Fernanda Melchor: "Paratiisi/Páradais" - ex Libris...

 

"Paratiisi", Fernanda Melchor, Aula & Co, 2023, 151 s., suomentanut 

Emmi Ketonen, kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti.

"Meksikolainen Fernanda Melchor on modernin eteläamerikkalaisen kirjallisuuden kirkkaimpia tähtiä. Hänen aiempi teoksensa Hurrikaanin aika oli ehdolla kansainvälisen Booker-palkinnon saajaksi ja sai Suomessakin erinomaiset arviot. Myös Paratiisi nostetiin kansainvälisen Booker-palkinnon pitkälle listalle vuonna 2022." (Lievelehti) 

                                                       ©Aula&Co/Adobe Stock
 

"Franco Andrade on yksin, ylipainoinen, koukussa pornoon ja fantasioi naapurin rouvan viettelystä. Polo taas haluaisi vain jättää työnsä puutarhurina ja paeta jonnekin kauas. Polo sietää nuorempaa Francoa, koska tällä on rahaa ja varaa maksaa yhteiset viinat. Lopulta kaksikko punoo yhdessä järjettömän ja vaarallisen suunnitelman, jonka seuraukset ovat karmeat.

Eteläamerikkalaisen Fernanda Melchorin Paratiisi on siloittelematon kuvaus rasismin, luokkaerojen ja väkivallan sävyttämästä meksikolaisesta yhteiskunnasta, jossa sen paremmin köyhät kuin muuriensa taakse piiloutuvat rikkaatkaan eivät ole turvassa. Kaikki tavoittelevat paikkaa paratiisista,

mutta lopulta kukaan ei näe edes vilausta taivaan porteista."(Takakansi)

 

 

Upouusi tuttavuus suoraan eksoottisesta Meksikosta tarjolla, joten avoimin mielin kurkistamaan vieraaseen kulttuuriin ja siihen, kuinka Melchor paratiisiaan avaa:

Franco Andrade:  - oli häikäilemättömän kova äijä, säntillinen rikollinen ja peloton kapinallinen, joka ei kunnioittanut yhteiskunnan lakeja tai hyviä tapoja,  

vaikka todellisuudessa Polo ajatteli, että läski oli vain raukkamainen pelkuri, hemmoteltu paskiainen joka ei muuta osannut kuin vetää koko päivän käteen ajatellen naapurinrouvan pakaroita...

 

Näyttävä rouva Màrian:  - keräsi huomiota punaisilla huulillaan ja säkenöivillä silmillään, jotka näyttivät aina vähän siltä kuin olisivat salaa hymyilleet, ei ihan kujeilevasti muttei pirullisestikaan, ja kulmilla, jotka kaartuivat kuin rikostoverille viestien...

Sana "näyttävä" kuvasikin  naista parhaiten, ei niinkään kaunis, 

vaan nimenomaan näyttävä, huomiota herättävä; kuntosalilla veistetyt kurvit sekä silkkihameen puolireiteen ulottuva helma tai pronssisen ihon tummaa hohdetta korostavat vaaleat pellavashortsit oli kuin tehty kiinnittämään osakseen katseita.

Melchor tekee selväksi syntymäperheen ratkaisevan merkityksen elämän kululle ja sosiaalisen nousun vaikeuden, mahdottomuuden sekä sen aiheuttaman näköalattomuuden tunnun eri sosiaaliluokissa.

Polo:  - Siitä sinulle maksetaan, äiti saarnasi joka aamu, että teet niin kuin sinulle sanotaan ja pidät leipäläpesi ummessa; mitä sitten vaikkei siinä olisi mitään järkeä, siksi he sinut palkkasivat, jotta tekisit työsi etkä marmattaisi joka asiasta.  Kun on kyse juomingeista, silloin sinä olet kyllä mies paikallaan, mutta kun pitäisi paiskia töitä, pelkkä saamarin vätys, häpeäisit.

Pieneksi miinukseksi koin sen, että teksti kulkee alusta loppuun ilman erillisiä lukuja tai juurikaan kappalejakoa, tyylikeino eittämättä, vaan ei se lukijaystävällisin muoto näinkin räväkässä ja sulattelemista vaativassa kerronnassa.  

- Mitä nyt sitten tapahtuu? Ei mitään. 

            Mahdotonta, että jotain kävisi.

Mitä minun pitää tehdä? (...) Rakastua

                tietäen, että kaikki on pilalla

                                     eikä toivoa ole.

(José Emilio Pacheo: Las batallas en el desierto)

 

Plussaa; tuhtia tekstiä, joka ei korulauseita kumartele eikä sanahelinöihin heilahda. Yhteiskunnallista kritiikkiä ja luokkaerojen repivyyttä ja pysyväisluonteisuutta. Hyvyyttä ja huolenpitoa, mutta myös ihmismielen pahaa ja pimeää puolta, säröisyyttä. Värikästä ja rouheaa tekstin tuottoa kuten aiheeseen sopiikin ja sillä Melchor jättää lukijalleen purtavaa ja ajateltavaa.

 Emmi Ketosen erinomainen suomennos on kruunaa kiinnostavan kokonaisuuden.

Paratiisissa(ko) pikaisesti piipahti: