"Tuhat rautaa tulessa", Stein Riverton, Nysalor-kustannus, 2019, 212 s.,
toimittanut Matti Järvinen.
"Stein Riverton eli Sven Elvestad (1884–1934) oli aikansa tunnetuin norjalainen rikoskirjailija. Hänen mukaansa on nimetty vuosittain Norjan parhaalle dekkarille myönnettävä Riverton-palkinto. Rivertonin tuotantoa suomennettiin runsaasti 1900-luvun alkupuolelle, mutta myöhemmin hän on jäänyt Suomessa unohduksiin. Tuhat rautaa tulessa oli Suomessa yksi hänen suosituimmista teoksistaan, ja se julkaistaan nyt uudistettuna suomennoksena." (Takakansi)
"Kööpenhaminan rahamaailman eliitti odottaa hovijahtimestari Mildeä kokoukseen. Yllättäen tulee tieto, että hän on kuollut. Aluksi kaikki viittaa itsemurhaan, mutta mihin on kadonnut hovijahtimestarin nostama suuri rahasumma? Professori Sune Arvidson ja nuori etsivä Enevold Rist ryhtyvät yhdessä selvittämään kuolemantapausta. Onko joku rikkaista liikemiehistä sotkeutunut tapaukseen? Mikä on häikäilemättömän ammattirikollisen rooli siinä? Mitä hovijahtimestari piilotteli kartanonsa lukituissa huoneissa?" (Takakansi)
Tällä kansakoulupohjalta ponnistaneella, alun perin Kristoffer Elvestad Svensenillä on mielenkiintoinen elämäntarina ja häneltä löytyy yllättäen suomennoksia peräti 36 kpl, joten lienee nyt ollut korkea aika paiskata kättä tämän kirjailijan kanssa ja ottaa selvää millaisia rautoja tulessa on.
Riverton tarjoilee uusia sanatuttavuuksia kuten uushopeiset silahelyt (?) ja glypoteekki, joista jälkimmäinen sentään avautui veistotaiteen kokoelmaksi:) Olennaista osaa tarinassa näytteleekin taide, josta esille nousee van Dyckin "Gisela-prinsessaa ja hänen poikansa"- nimistä taulua koskeva neuvonpito.
Teos koostuu kaikkiaan 42:sta kronologisesta, lyhyestä luvusta, jotka rytmittävät selkeää kerrontaa ilman asiaankuulumattonia kommervenkkejä.
Merkkihenkilöistä: - He olivat rahamaailman huippuja, jotka sallivat ystävällisen ja kirkkaan aamupäiväauringon valaista itseään. Kaikki kaupungin pankit,
kaikki suuret osakeyhtiöt, koko pörssiluettelo ikään kuin personoitui tässä ylhäisessä ohimoilta lievästi harmaantuneiden edesvastuullisten, rakastettavasti hymyilevien miesten kokouksessa, jossa keskusteltiin hyvin hillitysti.
Ja koska todella tärkeät henkilöt aina vaikuttavat hillityiltä, ei näistä herroista voinut huomata, että toiset vielä tärkeämmät odottivat heitä.
Absoluuttinen, todellinen kiire kun huomataan vasta tämänkaltaisesta rauhasta; ei kukaan edes salavihkaa katso kelloa.
Sune Arvidson: - ei voinut aluksi voinut sietää nuorta Ristiä, joka kaikessa oli aivan erilainen kuin hän. Arvidson oli aina viettänyt ankaraa, työteliästä ja moitteetonta elämää. Hän ei ollut koskaan tuhlannut aikaansa.
Hän rakasti tiedettään, ei välittänyt ulkonaisesta kunniasta ja halveksi vaistomaisesti kaikkea turhuutta. Hän oli lyhyesti sanottuna mies, jota vanhassa kirjallisuudessa oli tapana nimittää yhteiskunnan pylvääksi, mutta hänellä oli lisäksi suora ja avoin esiintymistapa, jonka uuden ajan ihmiset yleensä ovat omaksuneet ajan hengen mukaan.
Enevold Rist: - voi edustaa viimeisenä huippuna yhdeksänkymmenluvun vähäveristä, ikuisesti estetisoivaa mutta tavallaan kyvykästä sukupolvea.
Hän oli tämän ajan unohdettu keikari, ajan, jonka on leimannut amerikkalaisuus, urheilu ja moottoribensiini. Pinnallinen tarkkailija olisi nimittänyt häntä veltoksi ja rappeutuneeksi. Hän pukeutui valikoidun huolellisesti, mikä lähenteli turhamaisuutta, Ristin hienoudessa oli sitä paitsi eräänlainen persoonallisuuden henki, joka ei aivan ollut sopusoinnussa ikävän englantilaisen räätälityylin kanssa - siinä oli hillitty, miltei huomaamaton vanhanaikaisuuden piire, joka toi mieleen Alfred de Musset 'n.
