sunnuntai 23. elokuuta 2020

Kale Puonti: "Manni" - ex Libris...

"Manni", Kale Puonti, Bazar Kustannus Oy, 2020, 270 s.

"Rikosylikonstaapeli Kale (Kalevi) Puonti (s. 1962) on työskennellyt yli 30 vuotta Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Hän on nähnyt aitiopaikalta kansainvälisen huumerikollisuuden rantautumisen Suomeen ja ollut mukana monissa suurta julkisuutta saaneissa jutuissa.  Vaikuttavan realistisella otteella kirjoitettu Manni aloittaa uuden Pasilan Myrkky -rikosromaanisarjan, jonka toinen osa, Milo, julkaistaan keväällä 2021. Puonnin vapaa-aika kuluu musiikkiharrastusten parissa. Hän on on säveltänyt, sanoittanut, tuottanut ja julkaissut vuosien varrella albumeita Pizza Enricosta Paula Koivuniemeen." (Lievelehti)

                                                           ©Uupi Tirronen

"Manni valvoo yöt ja vartioi toimistorakennuksen tiloja Espoossa. Siitä saa opiskelijan kassaan rahaa, ja työpaikalla nukkuminenkin onnistuu paremmin kuin kotona, äidin ryyppyremmien kansoittamassa kaksiossa. Öisin ei tapahdu mitään. Sitten toimiston lähellä ammutaan joku. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvä tapaus tulee Helsingin huumepoliisin, eli kotoisasti Pasilan Myrkyn, tutkittavaksi. Manni ei nähnyt surmatyötä, mutta tajuaa nähneensä jotakin, mikä saattaisi kiinnostaa poliisia. Jotakin, mikä muuttaisi Mannin nihkeän opiskelijaelämän hetkessä helpommaksi. Manni aloittaa Helsingin huumepoliisin työstä kertovan Pasilan Myrkky -dekkarisarjan, jossa tutustumme konstaapeli Kaartamon ryhmään." (Takakansi)

 

Alkukesästä oli lukusilla alan toisen vankan ammattilaisen Niko Rantsin esikoinen, Sinun puolestasi vuodatettu, jonka matkassa tuli kurkistettua sisään tutkinnan ja kenttätyön maailmaan; työuralle, joka on kaiken arvostukseni ja kunnioitukseni ansaitseva ja jonka työntekijöille kaikilla osa-alueilla toivon sydämestäni voimia, sitkeyttä ja selviytymistä alati lisääntyvine maalittamisineen ja muine riesoineen kuormittavan työtaakan alle litistymättä! Edellä oleva pätee luonnollisesti myös Puontin uutuuden suhteen.

Huumerikostutkinta on viime vuosina saanut runsain mitoin ikävää julkisuutta Jari Aarnion tapauksen myötä. Jo siksikin oli mielenkiintoista ja uteliaisuutta herättävää lukea Puontin kirjoittamaa ja taustoittamaa huumepoliisin arkea ja työtä Pasilan perspektiivistä. Ilmassa on myös ollut huomioita yksisuuntaisen tiedonkulun ongelmista: otetaan vastaan vaan ei jaeta. 

Kaartamo avasi osastonsa oven. Avokonttorissa oli tutkintasihteerin ja viiden tutkijan työpisteet. Kaartamo ja Puro saivat vielä olla omissa huoneissaan, vaikka Pasilan poliisitalo ykkösen työntekijät kärsivät jatkuvasta tilanpuutteesta. Poliisitalon remontin jälkeen kaikki sohvat, ylimääräiset nojatuolit ja matot oli kielletty työhuoneissa, mutta pikkuhiljaa henkilökohtaisia tavaroita alkoi kuitenkin  ilmaantua. Yhdellä iltavuorollaan Kaartamo oli kantanut nahkaisen nojatuolin omaan huoneeseensa. Vaimo oli ollut tyytyväinen, kun musta rumilus oli hävinnyt heidän asunnostaan. Tuolissa oli hyvä istua, vaikkei se kieltämättä mikään kaunotar ollutkaan. Tyttären rippikuva ja pari vankien lähettämää joulukorttia Kaartamo oli kiinnittänyt nastoilla ilmoitustauluun, mutta muuten huone oli melko persoonaton.Tutkijoiden työpisteissä taas vallitse melkoinen sekamelska. Tila oli täynnä kansioita, esitutkintapöytäkirjakopioita ja palautettavaksi määrättyjä takavarikkotavaroita, joita omistajat eivät olleet noutaneet.

Henkilögalleriassa vilistelee runsaasti erilaisia persoonallisuuksia virkavallan Kaartamon ja Pesosen ohella: ex.portsari/nyk. yövartija Manni, naapurin verevä Irma Mirreineen, varajohtaja Louhela ja alikersantti & Yhdistyneen Veljeskunnan jäsen Taisto Virkki - jolta menevät kerhon ja omat rahat iloisesti sekaisin- sekä sekatyömies ja taparikollinen Jari Pohja, vinkkimies Niemeläinen jne. Suomeen pesiytyneet albanialaiset rikollissryhmät ja Romanian romanit tuottavat päänvaivaa ja harmaita hiuksia Kaartamolle tutkintaryhmineen, samoin kuin virolaiset ja venäläiset alan toimijat.

- Kymmenen grammaa ruskeaa heroiinia oli luvattu toimittaa Keskuspuistoon kaatuneen puun alle lähelle eläinten hautausmaata. Ohjeet olivat melko selvät, mutta hän ei nähnyt merkkinä olevaa tyhjää oluttölkkiä. Hän oli pyörinyt metsässä ainakin vartin, kun vihdoin löysi oikean paikan. Hän upotti paljaat kädet pehmeään multaan ja alkoi raivokkaasti kaivaa. Puinen laatikko tuli vastaan noin kymmenen sentin syvyydessä. Ensimmäinen heroiinifixi piti tykittää suoneen heti, jotta olo paranisi. Hän tempaisi puulaatikon kuopasta ja ehti sekunnin ihmetellä sen pohjassa siiman varassa roikkuvaa varmistussokkaa. Käsikranaatin räjähdys repäisi hänet kahtia, ja huumeinen elämä päättyi helsinkiläismetsän oksille ja sammalpeitteelle. Velat olivat muuttuneet saataviksi... 

Moninaiset ja pitkälle yhteiskuntaan ja koko maailmaan ulottuvat ovat siis huumekaupan kiemurtelevat lonkerot. Henkilökohtaisesti olen visusti päättänyt jättää omassa elämässäni - vaikka perso uusille kokemuksille olenkin - kaksi asiaa väliin: huumeet ja vankilan. Tosin jälkmimmäisen suhteen on maamme nykyisen vanhustenhoidon surkeassa, olemattomassa tilanteessa herännyt aprikointi, josko se palveluine, hoitoinee ja fasilitetteineen hakkaisi mennen tullen hoivakodit. Asiantuntijataholta kylläkin sain ikävästi tyrmäävän kommentin, jotteivat siellä yhteissellit ole mahdollisia; joten se siitä:) 

Puonti kuvaa poliisityön arkea asiantuntijuudella ja realistisen oloisesti turhia maalailematta. Lyhyt kappalejako ja selkeä, konstailematon lauserakenne ovat sinänsä aina periaattessa plussaa, mutta aika ajoin se tekstissa runsaan henkilögallerian lisäksi  aiheutti lukiessa ajoittaista pirstaleisuuden ja hyppelehtivyyden tunnetta. Seikka, johon vallinneilla helteilläkin tosin saattoi olla oma keskittymistä hapertava osansa. 

Ja kyllä: - Pitkän poliisinuran tehnyt Puonti kertoo asiantuntevan realistisesti poliisin työstä, rikollisten arjesta ja niistä inhimillisistä tekijöistä, jotka häivyttävät mustan ja valkoisen rajan harmaan eri sävyiksi...

Kaiken kaikkiaan kiinnostava ja huumepoliisin työtä maallikolle avaava esikoinen, joten tulevan kevään kynnyksellä: tervetuloa Milo!

Mannin jalanjäljissä on kulkenut myös Kirjojen kuisketta - blogin Anneli A; missä lukutunnelmissa selviää vahvennosta klikkaamalla:)

-  Älä valita, kukaan ei välitä!... Rikosylikomisario Mäkinen 

Poliisien työpanosta arvostaa ja siitä välittää:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti