"Vedenpaisumuksen lapset", Risto Isomäki, Into Kustannus Oy, 2020, 418 s. kansi ja ulkoasu Jussi Karjalainen.
"Risto Isomäki (s.1961) on laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) oli Finlandia-ehdokas ja voitti Tähtivaeltaja- ja Kiitos kirjasta -palkinnot. Romaanista tehdylle sarjakuvalle myönnettiin Sarjakuva-Finlandia vuonna 2009. Vedenpaisumuksen lapsissa Isomäki on palannut menestysromaaninsa ääreen ja kirjoittanut sille itsenäisen jatko-osan. Risto Isomäen kirjoja on käännetty noin 20 kielelle, ja hänelle on myönnetty myös European Science Fiction Associationin palkinto." (Lievelehti)
"6600-luku eKr. Kalastaja Manno Ann kohtaa salaperäisen, mereltä tulleen naisen, juuri ennen kuin koko hänen maailmansa mullistuu. Alkaa seikkailu, joka johtaa Manno Annin unohtumattomille tutkimusretkille.
Oma lähitulevaisuutemme, Grönlanti. Ilmastonmuutoksesta johtuva tapahtumien vyöry uhkaa tuhota kaiken. Ihmiskunnan kohtalo on jäätutkija Susan Chengin, toimittaja Pierre Chamberlainin ja muiden jäänmurtaja Polar Princessille pelastuneiden ihmisten varassa. He yrittävät toteuttaa äärimmäisen vaarallisen operaation veden alle jääneessä ja jäävuorien saartamassa New Yorkissa.
Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jännityskertomus myös kauhistuttavan kaunis kuvaus jäätiköistä ja luonnonvoimista. Myyttiset tarinat yhdistyvät eloonjäämiskamppailuun luonnonkatastrofin keskellä." (Takakansi)
Risto Isomäen tuotannon parissa on tullut viihdyttyä ja hämmästeltyä useaan otteeseen, viimeksi teoksen Miten Suomi pysäyttää ilmastomuutoksen (2019) tiimoilla. Odotusarvo kirjaa avatessa oli siis varsin korkealla, ja huikeisiin näkymiinhän kirjailija jälleen lukijansa kuljettaa.
Teos sisältää luvut: Prologi, Nainen Mereltä, Särkynyttä kiveä, Vedenpaisumuksen jälkeen. Särkynyttä jäätä, Oannes, Särkyneitä unelmia, Epilogi ja Muutama jälkihuomautus. Erinomaisessa ja avaavassa Jälkihuomautus-osiossa Isomäki taustoittaa teoksen syntyhistoriaa ja esittää teoriota käsittelemiensa teemojen tiimoilta:
- Kun julkaisin vuonna 2005 Sarasvatin hiekkaa-nimisen romaanin, jossa meriarkeologit tutkivat Intian länsirannikolta vuonna 2001 ihan oikeastikin löytyneitä merenalaisia raunioita, en koskaan ajatellut palaavani kirjan maailmaan uudelleen. Jäin kuitenkin erään tarinaa sivuavan kuvan vangiksi enkä koskaan päässyt siitä eroon. Kyseessä on sama kohtaus, jolla teos alkaa:
- Yhtäläisyydet Intian ja sen naapurimaiden, Mesopotamian sekä Egyptin seitsemää viisasta miestä koskevien tarinoiden välillä ovat mielestäni aidosti kiehtovia. Jos sumerilaisten Oannekseksi, juutalaisten, kristittyjen ja muslimien Nooaksi ja hindujen Manuksi kutsuma henkilö on todella ollut olemassa, hän on saattanut vaikuttaa maailmanhistoriaan enemmän kuin yksikään toinen maan pinnalla koskaan kävellyt ihmisyksilö. Oman tarinani Oannes - tai Manno Ann - on luonnollisesti täysin fiktiivinen henkilö...
Kirja kulkee kolmen tarinan voimalla: operaatio Jäätuuli saa hytisemään jäävuorten keskellä jäänmurtaja Polar Princessin kyydissä aerogeelivarusteisiin pukeutuneiden jäätikkötutkijoiden kera aina katukartan avulla suunnistukseen tsunamin runtelemaan New Yorkin kaduille, toinen puolestaan kömpimään suomalaisen tutkijaporukan kintereillä paineilmapullot selässä taiteillen massiivisten kivenlohkareiden keskellä Rautalammilla ripeästi hyytyvää lämpötilaa pakoon ja kolmas, se mielestäni kaikkein kiehtovin ja sadunomaisin, on Manno Annin ja kadithan eli Ishin tarina toisesta todellisuudesta, joka sai mielikuvituksen vallattomille ja rikkaille, omille poluilleen.
Teoksen alkukohtaus: - Kun ensimmäinen ruokolaiva ehti Suuren läntisen joen luo, oli jo ilta ja aurinko alkoi vajota taivaanrannan taa. Navakka tuuli synnytti kaislikkoon ympäristöään vaaleampia, toisiaan takaa-ajavia laineita. Ääretön paljous vesilintuja nousi siivilleen kaislikoiden keskeltä. Oli kuin koko vihreä kaislameri olisi alkanut savuta. Rannattoman kaislikon ylle kohosi musta vaippa joka hetkeä myöhemmin repesi kymmeniksi irralisiksi, nopeasti yhä korkeammaksi kasvaviksi pyörteiksi. Pyörteet nousivat kohti taivasta ja hajosivat sitten edelleen lukemattomiksi tiheiksi, pallomaisiksi lintuparviksi.
Jäätikköjen sulamisesta, tsunamien, niiden aiheuttamien Pohjois-Amerikan ja Euroopan sähköverkkojen kaatumisista ja muista ekokatastrofeista jäkimaininkeineen Isomäki luo huiman skenaarion vertaansa vailla olevista, veret seisauttavista seuraamuksista maapallolle ja sen myötä koko ihmiskunnalle.
Oma kysymykseni kuuluukin: entäpä jos ihmiskunta saisi toisen mahdollisuuden? Olisimmeko viisaampia ja käyttäysimmekö sen paremmin vai "ryssisimmekö" vallanhalussamme ja rahanhimossamme skenaarion uusiksi, toisteiseksi??
Mutta, mutta: ihminen ei elä pelkästä dystopiasta. Isomäki taitaa vaivatta paitsi notkeasti etenevän kerronnan ja intresantin ympäristökuvauksen myös eläväisen ja kauniin luonnonilmiöiden välittämisen vaikean taidon, ja hän loihtii lukijansa silmien eteen kuin valkokankaalle sen tuulineen, tuoksuineen, kylmyyksine ja lämpöineen...
Luonto kysyy: mitä kuuluu ja kuka käski ja sitten kaaos rulettaa...
Kiitos kirjasta; antoisa ja tuuhea teos!
Lukemastaan otettuna:
Kiitos lukuvinkistä :)
VastaaPoistaYhden kirjan olen lukenut Isomäeltä. Se oli tosi kiinnostava teos historian takaa, Viiden meren kansa.
Koronan hoitamisessa olemme saaneet toisen mahdollisuuden. Saapa nähdä miten sen kanssa käy?
Ilmasto on jo lämmennyt pelottavalla tavalla. Siitä osoituksena ovat Siperian kuukausia kestäneet kuumuudet ja muut luonnon katastrofit. Sateiden on tullut jo täällä Turun seudulla tutuksi. Luonto kuivuu ja kärsii. Toisaalta lämmön seurauksena Lapissa voi kasvattaa jo kaikenlaisia kasviksia.
Viiden meren kansasta paistaa Isomäen kiintymys luontoa kohtaan ja huoli sen tilasta, samoin kuin tässä.
PoistaEipä tosiaan tarvitse epäillä, onko ilmastomuutos totta mitä säätiloihin, niiden vaihteluihin, kadonneisiin kunnon talviin ja eläimistöömme tulee. Vakavaksi vetää...
Kornan suhteen leijuu ilmassa suuri kysymysmerkki koronan kapellimestarin heiluttaessa tahtipuikkoa, mutta toki toivotaan parasta, sillä paljon ikäviä lieveilmiöitä kuten perheväkivallan lisääntyminenhan tämä kelju-kojootti on poikinut.
Kaikesta huolimatta ja kaiken uhallakin kesän vielä viipyilevästä lämmöstä nauttikaame ja valoisin mielin eteenpäin tallustelkaamme eli mainiota viikonjatkoa Sinulle!
Isomäen parissa viihtyy mutta kirjat nostavat myös esiin seikkoja, jotka herättelevät. Voisinpa varata tämän, jos on jatko-osa Sarasvatin hiekkaan.
VastaaPoistaKiitos Jokke ja totta ja tuo herättely ja miettimään laittaminen on myös niiden iso plussa!
PoistaIsomäki tuossa mainitsee, että Sarasvatin hiekasta oli jäänyt tietty kuva verkkokalvolle, joka innoitti tähän teokseen, joten jos siitä pidit, arvelisin, että myös tämä uutukainen saattaisi olla Sinulle mieluista luettavaa.
Muistan miten herätit lukuhaluni kun esittelit Viiden meren kansan samalta tekijältä... Jos tämä on puoleksikaan yhtä vetävä niin hattuni nousee korkealle. 🎩
VastaaPoistaKiitos Rita A! Kyllä tässä imua, kiehtovuutta ja hämmästeltävää riittää, vaikka osin teknisesti esim. jäiden muodostuminen ja sulamisprosessit ei tietämys riitä, niin kokonaisuus on mainio.
PoistaHatunnosto sinneksin hyväntuuliselle työrupeaman aloittaneelle:)
Minullakin on Isomäki lukulistallani, mutta en yhtään tiedä, että mistä kirjasta aloittaisi...
VastaaPoistaIsomäelle kannattaa antaa mahdollisuus.
PoistaKlikkaamalla postaukseni vahvennusta "Miten Suomi pysäyttää ilmastomuutoksen" pääset ko. postaukseen ja sen alalaidasta puolestaan muihin Isomäeltä lukemiini teoksiin.
Josko tästä vinkiksi ja sisällölliseksi lisätiedoksi...
Kommentistasi kiitos ja kaunista elokuun jatkoa:)