Marja Aho: "Kirkonrotta" - ex Libris...

"Kirkonrotta", Marja Aho, Myllylahti Oy, 2023, 314 s.

Marja Aho (s.1972) on Vääksyssä asuva kirjailija ja kuvittaja, jonka esikoisdekkari Neidonkorento julkaistiin vuonna 2021. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös useita lasten- ja nuortenkirjoja. (Lievelehti)

 

                                                      ©Jenni-Maria Könönen
 

"Enonsaaren kesäravintolassa vietetään railakkaita juhlia. Nauru raikaa ja lasit täyttyvät mojitoista, kiihkeät rumban ja salsan rytmit sykkivät helteestä väreilevään iltaan.Juhlat keskeytyvät yllättäen,

kun hyytävä huuto kiirii pitkin tyyntä Vesijärven pintaa. Saarelta löytyy ruumis.

Lahtelaiskomisario Simo Sund tutkintaryhmineen saa ratkottavakseen rikoksen, joka johdattaa heidät paitsi keskelle aistikkaita, tunnetta tihkuvia kuubalaisrytmejä, myös keskelle Päijänteen öisiä kalavesiä. Syyllisen etsinnältä ei välty kirkkokaan. " (Takakansi)

 

 

Uusi kirjailijatuttavuus kiinnostaa ja mikäs tässä kevään tuloa vartoillessa on lähteä kesäiselle Päijänteelle höyrylaivoja ihailemaan ja ammattilaisten kanssa pähkäilemään uhrien selkään viilleltyjen ympyröiden sisällä olevien ristien kinkkistä arvoitusta:

Rikoskomisario Sund:  - huokaisi raskaasti ajatellessaan kampaamoyrittäjän toimivaa naisystäväänsä Teijaa. He eivät olleet nähneet toisiaan kesän aikana kovinkaan usein, mutta olivat nähneet kuitenkin, ja he olivat luoneet välilleen jonkinlaisen suhteen. Tai tarkemmin sanottuna se oli ollut Teija,

joka omatoimisesti sellaisen oli heidän välilleen punonut, se enempää Sundin mielipidettä kysymättä."

 

 

Kuulusteltava Saku Salo:  - joka pelmahti sisään leveästi hymyillen ja rumban askelia tapaillen ja valkoiset hampaat välkkyen virittelee turhaan flirttiä kuulustelijoiden Lauran ja Monikan kanssa, joita tilanne alkaa todella risoa ja nyrkkikin heilahtaa pöytään. Kuulustelu päättyykin Lauran irvistykseen sen näköisenä, ettei oksennus ollut kaukana ja huudahdukseen: Todella limainen äijä! Ettäs kehtasikin vielä pyytää meitä yksityistunneille Tanssistudio Bailaansa, 

kas kun ei ehdottanut vaakamamboa...

Näppärästi Aho kuvaa Birgitin ja Poppen suhdetta, Birgitin avioliitossaan kokemaa riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, jota hän turhautuneena koittaa paikata ja korvata ulkonäkönsä mitä erilaisimmilla muokkauksilla arvostusta ja huomiota saadakseen  suorastaan liikuttavaa ja surullista luettavaa ja ulkopuoliset kutsuvatkin häntä varaosista kasatuksi muovipirkoksi siinä missä kollegat Monikaa ja Lauraa marttapartioksi nimittelevät.

Vaikka laulussa sanotaan: Anna arpisten haavojen olla  (klik )Dallapé-orkesteri v.1934 ja iki-ihanan Rauli Badding Somerjoen versio (klik)   niin tutkinta avaa ja  perkaa niitä väistämättä varjeltuihin salaisuuksiin sukeltaen ja varmaotteisesti tapahtumain ratkaisemiseen pyrkien ja päätyen.

Juoheasti kulkevaa, rauhallista vaan ei pitkäpiimäistä kerrontaa, jonka parissa lukijana viihdyin hyvin hauskoista persoonainpiirrosta ja kesäisestä tunnelmasta nauttien. Rämistelemätön ja mukavalukuinen teos, joka jätti mukava lukujäljen. 

 

Teos toi myös sikäli hauskoja muistoja, koska kirkonrotta  (klik) oli verraton leikki, jonka parissa tuli riekuttua anno dazumal tovi jos toinenkin:)

 

 Omat nimet kirjoissa: