Giovanni Verga: "Cavalleria rusticana/Vita dei campi" - ex Libris...

"Cavalleria rusticana ja muita sisilialaisnovelleja", Giovanni Verga, Impromptu Kustannus, 2019, 113 s., suomentanut Juuso Kortelainen. Italiankielinen alkuteos 1880. Kannen kuva Wilhelm von Gloeden (1856-1931).

"Giovanni Verga (1840–1922)oli italialainen kirjailija, joka tuli tunnetuksi sisilialaista elämää kuvaavista teoksistaan.Verga oli kirjoilla Catanian yliopistossa lukemassa lakia, mutta käytti isältään saadut opiskelurahat ensimmäisen kirjansa julkaisemiseen. Verga kirjoitti aluksi historiallisia romaaneja. Hänen myöhemmät ja merkittävämmät teoksensa ovat realistisia. Vergan kuuluisin teos on novelli "Cavalleria rusticana" kokoelmassa Vita dei campi. Pietro Mascagni sävelsi sen pohjalta oopperan. Luchino Viscontin elokuva La terra trema
(1948, suom. Maa järisee)  perustuu Vergan romaaniin I Malavoglia. Verga muutti takaisin kotitaloonsa Sisiliaan vuonna 1894. Siellä hän kuoli aivoveritulppaan vuonna 1922. (Wikipedia)

"Giovanni Verga on ranskalaisesta naturalismista ja erityisesti Émile Zolan teoksista innoituksensa saaneen, verisminä tunnetun kirjallisen suuntauksen tärkein edustaja. Nyt suomennettu, alkujaan vuonna 1880 julkaistu novellikokoelma oli verismin ensimmäinen mestariteos. Siinä Verga kuvasi omien kotiseutujensa vaatimattoman väen elämää Sisiliassa.
Todellisuuden luonnonmukaisen kuvaamisen hengessä Vergan novellien kertoja jättäytyy suosiolla taka-alalle ja antaa henkilöhahmojensa puhua omalla äänellään.  Sisilian maaseudulla ihmisten elämää ohjailevat näkymättömät lait ja kirjoittamattomat säännöt, ja tarinat kulkevat useimmiten traagista loppua kohti kuin vääjäämättömän loogisia uria seuraillen." (Takakansi)

Aimo loikkaus historian siipien havinaan, kauas Sisilian maaseudun auringon alle, verismiin  musiikissa ja tieteenfilosifiassa sekä Cavalleria rusticanan säveliin. Huippukiinnostavaa! Kokoelma pitää sisällään luvut: Haaveilua, Paimenpoika Jeli, Rosso Malpelo, Cavalleria rusticana, Naarassusi, Gramignan rakastajatar, Pyhimysten sota ja Kattilanrämä. Jo nimet kertovat sisällön laajasta skaalasta paljon, ja tämä lukutuokio oli mitä tervetullein viilenneiden kesäkelien lämmittäjä ja matkalle viejä.  Vergalta on siis aiemmin suomennettu Malavoglian suku. 
(I Malavoglia, 1881.) ,WSOY 1953.

Cavalleria rusticana:  - "Oikein", vastasi Turiddu. "Nyt kun naitte toveri Alfion, 
jolla on neljä muulia tallissa, ei pidä antaa ihmisille aihetta juoruiluun.
Poloisen äitini sen sijaan täytyi myydä ruunikkomme ja pikkuinen viinitarhamme päätien varrelta sillä aikaa kun olin sotilaana. Vanhat hyvät ajat ovat ohi, ettekä te ajattele enää sitä aikaa, kun puhuimme pihanpuoleisella ikkunalla. 
Ennen lähtöäni lahjoititte minulle tuon nenäliinan, ja luoja tietää kuinka monta kyyneltä itkin siihen, kun menin niin kauas pois, ettei enää kylämme nimeä tunnettu. Nyt hyvästi, rouva Lola. "Sanotaan että satoi ja selkeni, ja ystävyytemme on ohi."

-  Pappa alkoi nyrpistellä, mutta tyttö oli kuin ei olisi huomannut, sillä bersaglieren baretin tupsu oli saanut kutinan hänen sydämeensä ja tanssahteli jatkuvasti hänen silmiensä edessä. Kun pappa heitti Turiddun ovesta ulos, tytär avasi ikkunan ja jutteli hänen kanssaan koko yön niin, ettei koko naapurusto muusta puhunutkaan.

Verismi on varsin kuvaava termi tälle koosteelle, joka on verevyydessäänkin verraton ja erilaisuudessaan kerrassaan viehko teos koskettaen tämän päivän maailmassakin - ja sen kyseenalaisissa arvoissa - elävää ihmistä ja elämää syvältä, - ainakin niin sopii toivoa.
Rehellisyys ja rehevyys, hauskuus ja autenttisuus ovat teoksen vahvuuksia: miljööt ympäröivät lukijansa vaivatta, eläimet ääntelevät, dialogit ja elämän äänet kuuluvat ja historiallisuuden panos on vahva. Sitruunat tuoksuvat, linnut sirkuttavat ja tarantellan tahdit soivat korvissa. Novellit paitsi kutkuttavat myös liikuttavat. Verga kuvaa erinomaisesti ihmisen, eläinten ja luonnon saumatonta yhteyttä kuten Paimenpoika Jelissä, sosiaalista eriarvoisuutta kuin myös ihmismielen kiemuraisia kulkuja ja niiden pyörittämää tapahtumarulettia.

Gramignan rakastajatar: - Samaan aikaan uskon että romaanin, kaikista taideteoksista kokonaisvaltaisimman ja humaaneimman, voittokulku saavutetaan silloin, kun sen kaikkien osien yhteenkuuluvuus ja eheys on niin täydellinen, että koko luomisprosessi jää mysteeriksi, niin kuin inhimillisten intohimojen auki keriytyminen.
Sen muotojen harmoniasta tulee niin täydellinen ja sen todellisuuden vilpittömyydestä niin ilmeinen, että taiteilijan kädenjälki jää täysin näkymättömäksi. Romaani saa tositapahtumien leiman, ja taideteos vaikutttaa silti kuin se olisi "tehnyt itse itsensä," kuin se olisi kypsynyt ja noussut esiin spontaanista, luonnollisen tosiseikan tavoin, sisältämättä mitään kosketuspintaa tekijäänsä.
Eikä sen elävässä muodossa ole merkkiäkään mielestä jossa se versoi, varjoakaan silmästä joka sen aavisti, jälkeäkään huulista jotka kuiskivat sen ensimmäiset sanat kuin luomiskäskyn, vaan se on olemassa itsenäisenä, siitä ainoasta syystä, että se on niin kuin sen pitää olla ja on välttämättä oltava, elämää sykkivänä ja muttumattomana kuin pronssipatsas, jonka tekijällä oli jumalallinen rohkeus jättäytyä sen varjoon ja kadota omaan kuolemattomaan teokseensa...

Tämä kooste toteuttaa täysin idean: se on siinä, niinkuin sen olla pitää. 
Ei mitään vaatimatonta, ei puutu mitään eikä ole mitään lisättävää...

Kaunis kiitos Impromptu kustannukselle ja Juuso Kortelaiselle tästäkin  -kuten myös aiemmasta lukuelämyksestä, Luigi Pirandellon teoksesta Vino nenä  - kulttuuriteosta, ilo on kokonaan lukijan puolella!


Hyväksi lopuksi musiikkia viikonloppua virittämään:  Cavalleria rusticana - intermezzo, ecco a te:)


Elokuuta ja kuutamoöitä: