuudet ovat vaativia muistoja.

-  Rakkaus lähtee tunteesta, että on itseään uhmaten antanut toiselle sen, mikä kuuluisi itselle.
-  Etevä nainen on joku, jonka kanssa voi heittäytyä tyhmäksi.

-  Suurmies on se, joka poistumalla jättää toiset pulaan.
-  Politiikka on taito estää ihmisiä puuttumasta omiin asioihinsa. 


Virkistäviä, poikkeavia ja ajatusta aherruttavia  miekan viuhtaisuja paperilla.  Tämän älynpalvojan aforismit paukkuvat verkon yli sähäkästi kuin pingispallot, joihin vastausyritykset aikaansaavat synapsien tehohierontaa ja rajatonta mielihyvää oivalluksina. Valéryn, tämän kyseenalaistavan herran jälkeen jää paljon muutakin kuin aforistin oma usko johonkin lukijan pääteltäväksi,
- ja hyvä niin... Kyllä vaan tämän monsieurin ensitapaamisen jälkeen sopi hänen kanssaan erottaessa kevyet poskisuudelmat vaihtaa.

- Vain yksi tehtävä: tehdä itsensä uusiksi. Ei helppoa.

Ei helppoa,
mutta haastavaa & yrittämisen väärttiä:

Risto Mikkola: "Koko vuoden grillauskirja" - ex Libris...

"Koko vuoden grillauskirja", Risto Mikkola, kuvat: Roni Lehti, Readme.fi,  2016,
315 s. Ulkoasu Satu Kontinen.

"Keittiömestari  Risto "Ripe" Mikkola on monissa liemissä keitetty kokki, joka on huhkinut hellan ääressä kymmenissä keittiöissä eri puolilla maailmaa. MasterChef Suomi - kisan tuomarinakin kaikelle kansalle tutuksi tullut Ripe on myös tulisieluinen grillaaja, joka ei malta pysyä poissa grillin äärestä talvipakkasillakaan. Ja miksi pysyisikään, sillä sen verran rennolla meiningillä valmistuvat hiilten hehkussa niin äijämäiset liharuuat kuin kevyemmätkin herkut. Musan soidessa, grillipihdit toisessa ja viinilasi toisessa kädessä grillaillen


Grillaus elää muiden ruokatrendien mukana. Makkaran käryä useammin kotigrilleistä nousevat nyt ilmoille etnisistä ravintoloista, aitoamerikkalaisesta barbecue-perinteestä ja ruokarekkojen streetfood-antimista tutut aromit. Uusin eväin kohti hehkuvinta grillikautta suunnataan myös tässä teoksessa, jonka sivuilla tirisevät mehevät klassikot sekä uudet, savunmakuiset grilliherkut. Lue ja nauti vuoden kuumin ruokakirja kylmän juoman kera."  (Readme.fi)

Tätä teosta ei syyttä suotta ole tituleerattu grillaajan raamatuksi, joka pystyvällekin kokkaajalle/maestrolle tarjoaa uusia vinkkejä ja kikkoja, makuyhdistelmiä ja reseptejä vielä herkullisemman tuoksuryppään ja ateriakokonaisuuden aikaansaannin varmistamiseksi.

-  Sytytyssanoista: Parhaimmillaan grillaaminen on rauhallista ja oivaltavaa tekemistä,
 jossa kokenutkin grillaaja oppii aina jotain uutta. Ensimmäinen askel opintiellä on muistaa, että grillatessa maltti on valttia. Liika kiire grillin äärellä johtaa vain pinnalta palaneisiin ja sisältä raakoihin ruokiin, joilla ei grillimestarin mainetta hankita, vaikka pihassa olisi kylän komein grilli. Ylipäätään grillaaminen ei ole laitteista kiinni, vaan kelpo grilli syntyy vaikka rautaritilästä ja kasasta tiiliä.

10 käskyä. Mikkola aloittaa teoksensa jakamalla kymmenen käskyä, kuten hyvän gurun kuuluukin. Lyhyesti: sulje kansi, puhdista, esivalmistele, kauden kasvikset, laadukkaat puuhiilet,  piippusytytin,  jätä tilaa,  pyyhi marinadit, ryöppää kasvikset, nauti!
Tämä kaunisasuinen teos on jaettu selkeisiin lukuihin. Grillaa: kasvis, merenelävä, lintu, liha, pizza ja herkku sekä lisäksi ominaan mainio nippu vinkkejä työvälineistä, metodeista ja rubeista, kuivamausteseoksista.


Mustaksi grillatuista tirisevistä makkaranpötköistä sen enempää kuin makuhermoja kutkuttelemattomasta mustastamakkarastakaan, jolle ei oma  sen enempää kuin koissutriommekaan sielu  Mansen vuosina lämmennyt eikä auennut, ei ole kokemusta kuin ei juuri yleensäkään grillimakkaroista.  Nuotiomakkara on tietty ihan eri juttu ja oma lukunsa:)  Perhekunnan miesväki on omistuksenhaluisesti  parillojen ja grillipihtien varsissa tukevasti kiinni, lihaosaston ohessa aina sesongin kasviskori käsivarrella, - eikä toisataiseksi tuloksetta.  Niin ja se kuulemma  inspiraatiota siivittävä punaviinilasi käden ulottuvilla....

Grillimestariksi ei siis tulla kilpavarustelumentaliteetilla turboahdetuin monitoimimonsterein,
vaan rakkaudesta - maltillisesta sellaisesta - itse asiaan. Grillaaminen on myös vahva sosiaalinen tapahtuma ja aistien ateriaalle myötämieliseksi virittelytuokio. Hyvä ruoka tuoreista raaka-aineista on paitsi yksi terveyden ja hyvänolon peruspilareista myös yksi näistä pienistä suurista elämän nautinnoista. Teoksen silkka ulkoasu ilahduttaa silmää ja houkuttelee noviisinkin tarttumaan toimeen ollen myös varteenotettava ja  oiva lahja- ja tuliaiskirja!  Varmemmaksi vakuudeksi todettakoon, että Vaari grillivastaavan ominaisuudessa on yllä olevan lukenut ja todeksi todennut.
Ota, lue ja nauti, - mutta ehdottomasti vain kylläisenä, täpötäydellä massulla!

Grillaillaan & chillaillaan:

Didrichsenin taidemuseo - Tamara Piilola...

"Didrichsenin taidemuseo on ainutlaatuinen taidemuseon ja yksityiskodin yhdistelmä Helsingin Kuusisaaressa, meren rannalla. Museossa järjestetään vuosittain 2–3 vaihtuvaa näyttelyä.
Lisäksi pysyvästi esillä on aasialaisia muinaisesineitä sekä Suomen ainoa esikolumbiaaninen kokoelma.

Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Viljo Revell. Sen ensimmäinen osa, Villa Didrichsen, valmistui  vuonna 1958 Didrichsenin perheen kodiksi, ja näyttelysiipi kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1964. Rakennus edustaa puhdaslinjaista modernismia, jossa näkyvät myös kansainvälisen betonibrutalismin vaikutteet." (Didrichsen)


"Kuvataiteilija Tamara Piilolan (s. 1977) maalaamat suurikokoiset maisemat tulvivat mystiikkaa, valonhohdetta ja yksityiskohtia. Hänen maalauksensa muodostuvat sekä perinteisistä luontokuvista että dekoratiivisista, kuvitteellisista luontonäkymistä.

