Kaukana kavala maailma...

 Oli tullut korkea aika keväisen irtioton ja niinpä käänsimme kirsut ynnä autonnokan kohti Itä-Hämeen tuttuja hirvimaita hengenvetoa ja eheytymistä silmälläpitäen.

Itse ajomatka oli jo elämys ja  lintubongarin toiveuni: joutsenkvartetti lensi uljaaan määrätietoisesti kohti omia asuinsijojaan, töyhtöhyypät keikuttivat iloisesti kutrejaan, hanhilaumat olivat massiivisesti miehittäneet peltoaukeita  ja isokuovi asteli uljaasti ylhäisessä yksinäisyydessään liikennettä tarkkaillen...

 

 

Kori käsivarrella kävimme toiveikkaina kuuselle taimitetulla, hiekkapohjaisella hakkuuaukealla korvasienten etsinnässä. Sieniä emme vielä löytäneet, 

mutta sen sijaan metsäteitä ajellessamme parikin uljasta kurkea pysähtyi ateriointinsa lomassa tarkkailemaan tunkeilijoita ja autonhurinallaan ruokarauhansa häiritsijöitä. 

 

 

 

Kelit ovat olleet tuulisia ja viileähköjä, mutta aamut tyyniä ja hiljaisia istua varhain patiolla aamukahvista  rauhassa nautiskellen. Totuuden nimissä ensimmäisenä aamuhetkenä läikähtivät pressot lupaa kysymättä syliin, kun hiirenhiljaisuutta äkisti, varoittamatta leikkasi korviarepivä kuiik-kuiik... 

Kotirannan kuikkauroshan se siellä kutsua etsiskeli toiveikkaaana omaa emäntää kaverikseen. Muina aamuina on rauhallinen kyyhkynkujerrus taustoittanut heräämishetkeä.

 

Pävittäinen saunominen puulämmitteisen saunan leppeissä löylyissä on osa rentouttavaa päivänkulkua  samoin kun illan taitteen, hämärähyssän  kiehtovan  takkatulen tuijottelu ja sen hohkavasta lämmöstä nauttiminen. Joka ilta erilainen näytelmä, livenä...

 

 

Leppoisaa ja rentoa oloa, liikuntaa,  turinointia, sopivasti menneen muistelua ja tulevan varovaisia riittailuja, sielun lepoa kuin se parhaimmillaan on.

Kaunis on hiljaisuus...