Teoksen napakka lukujaottelu toimii mainiosti ja kuljettaa lukijaansa eteenpäin rikoksen selvittelyn mutkittelevilla poluilla, lisäksi se istuu tukevasti kirjailijan kerronnan tyyliin.
Rivertonin henkilökuvaukset ovat nautittavan tarkkasilmäisiä, porautuvia ja herkullisia. Hän kirjoitti täsmällistä ja huoliteltua, piiruntarkkaa ja hyvällä tavalla nykylukijan silmissä vanhakantaistakin tekstiä, jota oli vaihteeksi suoranainen ilo lukea etenkin, kun myös huumorisivellin oli saanut sipaista omat vetonsa kerronnan lomaan kuten esim. roiston murtauduttua Ristin taloon ja Havanna-Katariinan osuuden kohdalla. Ja olihan tuossa Ristin persoonassa tiettyä tykövedon tapaistakin...
Voipi tuntua oudolta, ehkä suorastaan kielikukkaselta, mutta tämä oli nimenomaan raikas tuulahdus menneiltä ajoilta ja kurkistus aikakautensa dekkarikirjallisuuteen sekä arvo- ja ajatusmaailmaan, jossa oli - vekkulia kyllä - kotoisaa olla ja helppo viihtyä jo tervetulleena vastapainonakin nykypäivän toinen toistaan räväkämmille ja huomiohakuisemmille hengentuotteille. Äly/aatoksenriento vs. nyrkki/ruumiinrunnonta. Jämpti ja naseva teos:)
Jos ei nyt tuhatta, niin aina sentään yksi rauta tulessa...
Paukkurautana pamautteli:
Hauskaa, että Rivertonia on alettu julkaista uudelleen suomeksi. Helmikuussa etsiskelin netistä norjanlaista luettavaa ja päädyin lataamaan Project Gutenbergin sivuilta Rivertonin "Salaperäinen vihollinen". Siinäkin oli äly ja ajatuksenriento seikkoja, jotka johtivat rikoksen selviämiseen. Lukemastani minulle tuli kepeän nostalginen olo.
VastaaPoistaKiitos Paula, olen samaa mieltä! Nämä ovat helmiä, jotka poimittuina tuottavat löytämisen iloa ja kuten kiteytit, jättävät kepeän nostalgisen olon:)
PoistaValppaille, kirjoista ja dekkareista ja elämästä kiinnostuneille lukijoille tiedoksi, että Ruumiin kulttuuri -lehti on julkaissut tänä vuonna kaksi Pekka Gronowin artikkelia Stein Rivertonista. Numerossa 1/2019 Gronow kirjoitti otsikolla Stein Riverton - Nordic noirin isä? ja numerossa 2/2019 Riverton-palkinnosta otsikolla Murhia Oslossa - Norjalaisen rikoskirjallisuuden nousu.
VastaaPoistaNäin sanoen en tosin tiedä mistä Ruumiin kulttuurin irtonumeroja saisi ostetuksi. Mutta lehden voi tila Suomen dekkariseuran sivuilta. Kirjallisuulehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa noin 100 sivuisina järkäleinä, joissa arvioidaan, mm., lähes jokainen Suomessa julkaistava dekkari ja jännäri, siis kotimaiset ja käännetyt mukaan lukien.
Tämä taitaa nyt kuulostaa mainokselta - mutta jos, niin on hyvin epäkaupallinen sellainen.
Kiitos Kyösti! Valppaudesta niin menisi vannomaan, mutta kiinnostuneisuudesta kyllä.
PoistaTietoiskusi menee ehdottomasti, vain ja ainoastaan puhtaasti tiedonjaon piikkiin, ja tämä tyttö pinkaisee Ruumiin kulttuurin pariin;)
Ihmeellinen lukukokemus varmaan glypoteekkeineen ja uushopeisinen silahelyineen. Kutkuttavia sanoja kerrassaan.
VastaaPoistaOlen ollut viime aikoina huomaavinani että Norja ja norjalaiset putkahtelevat tuon tuostakin tajuntaan Suomessa eri yhteyksissä. Norja ostaa suomalaisia yrityksiä ja tuo tänne bisnestä. Eli eiköhän osteta norjan kielikurssi ja aleta lukea 😎 📘 🥁
Kiitos Rita A ja kyllä vaan; tuon silahelyn etymologian selvittämättömyys ja kirputtamaan.
PoistaNorjalaiset ovat vahvasti tapetilla kuten moni muu maakin ja siinäpä olisi meille haastetta kerrakseen;) Nykykehitystä seuratessa voisi panoksen asettaa myös kiinankielelle. Onneksi nuoret opiskelevat tänä päivänä ennakkoluulottomasti eri kieliä esim. kiinaa ja arabiaa tulevaan varautuessaan.