Teoksissa todellinen ja epätodellinen kohtaavat ja muodostavat mielikuvituksellisen maiseman. Välillä voimakas valo pysäyttää ja luo erikoisen seisahtuneen tunnelman; maisemat ovat kuin muistoja joihin voi palata. Teosten työstöprosessissa valokuvilla on merkittävä rooli, josta muistuttavat maalausten voimakkaat värivastakohdat sekä valo- ja varjokontrastien käyttö. Maalausten valoa lisäävät väripintojen ohuus, siveltimen nopean pyyhkäisyn jälki ja värien puhtaus. Tamara Piilolan öljyvärimaalauksissa esiintyvät usein vesi ja sen heijastukset, mikä synnyttää luontevan vuoropuhelun Didrichsenin taidemuseon arkkitehtuurin, siihen liittyvien vesielementtien ja luontoympäristön kanssa.
Tamara Piilolalle myönnettiin 2016  Didrichsen Pro Arte-tunnustus,  joka sisältää stipendin, teoshankinnan ja näyttelyn Didrichsenin taidemuseossa julkaisuineen. Aiemmin tunnustuksen ovat saaneet 2003 taidegraafikko Sari Bremer ja 2009 kuvanveistäjä Kim Simonsson." (Didrichsen)

Piilola käyttää raikkaasti ja ennakkoluulottomasti värejä moderneissa luontomalauksissaan.
Hän käsittelee valoa ikiomalla, erilaisella tavallaan terävästi ja läpikuultavasti siten, ettei vaikutus leikkaa silmille. Teokset ovat ilmavia ja katsojalle tilaa-antavia.  Kookkaiden luonnon tulkintojen keskelle oli hyvä istahtaa, antaa silmäin ja mielikuvien vaellella ja mielen levähtää. Oma kolmen kärki muodostui maalauksista: Tangle, The most beautiful things hide ja Crown.

Muinaisosasto tarjosi runsaasti taidokasta ihmeteltävää, mutta tämä vastustamaton totonaakkien
 "Smiling Face",  Central Veracruz, AD  400 - 600, muikeine ja sydämensulattavine ilmeineen kirvoitti  vallattoman hyvänmielen hyrähdyksen ja nauroimme estoitta makeasti lähtiessämme hyvillä mielin kotiapäin pohtien, kuinka kaukaa ihmisen tarve ilmaista itseään kaikkinaisen taiteen kautta juonensa juurtaa ja kuinka pitelemättömän voimakas se on; kuin ikiaikainen...

 

MarikaOksa: Ilahduin mukaantulostasi näille kiemuraisille kirjallisille teille ja poikkeaville poluille, ollos isosti tervetullut jakamaan ajatuksia ja mietteitä:)

 Hymyillään:

Ingar Johnsrud: "Wieniläisveljeskunta" - ex Libris...

"Wieniläisveljeskunta /Wienerbrorskapet", Ingar Johnsrud, Like Kustannus Oy, 2016,
381 s., suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry.

"Ingar Johnsrud (s. 1974 Oslossa) on toimittaja. Huimaa kansainvälistä menestystä niittänyt Wieniläisveljeskunta on hänen esikoisromaaninsa.
Sen käännösoikeudet on myyty 20 maahan. Wieniläsveljeskunta avaa hyytävän uuden dekkarisarjan. Hieman epävakaa poliisikomisario Fredrik Beier ja lahjakas turvallisuuspalvelun tutkija Kafa Iqbal selvittävät rikoksia itseään säästelemättä." (Lievelhti)

"Pahuudesta vaarallisin kumpuaa hyvistä aikomuksista. Tärkeän poliitikon tytär on kadonnut. Tutkimukset johtavat fundamentalistisen uskonlahkon maatilalle. Poliisia odottavat karmivan verityön jäljet, mutta etisitystä naisesta ei näy jälkeäkään. Salaperäisen Wieniläisveljeskunnan jäsen tohtori Elias Brinch on suorittanut rotubiologisia kokeita toisen maailmansodan jälkeen Norjassa. Hänen kammottavien kokeidensa kaiut kantavat pitkälle.
Mennyt ja nykyinen kohtaavat, kun rikostutkimus punoutuu kansainväliseen terrorismiin,
jonka keskiössä on kasvoton tappaja." (Takakansi)

Tapausta lähdetään ruotimaan rikostutkija Fredrik Beierin johdolla. Beierilla, "huom. -i:llä  ei y:llä" kuten hän itse korostaa, "on vanhan labradorinnoutajan katse", ylikonstu Andereas Figueras puolestaan edustaa "ehkä kaupungin komeinta poliisia pohjattomine silmineen, vaaleanruskeine ihoineen ja särmikkäine kasvoineen" ja analyysiosaston erikoistutkija Beierin avuksi/riesaksi lykättyä Kafa Iqbailia puolestaan Fredrik huomaa tapittavansa niin intensiivisesti  "sillä silmällä,  jotta puraisee poskeaan ja nielaisee:  hoikkia, sukkiin verhottuja sääriä ja hameenhelman alta vilkkuvia kiinteitä reisiä. Tummaa kuoppaa haarojen kohdalla ja litteää vatsaa puseron alla. Rintojen kaunista varjoa."

Johnsrud on heittänyt kehiin vastenmielisiä ja suorastaan etovia, mutta tärkeitä elementtejä kuten Jumalan valo-uskonlahkoa, rodunjalostusta, biologista sodankäyntiä, poliittisia kiemuroita sekä poliisiyksikön keskinäistä kukkoilua, nokittelua  ja reviiritaistelua usealla aikatasolla ynnä marssittanut näyttämölle  koko köörin erikoispiirteisiä henkilöhahmoja.

-  Jokaisessa sekalaisessa populaatiossa, kuten ihmisyhteisössä, on valikoinnilla ratkaisevan suuri merkitys. Mitä tiheämpi seula, sitä paremmin laji säilyy. Alun perin lajin parhaiden ja elinkelpoisimpien yksilöiden valinnasta vastasi luonto sekä ihminen yhteisymmärryksessä luonnon kanssa. Ihminen ei nimittäin alun perin puuttunut luonnontyöhön haitatakseen sitä vaan päinvastoin auttaakseen siinä. Se, että käytetyt keinot olivat kovakätisiä, tämän päivän mittapuulla osin julmiakin, on toinen asia. Kysymys kuuluu, eikö meidän aikamme mennessään toiseen ääripäähän vaaliessaan kaikkea heikkoa ja haurasta, syyllisty uusiin julmuuksiin, jotka barbaarisuudessaan vetävät vertoja menneiden aikojen julmuuuksille. John Alfred Mjøen, Rasenhigiene-teoksen johdanto, 1938.

Teemat herättävät ikuisuuskysymksiä: mikä saa ja minkälaisen ihmistyypin  totaalisesti hurahtamaan johonkin lahkoon tai ideologiaan: yhteisöllisyyys, herranhaltuun-mallinen fatalismi, taivaspaikan tai paratiisiinpääsyn toivo? Mikä saa jonkun kansan-/ihmisryhmän korottamaan itsensä toisten yläpuolelle ja millä mandaatilla, joukkovoimalla tai  -hysterialla tieteen nimissä  oikeuttamaan suoranaista massamurhaa? Aina uudestaan ja uudestaan....

Johnsrudin kirjoitustyyli on kärpänketterää, toimittajatausta paistaa siinä positiivisen purevasti reportaasimaisessa otteessa läpi, mutta toisaalta myös pienenä kiireytenä ahtaa runsaasti paloja tähän mosaiikkiin. Hienoisesti natisten teos pysyy riittävästi kasassa ja kiintoisana, joten hyvällä syyllä sopii suhtautua sarjan jatko-osiin ja päähenkilöiden hahmojen kehittelyyn rakentavassa hengessä. Kiintoisa norjalaistuttavuus, jossa on potentiaalia dekkarinystäväin tulevaksikin iloksi!

Villasukilla tai ilman,
vikkelästi tai veltosti,
vinkeät viikonloput:

Seppo Vuokko: "Latva pilviä piirtää" - ex Libris...

"Latva pilviä piirtää, Seppo Vuokko, Maahenki Oy, 2016, 264 s. Kuvat: Pääkuvaaja Jorma Peiponen, lisäksi: Kurt Fagerstedt, Ilkka Kumpunen ja Juha Valste. Ulkoasu ja kuvankäsittely: Ilkka Kumpunen.


"Seppo Vuokko (s. 1946) on suomalainen filosofian maisteri, kasvitieteilijä ja luontotoimittaja. Hän kuului radion Luontilta-ohjelman alkuperäiseen asiantuntijaraatiin, joka vastasi kansalaisten kysymyksiin 32  vuoden ajan, vuoteen 2007 asti. Vuonna 2015 Vuokko sai Vuoden metsäteko-elämäntyöpalkinnon Metsänhoitajaliitolta Hän asuu Savitaipaleella." (Wikipedia)

"Mikä on puu? Kuinka monta puulajia Suomessa ja maailmassa on? Milloin syntyivät ensimmäiset puut? Miten puu puolustautuu? Miten puu viestii? Latva pilviä piirtää on tietokirja puusta, metsän perusyksiköstä. Metsä antaa ihmiselle lämpöä, ruokaa, suojaa ja mielen virkistystä. Jotta voisimme todella ymmärtää metsää, meidän on tiedettävä, mistä yksittäinen puu koostuu ja mitä tässä elävässä olennossa tapahtuu vuoden kierron ja vuosikymmenten aikana." (Kustantaja)

-  Puut tai niiden puuttuminen antavat maisemalle ilmeen. Puut ovat muovanneet maisemaa jo
400 miljoonan vuoden ajan, ja muu elämä on kehittynyt suurelta osin metsien suojassa ja metsien ehdoilla. Ensimmäiset puut olivat liekojen, kortteiden ja saniaisten sukulaisia. Vasta havupuiden ja kukkakasvien kehittyminen avasi kuivatkin maat puiden kasvupaikoiksi.

Tämä varsin asiapitoinen ja taidokkain, silmiä hivelevin valokuvin varustettu teos on jaettu selkeisiin lukuihin: Polku puiden maailmaan, Mikä on puu?, Puu rakentuu soluista, Vettä, hiilidioksidia ja aurinkoa, Ravinnon otto ja kuljetus, Puun tiedonvälitys - missä ovat aivot ja sydän?, Kukat ja hedelmät, Monta puuta on metsä, Verkostoitunut metsäluonto, Puut ihmisen taloudessa ja Valikoima kirjallisuutta.

- Yksittäinenkin puu voi antaa suojaa ja rauhoittaa mieltä, mutta puiden merkitys kasvaa olennaisesti, kun ne muodostavat metsän. Puu ja metsä ovat toisistaan erottamattomia käsitteitä, saman asian kaksi eri puolta: metsä on puiden muodostama kokonaisuus, ja puu on metsän osa.

Mitä puut ja metsät Sinulle merkitsevät? Minulle kulku metsäpoluilla on sujahdus luontoäidin takuulämpimään syliin, suojavaan, tervehdyttävään, lohduttavaan sekä voimia ja perspektiiviä antavaan. Siksipä tämä maallikollekin aukeava ja miellyttävä lukuinen teos oli kiintoisaa, tietoa lisäävää, ajatuksia poikivaa ja hauskaa luettavaa. Taidokkaiden valokuvien ääreen unhettui viivytellen pysähtymään ja ihastelemaan. On myös joka luonnonystävälle mitä parhain lahjakirja!


