Sinikka Labba: "Saanan tauti" - ex Libris...

"Saanan tauti", Sinikka Labba, Väyläkirjat, 2022, 175 s. Kannen maalaus: 

Johannes Vähäsarja. 

"Sinikka Labba  (o.s. Tikkinen) on inarilais-enontekiöläinen biologi ja opettaja. Hänet on palkittu runoistaan mm. Inarin kunnan kulttuuripalkinnolla.

Saanantauti on Labban esikoisromaani." (Takakansi)

 

 

                                                        ©Pekka Kustula

 

"LILY LOMPOLO tuntee outoa vetovoimaa Kilpisjärvelle. Subarctic History – konferenssin suunnittelijana hän elää unelmaansa, mutta eräät asiat vaivaavat. Onneksi ihmiset menneisyydestä rohkaisevat rapinapelkuria palaamaan Lappiin – selvittämään myös, mitä mystistä liittyy Saanatunturiin ja Riekonpyytäjään." (Takakansi) 

 

Tähän esikoiseen tartuin innolla ja odottavin mielin, sillä omakohtaisesti Napapiirin pohjoiselta puolelta alkaa sielun kotini, hengitys helpottaa ja maisemat rauhoittavat niin paljasjalkainen stadin friidu kuin olenkin. Saanalla kävin kiipeilemässä ensikertaa Tätini kanssa seitsemän vanhana ja kipinä syttyi,

eikä ole vieläkään hiipunut, vaikka lukuisat vaellukset ja kalareissut näillä kokemuslisillä on jo heitetty. Saanantaudistako kaikki  kohdallani alkoikin?

Saanantauti:   - Sairastiko Lily jo Saanantautia, tautia, johon ei löytynyt lääkettä? Tauti uhkasi jokaista Saanatunturin rakastajaa. Se ei antanut periksi, vaan pakotti Lapin lumosta sairastuneen tulemaan mahdollisimman pian takaisin. Tartunta sai pienen ihmisen intoutumaan Isosta kivestä niin, että vuorimöhkäle alkoi näyttää tulitikkurasiaan sopivalta onnen maskotilta.

- Saanan takainen kivikko ja skierri  vaivaiskoivun maa: silmänkantamattomiin yhä uusia, lukuisia tunturinselänteitä. Nyt tunturi häämötti tunturin takana, kiintopisteinä harva koivut kuin siellä täällä kasvavat ihokarvat.

- Kilpisjärven kylä   Suomen, Ruotsin ja Norjan rajojen tuntumassa oli päätetty kansainvälisen Subarctic History -konferenssin järjestämispaikaksi.

Suunnittelutyöryhmään valitun Lily Ellinoora Lompolon oli aika puunata pöytänsä, avata läppärinsä, levittää työpaperinsa, täydentää Excel-taulukkoa ja tehdä merkintöjä jo ennen muuttoa tulostamiinsa papereihin. Oli varattava kokoustilat, majoitustilat, ruokailut ja oheisohjelma.

Mutta kaiken järjestelemisen keskellä Lily palaa usein muistoihinsa viivyttelemään antaen ajatustensa soljua kristallinkirkkaan tunturipuron lailla:

 - Unessa Lily lepäsi usein laavusijalla, sillä tietyllä laavusijalla, josta hän oli valveilla ollessaan unelmoinut. Haaveillut, vaikka ei halunnut myöntää sitä itselleenkään. Nyt se kaikki näkyi voimakkaina kuvina: erään tunturijärven heijastukset ja Riekonpyytäjän lempeät kasvot.

- Kymmenen vuoden takaisen kohtaamisen muisto oli hyvä, silti niin surullinen. Tuo yötön yö lymysi kaukana, mutta monesti se oli tullut ajatuksissa aivan lähelle. Niin liki, että hän oli tuntenut keskiyön auringon lämmön myös pakkasen viilentämällä ihollaan.

Miten Lily voisi koskaan unohtaa silkinpehmeät heinät ja tunturimaarianheinän kumariinintuoksun? Muistikuva Riekonpyytäjästä hehkui valoa kaikkina ikävän ja tuskankin hetkinä.

Revontulet ovat luonnon oma aina erilainen  näytös, spektaakkeli,  joita ei väsy katselemaan niska kenossa. Ja kumma kyllä, siinä tilanteessa ei edes niska muista puutua...

Revontulet: -  Niin puhkuivat revontulet taivaan täydeltä, ne jakautuivat lieskoihin,  rypelsivät laineina, katosivat ja taas syttyivät. Kaikki silkin suloisimmat sävyt tiivistyivät ohueksi vanaksi, kaistale avautui ja valahti valoksi koko taivaankannelle.

 

Labba viljelee useita hauskoja sanontoja kuten:  Seudun välkyimpien harakoiden esiäiti oli lekuttanut koko matkan Norjasta peuranpyytäjien perässä.  

- Pyytäjät pysähtyivät tulistelemaan. - Kilpisjärven rannassa maikkuvia siianpoikasia oli mukava katsella.

Labban teksti on paitsi värikästä ja omaleimaista myös  lämminhenkistä, sisältäpäin herkän havainnoivasti, kauniilla kädellä kirjoitettua, ja lukija solahtaa hänen rytmiinsä huomaamatta sisään. Se on kertomus myös juurettomuudesta, ihmisen tarpeesta etsiä itseään ja kysyä kuka minä oikeastaan olen, mitä minä haluan, mikä on minulle tärkeää? Tähän teokseen ihastuin ja tykästyin täpöillä:)

Riekonpyytäjän vakavat -ja paikkansapitävät -  sanat: - Muista, että erämaassa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma...

Saanan maisemissa on käynyt myös Kirjaluotsi ja missä tunnelmissa, selviää vahvennosta klikkaamalla:)

Tunturien tuulissa selkosilla vailla huolia vihellellen vaelsi: