Juha Rautio: "Trad." - ex Libris...

 

"Trad.", Juha Rautio, Enostone, 2021, 80 s.

"Juha Rautio (s.1980) tunnetaan aktiivisesti esiintyvänä runoilijana, jolle poikkitaiteellisuus on usein lähtökohta. Festivaali on Raution neljäs runokokoelma.
”Työskentelen sanojen ja musiikin, tekstin ja äänen parissa. Nämä elementit ovat olleet osa minua ja tekemisiäni jo yli 20 vuotta ja jollain tavalla yhdistelen niitä useimmissa esityksissäni. Vaikka identiteettini kiinnittyy vahvasti kirjallisuuteen ja runouteen, olen kirjallisen urani alusta saakka kurottanut sivujen ulkopuolelle. Erilaiset monitaiteelliset projektit ja keikat ovat laajentaneet runoilijantyötäni.” (Kustantaja)

                                                                ©Sami Somersalmi

 

 

"Trad. on Juha Raution kuudes runokokoelma. Teoksen runoissa aika ja perintö asetetaan jännitteiseen yhteyteen. Maailmat virtaavat hetkien yli ja muistuttavat, että alun lisäksi kaikessa on oltava myös loppu. Raution esikoisproosateos, novellikokoelma Sunnuntain rajat (Enostone, 2020) oli ilmestymisvuonnaan Savonia-ehdokkaana." (Takakansi)

Mies kulkee puun sisällä 

ei enää mies ollenkaan 

eläin etenee, elävä puu liikkuu...

 

 

 

Näin jouluhääräilyjen keskelle osunut tervetullut uusi runoilijatuttavuus tuntui hyvältä! Teos on jaettu kiinnostavasti nimettyihin lukuihin : I Yö, en minä sinua pelkää, II Rapsodia, III Haavan musta lehti, IV Rapsodia, V Laivanupotus, 

VI Rapsodia ja VII Erotetut sekunnit, ja itse runot on vekkulisti nimetty kuten Juoksuvalssi, Sukellan kantoon kuin avantoon, Ajatukselta loppuu tuuli jne. 

Runot puhukoot puolestaan omaa kieltään alkaen ajankohtaan sopivasta rauhoittumisesta  eli maistiaisia:

 

Venytetyt ikuisuudet

kerrotut kuut,

viritetyt klassikot.

 

Hiljaa vedetään verhot ikkunoihin.

Keitetään teet, tuijotetaan kuvajaista.

Kukaan ei tee, tekoja vain tapahtuu.

 

toimintaa on vähän,

ja se vähän on pientä.

Yöt, sisimmillään, sielut,

loputtomat valkoiset rivit. 

 

 

Luonnolla on oma, laajahko osansa Raution runoissa ja sehän tällaista polkujen tallailijaa miellyttää sekä luo avaruutta arjen lomaan.

 

Haavan musta, ei tauon, ei hiljaisuuden

tai minkään merkki, pudottaa hetkestä.

 

Haavan musta lehti.

kun värit poistuvat,

sysää takaisin tähän.

 

Poistuvien värien keskellä pudotit

ja putosit

ajasta, joka meitä työntää. 

 

 Västäräkillä, joka keikailee Ex Libriksessänikin,  on itselleni ihan oma merkityksensä eläinmaailmassa:

Pitäisikö liikkua,

sanon västäräkille, jonka

hetkien alla torkun

nämä kasvot, en ajattele, hengitän niillä

talutan ne alasti vesirajaan

hengitän pisaroitua, hurman liikettä

 

Raution runoissa on eräänlaista suhteellisuudentajun palauttavaa ilmaisuvoimaa, näppäryyttä ja ilmavuutta, joka jättää lukijalleen tilaa omille ajatuskuluille sekä houkuttelee niihin. Raikas ja edukseen poikkeava, aihealueeltaan mielenkiintoinen kooste, joka oli kuin virkistävä suihke tai raikas lähde kaiken totutun, tonttuilun ja tingeltangelin keskellä, kiitos Juha Rautio!

 

Teos sopii myös erinomaisesti lahjaksi, mikä täten tiedoksi tontuille ja muille merkkipäivien muistajille tiedoksi saatettakoon;)

Lukemastaan virtaa saaneena ja ilahtuneena: