"Kätkö, Heikki Valkama, Tammi 2024, 143 s. Päällys: Markku Taina.
"Heikki Valkama (s.1975) on Ylen Uutispodcastin toimittaja. Hän on myös japanilaisen kulttuurin monipuolinen asiantuntija, joka on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin. Huippukokki Riku Mäen esitellyt Pallokala (2017) palkittiin Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari-kunniakirjalla, ja se sai Kirja à la Carte - palkinnon." (Lievelehti)
"Japanilaisella pikkusaarella lomaileva Riku Mäki kohtaa ostosreissullaan puolialastoman naisen.
Siitä alkaa kiihkeä romanssi. Mutta pian huvilalla, jolla Riku ystävineen majailee, alkaa tapahtua outoja. Haluaako joku lomalaisista eroon?
Samaan aikaan ylitarkastaja Daisuke Matsuzaka tekee ratsian pohjoiskorealaiseen alukseen, jonka epäillään salakuljettavan Japaniin huumeita. Toisaalla Yakuzaryhmät taistelevat julmasti vallasta. Miten kaikki liittyy yhteen?" (Takakansi)
Japaniin sijoittuvaa dekkarikirjallisuutta ei ole juuri sattunut kohdalle, joten tämä Valkaman uutuus sai esittelyllään uteliaana tarttumaan kutsuvalla pelkistetyn tunnelmallisella kannella varustettuun teokseen.
Riku: - Nyt hän oli Japanissa asuva menestynyt
keski-ikäinen mies, vailla perhettä , vailla tarkoitusta. Hän oli kokin uransa huipulla, jos ei otettu huomioon sitä, että toki kokkaaminen oli elämänmittainen tie, joka ei koskaan vienyt perille. Mutta hänellä ei ollut edes ravintolaa ja koko elämänmittainen tiekin näytti hankalalta, sumun peittämältä kinttupolulta...
Daizuke Matsuzaka: - Tämä oli niitä hetkiä, kun Matsuzaka jälleen kerran katui sitä, että oli ottanut johtajan pestin vastaan. Koko uransa hän oli vältellyt byrokraatiksi päätymistä, mutta nyt, kuudenkymmenen vuoden iän lähestyessä hän johti Japanin poliisin Interpolosastoa, joka oli vastuussa kansainvälisistä operaatioista..
Teos on sisällöltään monimuotoinen sisältäen japanilaisia nimiä ja sanoja, huumejengien kilpailua ja keskinäistä välienselvittelyä kadonneen lastin tiimoilta, herkuttelua ja kokkausta, sukeltamista sekä tietty Amorin nuolten osumia -
ja huteja. Tuon kaiken tuoksinassa Mäen lomailu saa vauhdikkaampia piirteitä ja lukija heittäytyy tapahtumain käänteissä yhdestä toiseen.
- Merennaisen, aman, ammatti ei ollut helppo. Japanissa juuri naiset olivat sukelluskalastaneet ainakin 2000 vuoden ajan. Aivan varmaa ei ollut, miksi sukeltaminen oli juuri naisten työ. Selityksiä oli, että naiset pystyivät pidättämään henkeään paremmin ja naisten ruumiinrakenne sopi paremmin sukeltamiseen.
Lyhyet luvut kuljettavat lukijaa ketterästi tilanteista ja tapahtumista toiseen. Valkaman kerronta on varsin tuoretta, eloisaa ja antoisaa. Hyppäsin tähän
Riku Mäki -sarjaan näin keskeltä mukaan, seikka, joka saattoi aiheuttaa hyppelehtimisen tunnetta ja ajoittaista kärryillä pysymisen vaikeutta.
Kelpo ja tuoreen oloinen teos. Japanin tuntijan vakuuttavuudella kirjoitettua ja massasta edukseen poikkeavaa, ilmavaa luettavaa sekä kiinnostava hyppy mm. Tokion vilkkaiden ja kuumien katujen hyörinään, joilla ihminen ei tunne itseään yksinäiseksi ynnä makujen herkulliseen maailmaan, joten tyhjin, nälästä kurnivin massuin tätä ei kannata avata:)
Japanin terveisin:
Kiinnostava dekkari. Olen tykännyt Keigo Higasinon dekkareista, jotka sijoittuvat Japaniin.
VastaaPoistaHigashinon dekkarit ovat yksinkertaisesti ja yhdellä sanalla: laadukasta luettavaa, lukija viihtyy nautiskellen ja naureskellenkin.
PoistaSamoin tämä "Kätkö" osoittautuu sivumääräänsä runsasantisemmaksi teokseksi.
Kommentistasi kiitos ja aurinkoista viikon jatketta Sinulle!
Hieno löytö. Taas laajennat skaalaa entisestään. Nyt siis Japaniin. Kiva kuulla että lukuelämykseen liittyy japanilaisia sanoja ja nimiä. Uutta tietoakin kuten nuo merennaiset. Ja ruokaa, nam.
VastaaPoistaKiitos Rita A ja käy se matkailu näinkin!
PoistaIlmavasti kirjoitettu teos pienin kulttuuri-iskuin ja japan kielisin sanoin sekä tuo merennaiset oli todella kiintoisa yksityiskohta.
Olen näistä kirjoista kuullut, mutta jotenkin ei ole tullut tartuttua. Ehkä voisi sitä esikoista kuitenkin joskus kokeilla.
VastaaPoistaKiitos Anki, kaikkea ei runsaassa kirjatarjonnassakaan ehdi, mutta jos kohdalle sattuu, on varmasti hyvä idea tarttua esikoiseen!
PoistaNimenä tuttu kirjailija ja olen hänen kirjoistaan kirjoituksia lukenut, mutta en ole itse lukenut. Aiheiden ruokaisuus ja kokkaaminen eivät houkuttele eli minulle ne ovat suurin turn off. En oikein jaksa ollenkaan mitään ruokaan liittyvää kaunokirjallisuutta tai sitten sen pitää olla jotenkin todella erikoista. :D
VastaaPoistaKiitos Elegia! Jep, kyllähän ne ovat keittokirjat erikseen ja oma lukunsa, mutta taisin ilmaista tuon epäselvästi, sillä tuo herkkuelementti oli vain yksi pieni osanen tämän kirjan laajasta ja kiintoisasta aihepiiristä. Leppoisaa viikonloppua:)
PoistaNo sitten voisinkin ehkä harkita. Olen elänyt luulossa, että ainakin se ensimmäinen teos, Pallokala, on melko ruokapainotteinen. Ihailen kyllä sinua, kun reteästi voit lukea kirjasarjaakin “väärässä” järjestyksessä. Itse en oikein siihen kykene, vaan ensimmäisestä olisi aloitettava :D :D
PoistaRentoa viikonloppua sinullekin <3
Kiitos Elegia! Aina joskus tulee uuteen kirjailijanimeen törmättyä aloitettua uusimmasta teoksesta, jonka anti sitten määrittää, josko jo ilmestyneet tulevat aikajärjestyksessä lukuun.
PoistaTämä käytäntö on ollut sujuvaista sen jälkeen kun ns. Jaakobin painin jälkeen opin, että kirjan voi jättää kesken ilman, että taivas putoaa niskaan...
Japanilaista kirjallisuutta olen lukenut lähinnä nobelistien kautta ja Japani miljöönäkin on aika harvinainen.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Eipä ole ollut runsauden pulaksi asti lukemistossa minullakaan, lähinnä Kawabata tuhansine kurkineen ja tuoreammista Higashino ovat tuttuja ja kiinnostavaa luettavaa.
Poista