Tomi Kontio: "Tunturin luokse, rakkaan" - ex Libris...

 "Tunturin luokse, rakkaan, Tomi Kontio, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2023, 93 s., Ulkoasu Jenni Saari.

"Tomi Kontio (s. 1966) on Suomen arvostetuimpia runoilijoita. Kontion runoja on käännetty muun muassa englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, italiaksi, unkariksi ja viroksi.  Hän on ollut kahdesti Runeberg-palkintoehdokkaana. Kontio on julkaissut myös lastenkirjoja, joista tuorein, Isäni on hipsteri (2022), oli ehdolla Arvid Lydecken -palkinnon saajaksi.

Tunturin luokse, rakkaan merkitsee Tomi Kontion 30 -vuotista taiteilijauraa. Se on hänen kahdeksas runokokoelmansa." (Lievelehti)

 

                                                         ©Stefan Bremer/Teos

"Tunturi on tausta, jota vasten elämän hetket erottuvat. Siellä vartalo osuu johonkin elottomaan ja kovaan, mutta uppoaa myös kurjenkanervaan ja niin syviin jokiin, ettei niiden yli voi kahlata. Vain niiden pintaa voi kuvata. Ja silloin käy mahdolliseksi koskea sitä, mikä on poissa.

Kontion runot kantavat valtavaa painoa näennäisen keveästi. Ne käsittelevät suvereenilla ilmaisulla rakkautta ja eroa, kasvua ja kasvatusta, surua ja iloitsemista, mutta myös runoilijan työkaluja. Ne ovat puhdasta Lapin luontorunoutta: maisema herättää todistajansa taakan ja tarjoaa muotoja tämän muistoille. Samassa tuntuu jälleen, että on jotakin ikuista ja muinaista, jota vasten kaikella hetkelliselläkin on arvonsa." (Kustantaja) 

 

Edelliskerrasta Tomi Kontion ratevassa ja miellyttävässä seurassa on jo vierähtänyt tovi jos toinenkin eli kyseessä oli Elina Warstan kuvittama mainio Koira nimeltä kissa  vuodelta 2015 kommenttina Ihastuttavaa sanataituruutta & hellänherkkää kuvitusta.

Ja sitten sinne tunturien syliin, avaruuteen ja luontoon, jossa ajatus on liitelee vapaana ja pienen ihmisen on hyvä ja tasapainoinen olla, eikä häneltä niin mitään puutu:

 

Kiitos onnesta, jonka minulle annoit

Kiitos surusta.  Ne tekivät minusta elävän.

 

Kiitos niistä vuosista, kun ei ollut oikein 

onnea, eikä surua, kun päivät lävistivät

toisensa, ja odotit, odotit muutosta,

 

kun huiput katosivat sumuun,

kun laaksot peitti harmaus,

ja jänkien yllä syöksähtelivät mäkättävät vuohet.

Juuri niinä harmaina vuosina

opin rakastamaan sinua.

Ja rakastin sinua joka hetki ja yhä.

 

Kaunis ja koskettava kooste, jonka yksittäisiin herkkiin ja oivaltaviin runoihin on helppo sujahtaa  aina uudelleen.  Kontio kietoo lukijansa saumatta mukaan hienoviritteiseen tunnelmaansa ja tarinaansa kuin silkkipaperiin kuljettaen hänet kauas pois arjen yläpuolelle ja samalla siivittäen hänen aatoksiaan ja luoden tilaa   lukijansa omille ajatuksille ja muistoille, sieltä jostain - silloin joskus....

Laatukooste, josta on takuuvarmasti iloksi kaikille meille pohjoisen ystäville ja kairan kiertäjille, niillekin meistä, joille rinkka ei enää selkään istu, ja  tunturitkin on valloitettu sekä kanootilla livuttu pitkin jokia ja järviä sekä uitettu Iso Winkkari Varangin vuonollakin  lahtivalaita ihastellen sekä simppuja saaliiksi saaden...

Näissä positiivisissa, nostagian häiveisissä, rakkaissa muisteluissa on tullut aika kohottaa malja 55-vuotisääpäivän  kunniaksi ja suunnata katse odottavan uteliaana kohti tulevia seikkailuja, päivä kerrallaan...

- Loistimmeko me hämärän läpi, kosketimmeko, yli tyhjien aikojen...

Joka hetki & yhä: