Claire Keegan, "Kasvatti / Foster" ex Libris...

 

"Kasvatti", Claire Keegan, Tammi Keltainen kirjasto,2024, 83 s., suomentanut Kristiina Rikman.

"Claire Keegan  (s. 1968) syntyi ja kasvoi Irlannissa suuren perheen nuorimmaisena. Hän on opiskellut englantia ja politiikan tutkimusta 

New Orleansissa ja kirjoittamista Walesin ja Dublinin yliopistoissa. 

Keeganin novellit ja pienoisromaanit ovat voittaneet useita palkintoja. 

Nämä pienet asiat oli vuoden 2022 Booker-ehdokkaana, ja se voitti maineikkaan The Orwell Pricen. Kasvatti-teksesta filmatisoitu elokuva Hiljainen tyttö oli Irlannin Osacar-ehdokas 2022." (Takakansi)

                                                           ©Philippe Matsas

 

"Köyhän irlantilaisperheen tyttö lähetetään kesäksi maatilalle tuntemattomien sijaisvanhempien hoiviin, eikä hän tiedä milloin pääsee takaisin kotiin. Ensimmäisen kerran elämässään hän saa osakseen rakkautta ja hoivaa.

Näiden ihmisten luona on iloa ja onneakin, mikä saa sulkeutuneen lapsen pikkuhiljaa avautumaan. Mutta niin vain on, että vakaassakin koodissa onni saattaa levätä hyvin hauraalla pohjalla." (Lievelehti)

 

 

Nämä pienet asiat oli ensikosketus Keeganin tuotantoon ja positiivisesti hämmästyttävä  sellainen: Keeganin kaunis ja positiivisesti herkkä kirjoitustyyli vakuuttaa ja hän kuvaa elävästi ihmisten maailmaa kaikkine erilaisine jännitteineen. Ei kuin makustelemaan:

- Mietin millaista siellä Kinsellojen luona mahtaa olla. Kuvittelen miten kookas nainen kumartuu antamaan minulle lasillisen lypsylämmintä maitoa. Ja sitten näen mielessäni toisen kuvan samasta naisesta, mutta nyt hänellä on esiliina ja hän kaataa lettutaikinaa paistinpannulle ja kysyy, haluaisinko toisen, niin kuin äitini tekee joskus ollessaan hyvällä tuulella.

-  Olen tottunut siihen miten miehet välttävät puhumista: he potkaisevat saappaan korolla turvemöykyn nurmikosta, läiskäisevät auton kattoa ennen kuin se lähtee liikkeelle, sylkäisevät, istuvat jalat leveästi harallaan muina miehinä.

Ja  relevantti kysymys kuuluu: vieläkö Keeganin taika puree?

- Iso kuu valaisee pihaa, näyttää tietä kujalle ja siltä tielle. Kinsella ottaa minun käteni omaansa. Ja heti kun hän tekee niin, tajuan että oma isäni ei ole ikinä kävellyt kanssani käsi kädessä, ja jokin minussa toivoo, että Kinsella päästäisi irti, jotten tuntisi näin.

- "Sinun ei tarvitse sanoa mitään", Kinsella sanoo. Moni on menettänyt paljon kun on menettänyt tilaisuuden olla sanomatta mitään...

Painokas kyllä vaan. Keeganin kaunis, kuulas ja höyhenenkevyt kertomus nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, joka elää meidän jokaisen sisällämme, tuottaa toivotun tuloksen, jota Rikmanin ensiluokkainen suomennos tukee.

Koskettavaa, seesteistä ja mieliinpainuvaa sekä ajatuksia herättävää ja kevyesti soljuvaista, herkkää ja loppuun asti ajateltua tekstiä. Suurella mielenkiinnolla ja uteliain mielin jäänkin seuraamaan, kuinka Keegan uraansa jatkaa.

-  Siellä missä on salaisuuksia, on myös häpeää...

Lukemaansa ihastuneena: