keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Katja Holmala: "Ilves" - ex Libris...


"Ilves", Katja Holmala, Metsäkustannus, 2018, 158 s.

"Biologi, FT Katja Holmala  on työssään Luonnonvarakeskuksen tutkijana perehtynyt ilveksen ekologiaan. Hän on tutkinut ja kuvannut ilvesten elämää useiden vuosien ajan eri puolilla Suomea. Upeasti kuvitettu, yleistajuinen tietokirja luo jokaiselle mahdollisuuden tutustua tähän ainutlaatuiseen kissapetoon. Holmala myös opastaa, kuinka ilveksen liikkeitä pystyy havainnoimaan – esimerkiksi lumijälkiä etsimällä." (Takakansi)

                                                             ©Terhi Koskela

"Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin, ilves, on kiehtonut ihmisten mieliä ikimuistoisista ajoista saakka. Sen liikkumista ja elintapoja on aina verhonnut salaperäisyys – ilvestä on vaikea havaita ja etenkään nähdä. Äänettömästi liikkuva, arka ja varovainen yöeläin välttää ihmisen silmät helposti.
Ilveskanta on viime vuosina kasvanut, ja havaintoja maamme yleisimmästä suurpedosta on entistä enemmän." (Takakansi)


Gepardi on aina ollut ykköseläimeni kauneutensa ja nopeutensa sekä sulavaliikkeisyytensä vuoksi ja tämän Ilveksen kannen vilahdettua silmieni editse, oli sormi huippunopeudella varausosastolla painelemassa. Ilvestä ei juuri luonnossa pääse näkemään; itse en kertaakaan ja Kanssakulkija, metsämies vain sattumoisin kaksi kertaa: kerran sienimetsällä puussa ja toisen kerran ilvesjahdin yhteydessä eikä myöskään omalla tietomäärällä tästä kauniista eläimestä juuri päässyt henkseleitään paukuttelemaan.

Joten ilves (Lynx lynx):

Suomalaisessa kansanuskossa eläimet kuuluivat osana henkiseen maailmaan,
ja metsästäjä saattoi esimerkiksi unissa olla niihin yhteydessä. Ilveksestä on ollut moneksi. Sitä on kutsuttu nimillä: Metsolan mirri, tupsukorva ja metsän kissa. Tuttuja ovat myös sanonnat: tarkka kuin ilves ja veljekset kuin ilvekset.
Ilves on satujen tarkkakorvainen tupsukorva, mutta  globaalistikin yleensä  kirjallisuudessa ja taiteessa lähinnä marginaalisesti esiintyvä, poikkeuksena Pohjois-Amerikan intiaanit, joiden keskuudessa sillä on runsas tarinaperinne.

Muuta: Ilves on myös ollut tsaarien ja kuninkaiden  suuresti himoitsema ja arvostettu turkiseläin. Ilvesten akatemia (Accademia dei Lincei ), jota pidetään yhtenä maailman vanhimmista tieteellisistä yhdistyksistä perustettiin 1600-luvulla. Ilveksen himmeiden tähtien kuviokin löytyy taivaalta tähtitieteilijä Johannes Heveliuksen nimeämänä. Ilves on myös Hämeen symboli,

Kissaeläinten historia alkaa n. 35 - 28,5 miljoonaa vuotta sitten. Lynx sukuun kuuluvat meillä esiintyvän euraasianilveksen lisäksi myös serkut:
punailves Lynx rufus, kanadanilves Lynx canadensis ja iberianilves 
Lynx pardinus.

Ominaisuuksista:  Suomessa aikuisten ilvesurosten paino on keskimäärin noin
18 kg ja naaraiden 14 kg. Elinikä on luonnossa max. 15-vuotta ja eläintarhoissa jopa 20-vuotta. Ilveksen kantoaika on 68 - 74 vrk,  ja se synnyttää 1-3 pentua touko-kesäkuun vaihteessa.  Sen elinpiiri on noin 130-1200 neliökilomeriä.
Ilveksellä on erinomaisen tarkka kuulo, huima hajuaisti ja herkkä tuntoaisti sekä terävä näkö.
Se voi kuulla metsäjäniksen oksan puraisun jopa 300 m:n päästä. Sen loikan pituus voi olla seitsemän metriä ja ylöspäin jopa kolme metriä.
Saalistaessaan ilves luottaa vaanimisen ja yllätyshyökkäyksen voimaan.
Se on  lyhyiden matkojen huippunopea sprintteri, ei koiraeläinten tapaan kestävä maratoonari, kuten susi. Tupsukorvan vuorokaudessa kulkema matka voi radioseuranta-aineistojen perusteella olla jopa 27 km.

Tutkimus: Riistaeläinten, mukaan lukien suurpedot, kantojen seurannasta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta vastaa Suomessa Luonnonvarakeskus, joka aloitti toimintansa 1.1.2015 kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsäntutkimuslaitos ja Maataloudentutkimuslaitos yhdistettiin. Luontodirektiiviin perustuen ilves on aina rauhoitettu laji. Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan ilveksen tappamiseen. Poikkeuslupa voidaan myöntää erityisen merkittävien vahinkojen perusteella tai kannanhoidollisena poikkeuslupana. Myös lajin tutkimustarkoituksessa tehtävään pyydystämiseen vaaditaan metsästyslain mukainen poikkeuslupa.

Tulevaisuus: Meillä ilveskanta on ajan kanssa kasvanut, ja se on levittäytynyt uudelleen koko maahan. Tulevaisuus näyttää siis valoisalta, mutta paljon on kiinni ihmisten, kuten metsästäjien asenteista. Jotain tasosta kertonee Kanssakulkijan & Kuopuksen tämän vuoden tilasto:  ko. seuran metsästysalue käsittää n. 4 000 ha, myönnettyjä hirvivilupia 16 ja peuralupia kuusi kappaletta.
Peurat ovat alueella lisääntyneet menestyksekkäästi, joten lupien määrä tullee kasvamaan voimakkaasti. Koko riistanhoitopiirille myönnettiin yksi ilveksen kaatolupa johtuen kannan voimakkaasta lisääntymisestä piirin alueella.

Holmalan teos, johon kaikki postauksen faktatiedot perustuvat,  on varsin kiinnostava,  perinpohjainen ja selkeästi jaoteltu kompakti tietopaketti tästä kauniista eläimestä sekä silmien ilo. Hän käy läpi ilveksen muinaisaikoja, eläimen sukua maailmankartalla, suomalaisen ilveksen historiaa ja sen muotokuvaa eli ominaisuuksia, loikkaa ilveksen elämään, käsittelee sen roolia eläinyhteisössä, selvittää tutkimuksen lähikuvaa, tassuttelee ilveksen jäljillä ja avaa ilvesten ja ihmisten rinnaikkaisenelon tilaa. Lopuksi löytyy lähdeluettelo. Teos on upeasti muutamin mainituin poikkeuksin myös kirjoittajansa valokuvin varustettu.

Kesätuuli keinutteli,
tupsukorvaa tuuditteli,
latvassa lakkapään petäjän.
Ilves oksien lomassa
kepeänä kehräeli.
Kalevala

Tervetullut tietorikas loistoteos kaikille meille luonnonystäville!
Kissankevein askelin hurmaavan valkeassa luonnossa puolestaan vakuuttavan näytön antaneen ja ajorupeamien jälkeistä ansaittua lomaansa aloittelevan Sempun kanssa

tassutteli:

6 kommenttia:

  1. Ilves on kiinnostava eläin,kunpa näkisikin luonnossa joskus. Sitä odotellessa varaan tämän teoksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara; ilves on metsiemme kuningatar ja luonto on todellinen aarreaitta. Vaikka mahdollisuudet hupenevat noiden yöjuoksujen käydessä vähemmälle, ehkäpä me ja ilves joskus vielä kohtaamme:)

      Poista
  2. Onpa kiinnostavankuuloinen teos, enpä ollut mistään aikaisemmin huomannutkaan. Kiitos, kun esittelit. Ilves viehättää minua suuresti näistä kotosista metsäneläimistämme, kissanystävä kun olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula ja kiva kuulla, että kiinnosti!
      Kissat ovat lumoavia itsenäisyydessään ja kauniita liikkujia. Luonto on todellinen, loppumattomalta tuntuva aarreaitta ihmeellisyyksineen:)

      Poista
  3. Kerrassaan lumoava olento, voisi luulla satueläimeksi, varsinkin kun kerrot että sitä on vaikea havaita luonnossa. isäni pelasi aikanaan jääkiekkoa Ilveksessa Tampereella, ja Tamperella on joskus ollut ravintoa nimeltä Kultainen Ilves. Siinä pari havaittavissa olevaa ilvestä :) Tupsut korvissa viehättävät. Hieno otus. mahtavaa saada lukea noita tietoja. Hyvää uutta vuotta sinulle. Blogataan taas !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A, hurmaava kaunotarhan tämä yksinäinen öiden kulkija.
      Melkoista kissanhännänvetoa ja kannattajauskollisuutta akselilla Tappara - Ilves:) Meillä aikanaan toinen poika kannatti edellistä ja toinen jälkimmäistä, joten Hakametsässä oli ilmassa ajoittain kirjaimellisesti suurta urheilujuhlan tuntua. Upeaa viikonloppua; bloggaillaan ja rokkaillaan:)

      Poista