keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Joel Haahtela: "Hengittämisen taito" - ex Libris...

 

"Hengittämisen taito", Joel Haahtela, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020, 176 s.

"Joel Haahtela ( s. 1972 Helsingissä) on kirjailija ja lääkäri. Vangitseva pienoisromaani Hengittämisen taito on hänen kahdestoista teoksensa.
 Haahtelan romaanit ovat voittaneet lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja olleet Finlandia- ja Runeberg -palkintoehdokkaina." (Lievelehti)

                                                              

                                                     ©Jukka Mykkänen, Otava


"Nuorukainen saapuu talviseen Thessalonikiin etsimään vuosia sitten kadonnutta isäänsä, ja matka johtaa kaukaiselle ja yksinäiselle saarelle. Keskellä merta pieni erakkoyhteisö elää sopusoinnussa luonnon kanssa istuttaen puita, valaen tuohuksia ja syventyen öisiin rukouspalveluksiin. Kun talvi vaihtuu kevääksi, isä ja poika istuvat oliivipuun juurella - ja hiljalleen jokin paine alkaa hellittää." (Lievelehti)

 

 

Joel Haahtelan omaleimaiseen ja hienoviritteiseen tuotantoon tutustuin ensi kerran kiinnostavan kysymyksen Mistä maailmat alkavat, 2017, merkeissä: Voihan vihveli, mikä viehko teos! Ensi kädenpuristus Haahtelan kanssa, mutta sen verran luja ja lämmin, että se riitti takaamaan hänelle yhden uuden uskollisen lukijan lisää. Näin, tuon aikakauden stadin friiduna  oli myös mukava kulkea tutuilla kaduilla ja entisissä paikoissa..

Hengittämisen jalo taito on erinomaisen tärkeä ja ensisijainen ominaisuus, ja kukapa meistä ei joskus olisi huokaissut tuskaisena: laske kymmeneen ja hengitä syvään. 

Teos on neliosainen kukin jaettuna lyhyisiin lukuihin ja tyyli toimii erinomaisesti onnistuneen tunnelmaluojan kehyksinä ja sen pirstaleista lukemisen edetessä muodostuu kaunis ja  yhtenäinen kokonaisuus teemanaan kaipaus ja sen merkitys ihmisen etsinnän, löytämisen ja elämän taustana. 

Aikojen alku oli niin hiljainen
että kynänkin putoaminen
sai aikaan alkuräjähdyksen
pelkkä vahinko
ja kohta puut huojuivat
linnuille annettiin siivet
ihminen ahdistui
koska ymmärsi ensi kerran 
maailma pyytää takaisin siltä varastetun hiljaisuuden. 
 
Jäin miettimään, onko tuo kaipaus erilaisine kohteineen - tässä tapauksessa oli helppo samaistua isän etsintään -  jotenkin sisäänrakennettuna meissä:
me kaipaamme, etsimme, hyvässä tapauksessa löydämme tai ainakin tulemme tutuiksi kaipuumme kanssa. Prosessi onnistunee luontevimmin juuri Haahtelan kuvaamassa, minimalistisessa  ympäristössä, jossa kaikki turha pöhinä lukemattomine virikkeineen on eliminoitunut ja meillä on tilaa tulla sinuiksi itsemme kanssa kaikkinensa...
 
Jos se että olemme tässä saa meidät lopultakin
uskomaan
miten kauan on kulunut
ja miten hiljaisia ovat tiet jotka johtavat
huomaamatta
kaikkien tarinoiden ulkopuolelta
tämän olemattoman kynnyksen yli. 
 
Haahtelan luontokuvaus on puhuttelevaa ja sopivan harvalukuiset henkilöhahmot oivaltavin siveltimenvedoin piirrettyjä. 
Tarina kulkee rauhaisasti ja seesteisesti jättäen lukijalle tilaa omille ajatuksille ja mietteille. Uskonnolliset rituaalit eivät aiheuttaneet närästystä, vaan liittyvät saumattomasti tarinaan omana osasenaan täyteläistäen sitä.
 
Laadukas teos, ja matka oliivipuiden vehreään, kultaiseen kehtoon sekä 
Melina Merkourin musiikin Kreikkaan teki hyvää sielulle ja sydämelle sekä kannatti näin nojatuolimallisenakin, kuten aina myös ihan elävässä elämässäkin  on käynyt.

Ευχαριστώ πολύ , efharisto poli:

10 kommenttia:

  1. Tätä en ole lukenut mutta moni vertaa Haahtelaa nobelisti Patrick Modianoon, ja onhan hän taitava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke, taitava on! Kun mainitsit, jäin kaivelemaan muistini sopukoita ja sieltä pullahti - joskin hämärä-, mutta seesteinen mielikuva lukemastani Modianosta, itse teosta en muista.

      Poista
  2. Jokke vertaa Patrick Modianoon... hyvä suositus koska nautin ihan täysillä siitä Modianosta jonka kerran luin. 🧡

    Vaikuttava teos tämäkin; aloin heti hengittää paremmin kun asiasta muistutettiin 😀 Tänään sataa mutta oliivipuun alla voi istua kuvitelmissa. 🌳

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun oikein kaivelin muistiani, samaan lopputulokseen tulin kuin Sinäkin, kyllä näiden herrojen jättämä lukujälki on yhtä miellyttävä ja mieluisa.

      Kommentistasi kiitos, aurinkoista loppuviikkoa ja muistahan hengitellä;)

      Poista
  3. Ahaa, jos Haahtelaa verrataan Modianoon, niin tässähän pitää tehdä tuttavuutta myös Modianon kanssa! Tämä Hengittämisen taito on haahtelamaisen hieno teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, Jokkehan osui oikein lukuhermoon, kun meitä on useampia asiayhteydestä innostuneita.
      Haahtela on harmonista luettavaa.

      Kommentistasi kiitos ja omanoloista loppuviikkoa Sinulle!

      Poista
  4. Haahtelaa pitäisi lukea enemmän! Olen lukenut häneltä vain yhden kirjan, joka ei ole kovin hyvin muistissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, samaa mieltä! Eipä taida minullakaan olla alla kuin tuo "Mistä maailmat alkavat", mutta näistä on hyvä tilaisuuden tullen jatkaa, sillä hänen kerrontatapansa rytmeineen on miellyttävälukuista ja kiintoisaa.

      Poista
  5. Kaipaus on meissä ihmisissä varmastikin juuri sisäänrakennettua ja myötäsyntyistä - ehkä se on osaltaan sellainen ihmisenä olemisen ydin. Haahtelan teoksissa on juuri sellaista kaipausta ja melankoliaa, mikä meitä kaipaavia ja melankolisia ihmisiä sitten puhuttelee... Olen lukenut useimmat Haahtelan teokset ja olen pitänyt niistä kaikista - erityisen paljon ovat lukuhetkellä puhutelleet Tähtikirkas, lumivalkea, Perhoskerääjä ja myös tuo Mistä maailmat alkavat. Kannattaa lukea lisää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, kaipauksen olemuksesta olemme yhtä mieltä!
      Kiitos myös lukuvinkeistä, laitanpa varaukseen,sillä Haahtelan tyyli puhuttelee suuresti.
      Aurinkoista viikonlopun jatketta Sinulle:)

      Poista