oli Mummillani tapana tomerasti tokaista, kun mentiin kiireenvilkkaa eli hippulat vinkuen. Onkin koittanut taas se aika, paitsi kuulaiden ja tuoksuvien syysaamujen, kauniiden kastepisaroista kimmeltävien nurmikoiden ja hennosti kultaantuvien puiden siivittämien, kiirettömien aamukävelyjen, kun fokus siirtyy 10.10. alkavaan jahtikauteen kaksinetoista varmentuine hirvenkaatulupineen + peurat päälle.
Jahti alkaa perinteisesti tiiviinä, vain kaksin välipäivin armoitettuna kaksiviikkoisella rupeamalla. Perinteinen mökki on vuokrattu 5.10 alkaen alustavasti pariksi kuukaudeksi Kanssakulkijan ja Kuopuksen "miesluolaksi". Noutaja Nempan lomakausi lienee jo päättynyt, mutta Semppu puolestaan saa vielä vetää henkeä ennekuin pääsee varsinaisiin tositoimiin, virkaansa hoitamaan.
Reilut kolmisenkymmentä vuotta on harrastus jatkunut mieluisissa merkeissä meille molemmille. Mukavuudenhalun, varustetason ja herkuttelun lisääntyminen ovat toki tuoneet oman mausteensa kokonaisuuteen.
Kotioloissa alkanut aika tarkoittaa mallia: pakasta-kärsi ja unhoita, sillä eivät nämä metsien punanuttuiset miehet elä pelkästä pyhästä hengestä, eivätkä pirskules edelleenkään edes makkarasta, vaan starttina muonitukseen Siiri-Mummon reseptin mukainen, 72-yksikön suuruinen korvapuustiarmeija, jonka muodostamisessa ei ole voita eikä kardemummaa saati kanelia säästelty, odottaa parhaillaan uuniin menoa, sämpylät seuraavat perässä tällä viikolla. Sitten alkavatkin erilaiset lihapadat ja käristykset ryyditettyinä uunikermaperunoilla pöristä ja poreilla ajan kanssa muhevasti maustuneiksi, suussasulaviksi herkuiksi. Jotta silleen... Valmista tuli: korvapuustit á la Siiri-Mummo, toteutus Kanssakulkija:
Yhdessä on tarkoitus heittää keikka jahtiviikolla tarvara-arsenaalin kanssa möksälle ja siellä pari päivää saunoen ja luonnossa liikkuen nauttia olostamme, ennen kuin miehet & koirat: jälkikoiran virkaa, jota toivomme taas ei tarvittavan, hoitava Nemppa ja sitkeä ajomies Semppu aloittavat tositoimensa, ja tämä Mummo nostaa jalat ylös ja aloittaa oman, kaivatun ite-lomailunsa:) Jälkikoira Semppu älä-häiritse-minnuu/no-mitä-nyt-taas -lomamoodissa:
Muutamia hyvinvoinnin ylläpitoa edesauttavia toimenpiteitä on ripoteltu tulevien viikkojen varalle, kuten huomenissa tuleva ilo paitsi piipahtaa takkutukan ojoonlaitossa frissalla ja sen jälkeen huristaa Esikoisen & Puolisonsa luo makoisia karhunvattuja talven varalle noukkimaan vieden vaihtareina pakastettuja sekasieniä mennessämme, - yhteispelillä se sujuu...
Luvassa on vielä viikonloppuna pienimuotoinen Esikoisen kunniaksi tarjoiltu 50-vuotislounas, itse suurempien juhlien tietyistä syistä lykkäydyttyä toivottavasti virusvapaampaan tulevaisuuteen. Vasta hetki sittenhän tuo pieni kapaloitu palleronyytti laskettiin kainalooni (klik) - Life is fading fast away...
Mutta:
Onnella ei ole huomista päivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys.
Kuntojumpasta ei todellakaan tarvitse edes näin aputytön roolissakaan kantaa huolta, sillä vauhtia - vaan ei toivottavasti vaaratilanteita - edessä ynnä mukavaa ja iloista tekemistä sekä väliin siroteltuna innostavia ja tervetulleita yhdessäolon hetkiä luvassa.
Puuhakkaana:
Wau, uurastaja on vapaahetkensä ansainnut. Pulla on aina hyvää ja itsetehdyt sämpylät maistuvat varsinkin tuoreina.
VastaaPoistaMukavaa lukulomaa :)
Kiitos Mai: molemmat pitävät paikkansa, ja siinä uunituoreiden leipomusten tuoksussa on jotain hyvin varhaiseen lapsuuteen vievää nostalgian häivettä.
PoistaKaunista, hyvänmielen elokuun vimppaviikkoa Sinulle:)
Ohhoh, onpas rupeamaa keittiössä tiedossa!
VastaaPoistaVaan on tuo karvakorva söpö!!!
Se on tämä selkäytimeen iskostunut ajatusmalli: parempi kertainen rytinä kuin ainainen natina;)
PoistaKotikoirana söpö, itsepäinen kuin synti ja erittäin mukavuudenhaluinen, mutta jäljillä sinnikäs takiainen.
Meillä oli yli 30-vuotta koissuja irliksestä kahden labbarin kautta neljään perättäiseen maastonakkiin.
Onneksi on nyt Kuopuksella nämä kaksi ja Miniällä vielä länsi-ylämaalainen, jotta jos hankintahinku iskee, otetaan viikoksi hoitoon ja kas, hinku haihtuu:)
Kommentistasi kiitän ja kuulaita kelejä sekä kuutamoöitä Sinulle toivotan!
Keittiössäsi on mekoinen rupeama, nostan hattua (sitä kukallista). Olen kyllä ihan samaa mieltä: 'parempi kertainen rytinä kuin ainainen kitinä'.
VastaaPoistaIvan Turgenjev sai minulle roskan silmään, on juuri sellainen tunne nyt, että vain tämä pieni välähdys elämää on tärkeää...
Kiitos Cara, arvostan erityisesti hattuvalintaasi!
PoistaTurgenjev pysäytti minutkin miettimään ja tottahan se on, että tämä käsilläoleva hetki on se tärkein ja kyky tehdä siitä kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa paras mahdollinen...
Kun itsellä on ollut tiukka paikka, olen istunut kirjoittamaan aatoksia, hämmästynyt sitten lukemaani ja joskus osin helpottunutkin ymmärtäessäni "ulkoistettuna" tunteiden vyöryä. Oletke kenties jaksanut asettua kankaan ääreen värit vieressäsi? Lämpimiä ja jaksamista tukevia ajatuksia lähtee kiitämään halki avaruuden luoksesi:)
Kirjoittaminen on minullekin ollut aina tärkeää, varsinkin kun on vaikeita aikoja ollut. Siitä tuloksena noin metrin pino täyteen kirjoitettuja päiväkirjoja.
PoistaNyt en jostain syystä saa edes sanoja paperille, keskittyminen on tiessään. Maalaaminenkin on jäänyt vähiin. Ensi viikolla ratkeaa hoitoja miehelle, toivottavasti silloin jaksan taas edes maalata.
Tilanne on niin hankala, että ei ennen ole elämässä tälaista ollut, siksi olen aika sokissa, teen vaan käytännön asioita kuin kone.
Kiitos vielä vastauksesta. Yritänkin illalla kirjoittaa päiväkirjaan, ihan käsin, jospa..
Voi hurja Sinun metristäsi! Päiväkirjat, ne lukolliset, olivat tärkeä asia teinin elämässä.
PoistaItseä harmittaa, kun jossain kohtaa tuli hävitettyä/katosivat samoin kuin laaja kirjeenvaihtonikin, kuitenkin muistot jäivät. Sittemmin on tullut jatkuvasti merkintöjä allakkaan ja ajatuksia ylöskirjoitetuksi. Käsinkirjoittaminen onkin huomattavasti tehokkaampaa kuin näppäily.
Tuosta tutusta tunteesta, että on kuin lumivyöryn alle litistynyt eikä saa mistään langanpäästä kiinni, on ikäänkuin vapaassa pudotuksessa eikä pohjakosketus tule vastaan, on vaikea irtautua. Vaikka kuin koneena, rutiineista on hyvä roikkua kaksin käsin kiinni, ja erityisesti pitää huolta omasta jaksamisestaan, ruokailusta ja esim. aamuhetkistä veden äärellä, jotta jaksaa olla ns. vetovastuussa.
Toivottavasti ensi viikon ratkaisut ovat juuri ne kaikkein parhaimmat mahdolliset. Voimia, voimia ja voimia tulevalle ja edes pienelle kurkistamiselle päiväkirjan sivuille, jospa...
Syksy on kaunista, kirpeää aikaa. Onpa teillä kovat ohjelmistot syksyssänne, sinullakin kunnon työrupeama keittiössä. Tsemppiä siihen ja nautiskele olostasi sitten, kun pääset hengähtämään!
VastaaPoistaHurmaavia alkusyksyn päiviä ja ensimmäisiä syksyntuoksuisia aamuja on ollut meille tarjolla!
PoistaIhan hyvillä mielin tässä ruokia kokkaillaan, ja onneksi vallisee se tilanne, että sitten työvuosien Kanssakulkija tarttui puolestaan kapustan varteen.
Kokkaamisesta muodostui pysyvä harrastus, jonka molemmat perheilleen kokkaavat pojat omaksuivat ml. Pojanpoika Amigo, vaikkeivät alalla kukaan toimikaan. On hauska kuunnella, kun nämä herkuttelevat herrat vaihtavat vinkkejä, reseptejä jne. Ja makoisaa nautittavaa. Aputyttönähän minä näissä hääräilen ja se sopii. Muutoin - koska on kaksi tapaa tehdä asioita - olemme ihan perherauhan vuoksikin . yksi kerrallaan hellan ääressä:)
Kommentistasi ja tsempistäsi kiitän ja toivottelen kauniita alkusyksyn päiviä ja valoisaa mieltä!!