"Kadonnut mies", Jane Harper, Tammi, 2020, 400 s., suomentanut Mari Hallivuori.
"Jane Harper (s.1980) on syntyjään britti, mutta hän on asunut osan lapsuudestaan Australiassa ja palannut sinne aikuisena. Hän on aiemmalta ammatiltaan taloustoimittaja ja asuu perheensä kanssa Melbournessa. Esikoisdekkari Kuiva kausi (suom. 2019) sinkosi hänet maailmanmaineeseen.
Kadonnut mies on hänen kolmas rikosromaaninsa." (Lievelehti)
"Brightin veljesten tilukset kattavat valtavan alan maata porottavan
kuumassa Queenslandissa. Veljeksistä kaksi, Nathan ja Bub, kohtaavat
pitkän ajan jälkeen autiomaassa tiluksia erottavalla aidalla. Kolmas
veli, Cameron, makaa maassa kuolleena. Mikä sai hänet lähtemään
hengenvaaralliseen kuumuuteen ilman vettä ja suojaa? Perhe ja poliisi
tuntuvat uskovan itsemurhaan, mutta Nathan
ei saa epäilyksiä ravistettua
mielestään. Tunsiko hän lopulta veljeään lainkaan?
Harperin parhaana
pidetty trilleri pureutuu pinnan alla kyteviin salaisuuksiin
eristäytyneessä, vihamielisessä ympäristössä." (Takakansi)
Edelliskerran tuli Harperin johdattaman hikeä pyyhittyä Australian paahtavan auringon alla Kuivan kauden (2019) tiimoilta nauttien uusista eläintuttavuuksista, ilmastomuutoksen konkreettisten vaikutusten kuvauksesta ja Harperin eleettömästä vaan ei aneemisesta sujuvasti soljuvasta kerronnasta,
joten uteliaisuus kadonneen miehen tapausta kohtaan oli kohdillaan.
Ensinnäkin Harper on miljöö- ja luontokuvauksessaan loistava: lukiessa aavikko polttaa, karjalaumat mölisevät mennessään, tunnen istuvani pomppivassa autossa pölyävillä hiekkakumpareilla ja pisarat helmeilevät otsalla.
- Ylhäältä, etäältä katsottuna, ura muodosti hiekkaan ympyrän. Kehä oli kaikkea muuta kuin täydellinen; se leveni ja oheni eikä ollut täysin ehjä. Se ei myöskään ollut tyhjä. Ympyrän keskellä oli hautakivi, joka oli sadan vuoden auringonpaisteen ja tuulessa leviävän hiekan hioma. Hautakivi oli metrin korkuinen ja seisoi edelleen suorassa. Se katsoi länteen, aavikolle, mikä tällä seudulla oli harvinaista. Länsi ei ollut kenenkään ykkösvalinta.
- Kiven alla lepäävän miehen nimi oli kauan sitten pyyhkiytynyt näkymättömiin,
ja paikalliset - kuusikymmentäviisi ihmistä ja satatuhatta lehmää - tunsivat maamerkin yksinkertaisesti nimellä karjamiehen hauta. Kivi oli seissyt hautausmaalla; karjamies lepäsi niillä sijoilla, missä oli kuollutkin, ja hän oli saanut maata yli vuosisadan ilman seuraa...
Kirjailija avaa yhteisön ulkopuolelle jättämistä, erakoitumista ja sen laaja-alaisia, elämää rajoittavia vaikutuksia koskettavalla tavalla luodaten. Henkilöpiirto on kauttaaltaan taitavaa, mutta sympatiapisteet heruvat Xanderille ja hänen isäsuhteensa kehittymisen sekä heidän yhdessäolonsa kuvaukselle!
Pääosassa ovat kiemuraisten ihmis- ja perhesuhteiden kipupisteet ja umpisolmut, vaietut salaisuudet, joilla on tapana lupaa kysymättä pullahdella ilmoille sekä sielua hiertävät skismat ynnä heittää ilmaan kysymyksen hyvyydestä ja pahuudesta; olemmeko jompia kumpia kauttaaltaan, vai piilevätkö meissä kussakin kummankin siemenet, jotka elämänkulku pintaan nostaa, ja jos niin mikä lopputuleman viime kädessä ratkaisee?
Ulkona lukiessa rauhallinen mäntykangas ja kimmeltävä järvenselkä, takassa leiskuva tuli muodostivat melkoisen terävän vastakohdan luetulle, mutta nojatuolimatkailu kannattaa aina
Harperin ilmava ja konstailematon tyyli kera sujuvan kerronnan veivät mennessään, ja eri ympäristöt muodostivat lukukokemukselle kiintoisan kontrastin.
Australian kuuman auringon alla on tarponut myös Kirjasähkökäyrän Mai, klikkaamalla selviää, missä tunnelmissa reissu sujui;)
Kengurumaassa piipahti:
Harperin kirjojen sivuilla on mukava tarpoa, vaikka olisi paahtava helle. Oikeassa elämässä se olisi suorastaan tuskallista, jos olisi 45 astetta hellettä. Huonosti kävi kadonneelle veljekselle. Paha kuolema ja ehti varmasti miettiä tekojaan.
VastaaPoistaMysteerin selvittyä piti kyllä miettiä, että mitä tekisi tilanteessa. Salata vai paljastaa.
Mietin myös, että miten ihmeessä ne monisatapäiset karjalaumat selviävät siinä kuumuudessa ja onko siellä enää mitään syötävää niille, kun kaikki on palanut kuumuudessa.
Kiitos Mai, Harperin tyyli on kiehtova, vaikka lukiessa pyrkii hiki pukkaamaan otsalle ja hiekka silmiin!
PoistaSamaa jäin miettimään minäkin, mistä suurille, satapäisille laumoille rehu ja vesi??
Mielenkiintoista nähdä, mitä kirjailijalta jatkossa seuraa;)
Tämä vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta jo siksikin, että se sijoittuu Ausstraliaan. En ole lukenut yhtään Harperin kirjaa, joten laitanpa tämän lukulistalle. - Hyvää äitienpäivää sinulle!
VastaaPoistaHarperille kannattaa antaa mahdollisuus, toivottavasti viihdyt hänen seurassaan Australian hehkuvan auringon alla.
PoistaKommentistasi kiitos ja sitä samaa Sinulle!
Harperia pitäisi joskus kokeilla. Paljon on tullut houkuttelevia blogijuttuja vastaan.
VastaaPoistaKiitos Anki! Tutustumisen väärtti kirjailija, jolla on oma sujuva ja mielenkiintoinen tyylinsä.
PoistaHarperin miljöö- ja luontokuvaus saa todella melkein tuntemaan kuin olisi itsekin paikan päällä! Tässä kirjassa tuo Queenslandin kuumuus, karuus ja eristäytyneet olot loivat mahtavat puitteet dramaattisille tapahtumille. Lisää Harperia, kiitos!
VastaaPoistaKiitos Kirjarikas elämäni, juuri kuten toteat ja samoin: lisää Harperia kehiin kiitos:)
PoistaPidin tästä kovasti, minusta ehkä paras tähän mennessä lukemistani kolmesta Harperin kirjasta. Pidän Harperin rauhallisesta tyylistä ja siitä, että miljöölle annetaan huomiota.
VastaaPoistaKiitos Elegia! Samat seikat purevat myös minuun ja hänen kerrontansa tasapainoisuus sekä ilmavuus ovat nautittavia. Miljöökuvauksella on suuri raamittava vaikutuksensa lukukokemukselle ja Harperilla se toimii moitteettomasti.
PoistaOi, trilleri Australiasta 📗 Kipupisteet ja umpisolmut - hyvin sanottu. Hienoa jos erityistä eläimistöä tarinan höysteenä. 🐨🦘 Mukavaa viikonvaihdetta koti-Suomessa. 🐿
VastaaPoistaKiitos Rita A! Tämä teos on yhtä laadukasta kengurun loikkaa ka ilo lukea, eikä myöskään nojatuolimatkailun osuutta sovi väheksyttämän.
PoistaMukavaa sunnuntaipäivää kohti kesäisiä kelejä:)