Motto: 
Terve veljeni koivu! Kaikki koivut ja maa!
Hulluudesta ei toivu/puita ken rakastaa.
(Jaakko Haavio, Ikikevät 1947)

Grau, grau ist alle Theorie.
Und grün das Lebens goldner Baum.
(Goethe, Faust)

Rita A / http://ritamentor.blogspot.fi/! Ollos lämpimästi tervetullut mukaan kirjallisille ja muille poluille kanssani:) 

Näissä merkeissä olkoon meillä kykyä havainnoida ja toisistaan erottaa sekä yksittäiset puut että metsä niiden kotina:)

Terve metsä:

Arne Nevanlinna: "Isän maa" - ex Libris...

"Isän maa. Sukukertomuksia kolmekymmentäluvun Suomesta", Arne Nevanlinna, Kustannusosakeyhtiö Siltala, pokkari 2016, 195 s. Ensipainos 1994.

"Professori Arne Nevanlinna (s. 1925) kuuluu vanhaan sivistyssukuun. Vuoteen 1906 Neoviuksina tunnetut Nevanlinnat ovat vaikuttaneet näkyvillä paikoilla maamme tiede-, kulttuuri- ja talouselämässä. Arnen isä
Rolf Nevanlinna (1895-1980) työskenteli Helsingin yliopistossa matematiikan professorina ja rehtorina, Zurichin yliopiston professorina, Suomen Akatemian jäsenenä sekä Turun yliopiston kanslerina.

Muistikuvissaan Arne Nevanlinna loihtii eloon kolmekymmentäluvun Helsingin.  Hänen itseironisen tyylinsä välityksellä saamme tutustua sivistyneistön elämäntapoihin ja tottumuksiin, kesänviettoon huviloilla ja kartanoissa, oppineisiin perhetuttaviin - suomalaistuvan yläluokan maailma näyttäytyy kirjan sivuilla kaikessa huvittavassa itseriittoisuudessaan. Perheeseen kuuluivat Arnen lisäksi veljet Kai ja Harri, sisar Sylvi, isä Rolf ja Mary-äiti sekä jatkuvasti vaihtuvat kotiapulaiset. Arne Nevanlinnan tyylissä ei ole merkkiäkään muistelmia niin usein vaivaavasta omahyväisestä jälkiviisaudesta. Kainostelematta ja paikoitellen kuolettavan hauskasti hän kertoo kulttuurikodin elämästä nähtynä sekä koulupojan lahjomattomien silmien läpi että tämän päivän perspektiivistä. Isän maat toimii paitsi elävänä johdatuksena kulttuurisukuun myös kiintoisana katsauksena 30-luvun Suomeen."( Takakansi)

Nevanlinnan tuotannon ironianpilkkeisestä ja eksaktista kerronnasta olen aiemmin suuresti nauttinut mm :"Arne. Oman elämänsä kintereillä" ja "Pako" teosten myötä. Kun kesä on vilkkaan matkailun aikaa, piipahdin vaihteeksi aikamatkalla nauttien täysillä oppaan asiantuntemuksesta ja tekstin laadukkuudesta.

- Sivistynyt on suku, jonka jäsenet pitkällä aikavälillä ovat pysytelleet yhteiskunnan valtavirrassa, uskollisesti ja kyselemättä. Erittäin sivistyneeksi sukuja kutsutaan silloin, kun niiden arvoja aletaan omaksua alkuperäisen piirin ulkopuolella.

Eleganttia ja sievistelemätöntä jälkeä, joka aikaansaa lukijassa silkkaa myötäsukaisuutta.
Eleetön ja korostamaton kurkistus Helsingin sivistyneispiireihin tempaa lukijansa mukaan ilman tirkistelyn tuomaa vaivautuneisuutta. Kirjanen pitää sisällään hauskoja sisäpiirin anekdootteja, piirroksia sekä otoksia perhealbumista. Nevanlinnan ote pitää - kuten aina - ja teos tarjosi hilpeän ja kiintoisan lukukotvasen.

Aamuisella luontolenkillä makustelimme ensimustikat, ei vielä ihan kypsykät sekä bongasimme ujosti kurkistelevat iloisenkeltaiset kantarellit...

Komiata kesäpäivää & viikonloppuja: