"Äidinmaa", Fernando Aramburu, WSOY, 2020, 664 s., suomentanut
Sari Selander.
"Fernando Aramburu (s. 1959) on aikamme merkittävimpiä espanjalaiskirjailijoita. Hän syntyi Baskimaassa ja asuu nykyään Saksassa. Aramburulle on myönnetty lukuisia huomattavia kirjallisuuspalkintoja,
mutta vasta Äidinmaa (Patria) osoittautui huikeaksi menestykseksi sekä lukijoiden että kriitikoiden keskuudessa ja nosti hänet kirjailijaksi, joka on jättänyt jälkensä aikaamme. Oikeudet Äidinmaahan on myyty yli 20 maahan." (Lievelehti)
"Poliittinen konflikti repii Baskimaan pientä kyläyhteisöä. Kahden perheen ystävyys vaihtuu katkeraan vihanpitoon, kun toisen perheen poika liittyy ETA:n aseelliseen taisteluun ja toisen isä taas joutuu ETA:n uhriksi. Syvältä kouraiseva sukusaaga seuraa tarkkanäköisesti perheiden arkisia tragedioita ja mustaa surua, mutta myös horjumatonta vakaumusta ja iloa.
Äidinmaa kertoo unohtamisen mahdottomuudesta ja anteeksiannon välttämättömyydestä. Koskettava kuvaus kansasta, jonka on opittava elämään väkivaltaisen menneisyytensä varjossa." (Takakansi)
Ihan ensinnä kiitokset Sari Selanderille mahtavasta ja värikylläisestä suomennoksesta, joka kruunasi tämän lukunautinnon! Sivumäärästä huolimatta tähän teokseen yllytti tarttumaan paitsi itse tuntematon kirjailija myös sen aiheepiiri: vähemmän on tullut tutustuttua Baskimaan historiaan ja sen tapahtumiin saatikka sen vaikutuksiin pienyhteisö- ja yksilötasolla.
Pari faktaa: vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi pohjatietoa:
Baskimaa eli Euskadi ja Euskadi ta Askatasuna eli ETA. (Baskimaa ja Vapaus). Baskinkielisten sanojen sirottelu, niiden makustelu ja sanasto-osio olivatkin pikantti lisäväri kerronnassa. Idearikkaasti nimettyjä lukuja on 125.
Teokseen sisään ujuttautuminen sujui takellellen ja kompastellen, johtuen osaksi kerronan eri aikatasoista kuin myös oman keskittymiskyvyn heittelehtimisestä, mutta sitten kerronnan lämpö, ymmärtäväisyys ja sisäsyntyisyys nielivät sisäänsä: oivasti kuvatut persoonat ja mielenliikkeet vihanpitoineen sekä kuinka aate repii riekaleiksi ystävyyden juuret irti muhevastakin mullasta ja suotuisista kasvuolosuhteista huolimatta.
Txato: - oli kekseliäs, hänellä riitti ideoita. Tästä kaikki olivat yhtä mieltä.
Hänen kekseliäisyyttään ylistettiin vanhaa sanontaa lainaten: nokkelampi kuin nälkä. Joxian ei ollut yhtä nopeaälyinen. Huonompi homma. Jos hänessä olisi ollut yhtään enemmän puhtia, hänestä olisi voinut tulla Txaton yhtiökumppani,
mutta hän jahkaili liian kauan ja lopulta luopui koko ajatuksesta Mirenin neuvoja kuunneltuaan. Yritteliäisyys ja rohkeus; niitä Txatossa riitti. Tästä kylässä oltiin yksimielisiä, aina siihen saakka kunnes yhtäkkiä, TXATO ENTZUN PIM PAM PUM, kaikki alkoivat vältellä mainitsemasta häntä keskusteluissa, ikäänkuin häntä ei olisi ikinä olut olemassakaan.
Nerea: - Hänestä, äidistä ja veljestä oli tullut murhatun miehen satellitteja. Halusivat he sitä tai eivät, kaikkien kolmen elämä oli vuosia pyörinyt rikoksen ympärille. Siitä oli tullut kaiken polttopiste. Ai minkä kaiken?
No helvetti, kaiken sen murheen ja kärsimyksen, ja siitä on tultava loppu, vaikken tiedäkään, miten sen saa loppppumaan. Ja kun kuvittelin viimein löytäneeni ratkaisun, senkin ne menivät heti torpedoimaan.
Sivumäärä pitää sisällään jonkin verran toisteisuutta, mikä normaalisti aiheuttasi lukijana huomion tiivistämisen edullisuudesta, mutta arvelen Aramburun käyttäneen sitä tässä tarkoituksellisena tyylikeinonaan.
Äidinmaa on oiva nimi teokselle, sillä kirjailija on varsin taitava naiskuvauksissaan ja heidän mielenliikkeidensä ja ajatuskulkujensa sekä toimintamalliensa kuvajaana. Aramburu levittää lukijansa silmien eteen koko ihmiselon tunnekirjon ja leyhyttelee avaamaallaan kookaalla viuhkalla estoitta lukijansa kasvoja luoden mielikuvia, jotka vievät kerronnan ytimeen:
Txoria txori (lintu) : Jos olisin katkaissut siltä siivet/se olisi ollut omani...
Musiikkina Mikel Laboa.
Lintu
Jos olisin katkaissut siltä siivet,
se olisi ollut omani,
ei olisi pois lentänyt.
Jos olisin katkaissut siltä siivet,
se olisi ollut omani.
Mutta sellaisena
se ei olisi ollut enää lintu.
Mutta sellaisena
se ei olisi ollut enää lintu
Ja minä...
minä rakastin lintua.
Ja minä...
minä rakastin lintua.
Txato = kulta, aarre. Baskinkielinen variantti espanjan chatosta (tarkoittaa alunperin henkilöä, jolla on lättä- tai nöpönenä), käytetään yleisenä hellittelyilmauksena. Minulle tämä teos oli rehevyydessään ja ilmaisullisesti: Txato.
Siivet ja kaarto taivaalla, - vapaus! Yllä oleva runo symbolisoi itse tekstin henkeä, ja siihen tukeutuu myös Joxe Mari vankilavuosinaan.
Se koskettaa myös henkilökohtaisesti: aikoinaan kosinnan kuultuani silmäilin tuota nuorta, salskeaa 190-senttistä hongankolistajaa ja totesin: "Jos lupaat olla koskaan katkaisematta siipiäni, niin kyllä." Kuinka kävi?
Äidinmaalla ovat kulkeneet myös Kirjavieköön blogin Riitta k ja kulkenut myös Kirjaluotsi, millä mielellä, selviää klikkaamalla:)
Hyvin kävi. No, onhan tässä yhteisten vuosikymmenten vieriessä muutama sulkasato ollut, mutta vielä ilmassa ollaan, joten
Txato:
Kiitos mielenkiintoisesta kirjan esittelystä. Varmasti on kiinnostava kirja, ainakin aihe on minua kiinnostava. Hyvää pääsiäisen jatkoa sinulle!
VastaaPoistaKiitos Anneli A: tämä oli tosiaan mainio yhdistelmä sukukroniikkaa ja historiaa sekä kannattava sukellus vaihteeksi johonkin ihan muuhun ja muualle!
PoistaTyyli vaikuttaa hieman kankealta. Se voi hyvin sopia tuohon aiheeseen ja tunnelmaan Baskimaalla. Minusta varsinkin maaseudun pienissä kylissä tunnelma oli hiljainen ja kyräilevä, melkein uhkaava. San Sebastian oli ainoa hieman hilpeämpi - ja espanjalaisemman oloinen - paikka. Olin Baskimaan vaellusmatkalla vuosia sitten. Väkivallalla on pitkät varjot sielläkin.
VastaaPoistaKiitos Leena mielenkiintoisesta kommentistasi!
PoistaTuo kyräilevä tunnelma vallitsee teoksessakin ja Sinulla olisikin tähän tarttuessasi eräänlainen sisäpiiriläisen etu:)
Kiinnostuin, mutta nyt on kirjaston varauksia odotettava vielä pitkäään, harmi.
VastaaPoistaKiitos Cara, sivumäärä on hurja ja ranteet kovilla, mutta tämä oli erilaisuudessaan rehevän kiehtova ja ajatukset pois kuljettava.
PoistaKirjastossa on vino pino kevätuutuusvarauksia ja syksynkin julkaisutiedot ovat monilta kustantajilta jo saatavissa. Taitaa tulla ennätyksellisen runsas kirjasato, jahka tästä kuiville kömmitään...
Mammuttimaisuudesta huolimatta Äidinmaa piti otteessaan. Ajatella, Espanjassa on tämäkin trauma ja kahtiajako!
VastaaPoistaOnnittelut teille kevään lintusille - mukavaa pääsiäisen jatkoa!
Kiitos riitta k! Kaippa se on joka maalla omat traumansa ja parantumattomat haavansa sukupolvesta toiseen taakkana, jos sitten vastapainona myös ne omat vahvuutensa ja ilonaiheensa perinteineen...
PoistaKevättä rintaan:)
Mammuuttimaisuus epäilyttää. Olen huomannut, että espanjalaiset kuvailevat paljon ja kerronnassa on aika paljonkin toisteisuutta. Iloinen yllätys oli Rafel Nadalin Palmisanon kirous, ei toisteisuutta ja sivumääräkin oli alle 400 ja mikä tekstin taituruus.
VastaaPoistaps. En minäkään tykkäisi, jos minun siipiä katkottaisiin. Vielä räpytellään.
Jep, kirjoitetaanko näitä teoksia nykyisin senttimetrimitta kädessä? Aiemmin sanottiin, että huonoina, lama-aikoina kuluttaja ostaa paksuja kirjoja saadakseen vastiketta rahoilleen.
PoistaReheviä ja toisteisia pitää paikkansa. Kävin lukemassa postauksesi Palmisarosta, kiinnnostava teos! Kirjastojen ovat valitettavasti ovat ja pysyvät lukossa... Kommentistasi kiitos ja räpyttelemisiin kohti kevättä;)
Kiitos esittelystä, mielenkiintoiselta teokselta kuulosti! Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä♥️
VastaaPoistaOllos hyvä Päden Paja ja peiponlaulua sekä kyyhkynkujerrusta Sinulle:)
PoistaSiirryt yhä laajemmalle Espanja - lattari - akselilla. 🙂 Mittavissa skaaloissa taidetaan tuossa yhdessäkin teoksessa liikua.
VastaaPoistaHyvää pääsiäisenjälkeistä viikkoa! Nykyään ei melkein erota pyhää ja arkea toisistaan. Elämme erikoisia aikoja. 🌿 Kivaa keväänalkua.
Kiitos Rita A; minkäs tyttö sille voi, kun on kulkemaan luotu, - mielikuvissaan;) Tämä oli värikäs nojatuolimatka.
Poistajuu, nyt on päivissä niin paljon samankaltaisuutta ja tapahtumaköyhyyttä, että saapi allakkaa tarkkaan tiirailla, jottei toivottele esim. tiistaikaupassa porukoille hyvää viikonloppua. Toki sekin näin kerran viikkon ostoksia keskittävälle ei niin suuri synti lie.
Hyviä keväänjatkoäiviä ja vilkasta kirjeenvaihtoa Sinulle! Täällä pupu(rusakko) nyhtää aamuvarhaisella parvekkeen edessä ruohontupsuja ja sepelkyyhky tepastelee uljaassa hääpuvussaan pikkukiviä popsimassa, mukavaa seuraa:)
TÄmä oli hieno tarina, ja totta, suomennos teki tarinalle oikeutta. Minusta hieno oivallus kääntää romaanin nimi Äidinmaaksi, sillä kyllähän tämä todellinen voimaäitien tarina oli. Muun muassa.
VastaaPoistaAramburu on mainio tarinaniskijä. Naiskuvaukset ja niiden intensiivisyys ovat jo sitä luokkaa, jotta Äidinmaa on ainoa oikea nimi teokselle. Mielenkiintoista nähdä mitä kirjailijalta seuraavaksi saamme.
PoistaKommentistasi kiitos ja aurinkoista viikonloppua Sinulle:)
Minulla oli tilaisuus lukea tämä teos äänikirjaksi näkövammaisille (Celia-kirjastolle). Aivan ihastuttava teos! Sari Selanderilta ansiokas suomennos. Erityisen paljon pidin siitä, miten monipuolisesti ja koskettavasti Arrambura kuvaa ihmisten välisiä suhteita samalla paljastaen itse kunkin unelmia, motiiveja, pelkoja jne. Henkilöt tulivat tutuiksi, enkä olisi halunnut jättää heitä...mitähän heille sitten tapahtui...
VastaaPoista