"Kosto", Kaisu Tuokko, Kustannusosakeyhtiö; Otava, 209 s.
"Kaisu Tuokko on kotoisin Kristiinankaupungista, eikä tuo Pohjolan helmi ole koskaan päästänyt hänestä irti. Tuokko rakastaa ventovieraiden tarinoita, pikkukaupunkien salaisuuksia, sateisia syysiltoja ja ruotsin kieltä. Hän asuu Helsingissä ja on nimennyt päähenkilönsä isoäitiensä mukaan." (Lievelehti)
Uusi mielenkiintoinen tuttavuus, joten avoimin mielin ottamaan selvää, pitääkö sanonta: kosto elää ja se on suloinen ( johon en muuten usko) paikkansa vai onko se vain urbaanilegenda ja kuinka ihmissuhdeverkostot ja -viidakot vuosien takaa pelaavat ja muotoutuvat nykytilanteessa jossa välillä Belliniäkin makustellen kohdataan oman ammattikunnan edustajina ja setvitään omien ihmissuhteiden solmulle ajautuneita kiemuroita.
Mats: - vihasi riitelyä, hän mieluummin poistui paikalta, kun tunnelma kotona alkoi kiristyä. Sitä oli viime aikoina tapahtunut paljon ja usein silloin, kun he olivat Helenan kanssa kahden. Heidän poikansa Joakim täyttäisi syksyllä 18 vuotta ja kävi kotona lähinnä kääntymässä.
Mats & Eevi: - Mats katseli hetken meren rauhoittavaa liikettä, hörppäsi juomaansa ja etsi sitten Eevin profiilin. Hän katseli tämän kuvia hetken pysähtyen taas kuvan äärelle, jossa Eevi oli ylioppilas. - Mats katseli kuvaa vuosien takaa ja muisti Eevin tuolta ajalta, jolloin kaikki oli vielä ollut mahdollista. Kun oli ollut vielä he kaksi, yhdessä, nuorina ja rakastuneina.
Mika Aaltolan äskettäin lanseeraama, aikaamme oivasti kuvaava termikin: uhkaähkyinen aikamme saa oman sijansa sisällössä:
Juurinen, Eevin esihenkilö Suupohjan kaiku: - Hän halusi suuresti rakastamalleen kaupungille pelkkää hyvää, mutta oli valmis avaamaan myös keskusteluja haasteista ja kipukohdista aina kun siihen oli mahdollisuus. Senkin hän teki kuitenkin hyvin diplomaattisesti eri näkemyksiä kunnioittaen. Eevi oli monesti miettinyt, että Juurisen persoona oli kuin täydellinen vastakohta tämän ajan tahalliselle vastakkainasettelulle, provokaatioille ja nettiraivolle.
Pikkukaupungin tunnelma kaikkine kytkentöineen välittyy vaivatta lukijalle, henkilökaarti on eloisasti kuvattu ja erilaisin luonteenpiirtein varustettu eikä juonen kuljetuskaan takkuile, joten tässäpä on tuoreen oloinen ja omaleimainen sekä ajankohtaisia elementtejä sisältävä kelpo kesädekkari ja esikoinen, josta on hyvä jatkaa!
- Syödä on hyvä, nukkua täytyy ja ilman kavereita ei pärjää....
Näin on:
Loistava kuvaus teini-ikäisesta: "Kävi kotona lähinnä kääntymässä" 😀 Noinhan se on.
VastaaPoistaEn voi kuvitella kostavani kenellekään ja vielä vähemmän voin kuvitella nauttivani siitä. Kostan vain sillä että en enää ole tekemisissä niiden kanssa jotka eivät ystävyyttäni ansaitse.
Tyystin vieras ajatus olisi käyttää energiaansa kostotoimenpiteisiin, parempi suunnata se johonkin positiiviseen ja rakentavaan.
PoistaJep, tämä oli mukava ja eloisa teos rikostutkintoineen ja teiniangstin kuvauksineen.
Kiitos kommentistasi ja myrskytöntä alkanutta viikkoa Sinulle!
Varasin kirjan kirjastosta. Kiinnostaa lähinnä tuo Kristiinankaupunki. Avoimin silmin esikoisdekkaria lukemaan, niin kuin sinäkin :)
VastaaPoistaKiitos Mai! Tämä uutukainen oli tosiaan iloinen yllätys kaikkine elementteineen, jotka olivat hyvin balansissa, joten toivottavasti viihdyt Kristiinankaupungissa Tuokon opastuksella!
Poista