"Matissen kappeli", Torsti Lehtinen, Basam Books Oy, 2020, 160 s.
"Kirjailija, FM Torsti Lehtinen on julkaissut kolmisenkymmentä teosta: romaaneja, runo- ja aforismikokoelmia, näytelmiä, esseitä ja filosofisia teoksia. Lisäksi hän on osallistunut noin 80 kokoomateoksen tuottamiseen toimittajana tai kirjoittajana ja suomentanut kymmenkunta teosta kolmesta eri kielestä. Kirjailijantyönsä ohessa hän on toiminut filosofian ja luovan kirjoittamisen opettajana mm. Turun ja Tampereen yliopistoissa, Teatterikorkeakoulussa ja Valamon opistossa." (Kustantaja)
© Sami Feiring
Ranskalainen taiteilija Henri Matisse (1869-1954) halusi luoda taidetta,
jossa yhtyvät tasapaino, rauha ja elämänilo. Elämänsä lopulla hän suunnitteli eteläranskalaiseen Saint-Paul-de-Vencen pikkukaupunkiin
Chapelle du Rosairen dominikaanikappelin (1947-1951). Hän laati itse sen jokaisen yksityiskohdan alttarista lasimaalauksiin ja kirkkotekstiileihin.
Kun hän sai kappelin valmiiksi, hän tiesi, että kaikki, mitä hän oli sitä ennen tehnyt, oli ollut valmistautumista tähän viimeiseen suureen tehtävään.
- Aina uuden kirjan julkaistessani kysyn puolitosissani itseltäni, onko tämä minun Matissen kappelini. Yksikään kirjoistani ei ole sellainen ollut, eikä ole tämäkään.
Syysiltana sytytän
huoneeni lampun. Valo virtaa
ikkunasta pimeään.
Pimeys ei virtaa sisälle.
Pimeyttä ei ole.
On vain valoa ja valottomuutta.
huoneeni lampun. Valo virtaa
ikkunasta pimeään.
Pimeys ei virtaa sisälle.
Pimeyttä ei ole.
On vain valoa ja valottomuutta.
Lehtinen oli valmiiksi hyvänpäiväntuttu aforismiensa kautta.
Tässä uutuikaisessa kiehtoi ennalta luonnollisesti itse sisällön lisäksi idea valmiiksisaatetusta kappelista, itsekunkin omassa elämässä useimmin keskeneräisestä pytingistä, ja sen kokonaisvaltaisesta merkityksestä ihmisyydessä, kasvussa yksilönä. Sivumyötäisesti eteneviä, kronologisia maistiaisia mietinnän varrelle:
- Kaikki valheet hätävalheita, todet sanat taikasanoja.
- Olemme vastuussa jokaisesta sanasta, jota emme sanoneet.
- Yhteinen hiljaisuus, kaunein rakkausruno.
- Yritän tutustua juuriini, jotta en kompastuisi niihin.
- Menin itseeni. Oli ahdasta. Tulin pois.
- Sielussa on vain yksi ikkuna ja sekin peili: toisen ihmisen silmät.
- Runous, joka ei herätä eikä sammuta kaipausta, on kelvotonta.
- Lähteminen on toisesta suunnasta tulemista.
- Kameran silmässä on objektiivi, kuvaajan silmässä subjektiivi.
- Rakkauden salaisuus: suurin yhteinen naurettava ja pienin yhteinen itkettävä.
Lehtisen runot ja aforismit ovat monisisältöisiä, ilahduttavat, naurattavat ja saavat leuatkin loksahtamaan, mutta eivät todellakaan jätä kylmäksi tahi välinpitämättömäksi. Hyvänmielen luettavaa: älynväläyksiä tarjoava, näppärä ja laaja-alainen teos!!
Oman Matissen kappelini perustukset valettiin vuosikymmeniä sitten,
joten korjailua ja justeerauksia on tarvittu. Seinähirret on sahattu, sovitettu, sinkattu ja salvottu sekä nostettu yksi kerrallaan paikoilleen, raot tilkitty sammaleella. Vuosien mittaan havaitut viileät vedot on tiukasti tukittu.
Katto kauniisti päreistä koottu. Ikkunat osoittavat varuiksi kaikkiin ilmansuuntiin. Minun ullakkoni arjen yläpuolella on kulmikas torni, ikioma ite-tila. Ja kappelini katolla pyörii vinhasti viiri.
Interiööri on keskeneräinen ja se on vaihdellut ja elänyt elon hyrskynmyrskyissä.
Yksi on kuitenkin pysynyt: Mummin tekemä Karjalan vaakuna- ryijy koristaa voimaannuttaen eteistä. Niin, ja se ulko-oven lukko: se on yllätys-yllätys edelleen alkuperäinen! Matkalla siis ollaan, joten kuvitteellisen kappelin, mielenmaiseman hienosäätö jatkuu...
Kuinka on Sinun Matissen kappelisi laita?
- Elämän pidoissa voimme valita, mitä syömme; emme mitä pöytään on katettu.
Kun nyt Matti Jalasvuoren kuluvan kuun lopussa ilmestyvä, mainiosti nimetty teos Virus - Kosmoksen kapellimestari johtaa globaalia konserttia, jonka sisältöön tai sävelkulkuihin emme voi vaikuttaa, niin huomiselle entistä painokkaammin:
Virpoin varpoin tuoreeks' terveeks' tulevaks' vuueks':
P.S. Terveisiä äskettäiseltä metsälenkiltä: peippo lauloi ensimmäistä kertaa, tismalleen samana päivänä kuin vuosi sitten, tosin tuolloin Itä-Hämeessä:)
Hyvä vain, että Torsti Lehtinen ei vieläkään koe mitään teostaan Matissen kappeliksi, Voimme odottaa häneltä lisää.
VastaaPoistaMinäkin olen mieltynyt Lehtisen aforismeihin. Kun muutin ja se kirpaisi aika lailla, niin rauhoitin itseäni juuri tuolla hänen mietteellään, jossa lähteminen nähdään toisesta suunnasta tulemisena. Vastuu sanoista, joita ei sanonut on hyvä, samoin juuriin tutustumisen tärkeys, ettei kompastuisi niihin.
Menin itseeni. Oli ahdasta. Tulin pois. - Hauska!
Oma Matissen kappeli? Hmm, kaikkein arvokkainta, mitä olen saanut aikaan? En keksi muuta kuin lapseni, joiden elämässä olen ollut alkuunpanijana ja sivusta myötäilijänä.
Tuoreeks terveeks sinnekin!
Kiitos Marjatta ja Lehtiseltä lukisi mieluusti lisää, joten ei niin mitään kiirettä sen kappelin kanssa;)
PoistaTeos on niin laaja-alainen, että siitä löytyy monenlaiselle aforismien ystävälle jotain. Muutaman hervottomimman itseä kutkuttavan jätin suosiolla postauksesta pois;)
Lapset: kyllä! Tuo ainoa elämänmittainen sitoumuksemme. Lapsenlapset: ylimääräinen bonus elämältä!!
Vointeja, peiponlaulua ja iloa edessä olevista kesäisiksi kuvatuista päivistä:)
Mahtavaa ajattelemisen aihetta ... hedelmällistä jos rauhassa kypsytellen miettii 🍎 Kappelin rakennusta en ole ajatellut, mutta samansisältöisesti olen pohtinut uusinta opetustyötäni: Aivan kuin olisin sitä rakentanut ja siihen valmistautunut koko aiemman elämäni ajan. ❤️ Olen kuullut / lukenut saman ajatuksen monelta ihmiseltä.
VastaaPoistaTosi hyviä mietelmiä ❣️
Tämä kappeli oli tosiaankin mieluinen ja osuva setti!
PoistaOpetustyösi: kuulostaa luontevalta tuo päätelmäsi ja se henkii mainiosti postaustesi asenteesta ja innosta sekä valoisuudesta; yksi kehityskaari kohti nykyistä, jossa tämä breikkikin menee ohi.
Kiitos iloisesta kommentistasi ja aurinkoisia pääsiäisen aluspäiviä Sinulle:)