"Heikki Kännö (1968) valmistui taidemaalariksi Turun piirustuskoulusta,
minkä jälkeen hän on työskennellyt vapaana taiteilijana ja graafisena suunnittelijana. Mehiläistie on hänen esikoisteoksensa, joka oli ehdolla
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon sekä Tulenkantaja- ja Tähtivaeltaja palkintojen saajaksi." (Lievelehti)
"Todellisuuden kätkettyihin puoliin vihkiytynyt kirjailija Isak Severin työstää syväluotaavaa elämäkertaa tukholmalaisesta kuvataiteilija Werner H. Bergeristä, joka nauttii kansainvälisissä taidepiireissä myyttistä mainetta.
Isak on vakuuttunut, että paljastaakseen taiteilijan salaisuudet hänen on selvitettävä Bergerien suvun vaiheet pienimpiä yksityskohtia myöten.
Selonteosta kasvaa seikkailu Belgian Kongon viidakoihin, Itävaltaan, Ranskaan ja lopulta Ruotsiin, karulle Sömnön saarelle. Suvun tarina on täynnä tieteen ihmeitä, uskontoa, taidetta, unia ja petollista rakkautta. Kaiken tämän kiteytymä on Werner H. Berger, joka näyttäisi käyvän kauppaa tuntemattomien voimien kanssa. Hänen salattuja pyrkimyksiään säestävät Richard Wagnerin oopperat." (Takakansi)
Uppo-outo kirjailija ja kutkuttavaniminen teos Sömnö herättivät uteliaisuuteni, jota esittelyteksti vain kierroksilla nosti saaden aprikoimaan, mihin tässä runsaudessa joudutaan: hunningolle vai peräti höyhensaarille!?
Mutta kappas vaan, mikä antoisa ja riemukas runsaudensarvi Kännön terävästä ja omaperäisestä kynästä tekstiksi ladottuna pientä skeptikkoa odottikaan, sillä kirjailija Kännö oli kyllä valjastanut sellaisen villihevosen, jonka kyydissä hiukset hulmusivat ja mielikuvituksella ei niin mitään rajaa...
Taidetta ja mystiikkaa, arkkienkeleitä, matrixismia, enneagrammeja,
G.I. Gurdijieffia etc. Helpottavaa kyllä, löytyi nimivilinän seasta jotain tuttuakin, kuten Ivan Aivazovskin meriaiheiset teokset, joita Amos Andersonin taidemuseo ihailtavaksemme vuosia sitten tarjoili.
- Sömnö on kallioinen ja harvapuustoinen Ruotsin ulkosaaristoon kuuluva saari. Sen pinta-ala on 15,7 hehtaaria ja koordinaatit 58"44.56" ja 17"52.022"E.
Saaren kivikkoisilla niityillä kasvaa uhanalaisia seljakämmeköitä ja paahteisia kallioita peittävä isomaksaruoho pitää yllä elinvoimaista isoapolloperhospolulaatiota.
- Kotimme vyötäröllä, josta
vain muutama askel rantaan, mutta
tuulinen kankku
tarjoaa laajemman perspektiivin.
- Tiedätkö mistä saariston repaleisuus johtuu? Se johtuu siitä, että Ruotsin saaret ovat saatanan tanssiaskeleita. Kun maailma luotiin, saatana tanssi saaresta toiseen.
- Friedrich Tieckistä on säilynyt vain vähän tietoa. Hänen laajan runollisen tuotantonsa omaelämänkerralliset aineokset ovat enimmäkseen esoteerisia ja allegorisia, joten niiden monitulkintaisuus rampauttaa henkilöhistoriaan pureutuvan analyysin. Tieckillä ei ollut ystäviä eikä omaisia, myöhemmällä urallaan ei myöskään tukijoita eikä seuraajia, eikä yksikään kirjallisuushistorioitsija ole katsonut mieleisekseen tarttua aiheeseen.
- Lapsuus on elämyksellinen viidakko, joka yhdistää kaikkea muuta.
Siellä samoaminen oli äärimmäisen valaisevaa. Ymmärsin selvästi, kuinka ihmisen elinkaari saa ravintonsa lapsuudessa kasvatetun juuriston avulla.
Mitä monipuolisempi kasvusto, sitä monipuolisemmat mahdollisuudet loppuelämälle. Jos viidakon tilalla on autiomaa, ei voi kuvitella kykenevänsä erityisen merkittäviin asioihin myöhemminkään.
Viidakon floora koostuu kokemuksista ja niiden synnyttämistä vaikutelmista. Vaikutelmien keräämiseen ryhdytään siis jo lapsuudessa, ja minusta tuntuu
- olen varma - että lapsi kykenee siihen intuitiivisella tavalla, kun taas aikuisen on kouluttauduttava kyetäkseen jatkamaan prosessia. Lapsuus on luonnostaan hamuava prosessi. Aikuisuus puolestaan tyytyvä prosessi. Aikuinen, joka kouluttaa itsensä hamuamaan, kasvaa koko ikänsä.
Käsittämättömän ja taianomainen teos, - joka päättyy Wagnerin Götterdämmerungin pauhatessa kysymykseen: Mitä todella tapahtui Sömnössä? - venytti iltaisen lukurupeaman huomaamatta yli silmien sietokyvyn, eikä tuo haitannut tippakaan, sillä tämän armoitetun tarinaniskijän lumoa oli mahdotonta vastustaa ja uppoduin tyystin sisälle kerrontaan. Mistä ihmeen lähteestä Kännö luomisvoimansa ammentaa, oli viimeinen ajatukseni ennen unen tuloa.
Ylenmääräisen moninaisista elementeistä ja ainesosasista koostuva teos pysyi ongelmitta kirjailijan hyppysissä, ja lennokas kerronta puski eteenpäin kevyesti kuin lastu laineilla, joskin tuota huomattavasti painoarvoisempana. Rubensmaisen runsas ja noheva teos, jonka 11-vuotinen kypsyttely kantoi hedelmää. Teos, joka on itse luettava.
Iso kiitos Heikki Kännölle ja Kustannusosakeyhtiö Sammakolle tästä kotimaisessa nykykirjallisuudessa harvinaisesta herkusta, luetusta ja koetusta!!
Sömnöhön on soudeltu mm. blogeissa: Kirjaluotsi, Kirjavieköön ja
Oksan hyllyltä.
- Elämme ikuisuuden porteilla sisäänastumisen esteenä ainoastaan elämä...
Hamuamisiin:
Luin Mehiläistien, ja oli aika tämän tyylinen, tähän en ole vielä paneutunut.
VastaaPoistaTämä kiinnosti ja sykähdytti sen verran, että mehiläistie on varauksessa:)
PoistaJep, jep - antoisa ja aivan mieletön runsaudensarvi. Olin aivan lumoissa <3 Taisi olla mulla vuoden kotimainen ykkönen.
VastaaPoistaKyllä vaan oli vertaansa vailla oleva lukukokemus!
PoistaKännön jatkotuotannolta, jota on kuulemma luvassa sopii odottaa paljon:)
Jo kansikuva houkutteli, joten arviosi perusteella kävin kiireesti varaamassa. Kiitos!
VastaaPoistaTotta: tasapainoinen ja lukemaan viettelevä kansikuva; tyylitelty kämmekkä? Nämä Pohjolan orkideat ovat kauniita ja hyviin lapsuuden kesiin liittyy oleellisesti muisto öistä, jolloin käytiin tuoksuttelemassa valkolehdokkeja.
PoistaToivottavasti viihdyt Sömnössä:)
Vielä yksi vinkki. Ehkäpä hyvinkin tiedät tämän jo, mutta laitan silti: tamperelainen Vastapaino julkaisee Antti Eskolan viimeiseksi jäneen kirjan, nimeltään 'Vanhanakin voi ajatella Mielikuvista ja niiden voimasta'. Ihan näinä päivinä pitäisi ilmestyä.
PoistaSuurkiitos Cara, ilman Sinua tämä olisi mennyt harmillisesti ohi, nyt meni varaukseen!! Eskolan Sosiologia tuli tutuksi sivuaineena opiskellessa ja hänen selkeäsanaista tuotantoaan on tullut seurailtua vuosien varrella.
PoistaKyllä, totta kai ja pitääkin! Haastavia omakohtaisia tavoitteellisia esimerkkejä: yli 100-vuotias naapurintyttö lateli lonkalta paikallishistoriaa vuosilukuineen ja toisaalta täräytti perään ajatuksia ja kysymyksiä päivän uutisista.
Tätini puolestaan piti kahdeksankymppisenä saksankerhoa (matikan, kemian ja fysiikan lehtori) ja 85-vuotiaana jo hra Alzheimerin astuttua kuvioihin pyysi hankkimaan kirjoja maailman uskonnoista!? Aikoi pitää (ja piti) eläkeläiskerholle luennon maailman uskonnoista.
Jotta silleen. Eivät muuttuuneet aivot rusinoiksi, kuten lapsenlapsi arveli käyvän, jos ei käytä...
Mukava, että saatoin ilahduttaa. Mies tunsi Eskolan hyvin ja tiesi tästä kirjasta.
VastaaPoistaWau mitä vanhenemista! Minulle on jostain syystä auennut luovuuden ilo. Ehkä pedanttina IT-alan tekijänä ja matemaatikkona luovuus ei löytänyt tietään ulos. Nyt eläkkeellä betonin lisäksi juuri tilasin lisää akryylimaaleja. Pidän myös tietokone-kursseja tuossa kyläkoululla, oppilaat ovat jotkut paljon minua nuorempia.
Näillä mennään,hyvää jatkoa!
Kyllä vaan ja kiitos myös Miehellesi! Eskola vaikuttaa kuvissa varsin sympaattiselta mieheltä.
PoistaMukavaa, että uusi löysi tiensä ulos. Olen ihaillut innostustasi, paneutumistasi ja luomisvoimaasi taiteen saralla. Varmaan se on ollut padottuna työelämän alle.
Kirjallisuus, musiikki ja tilaisuuden tullen matkailu vieraine kulttuureineen saavat nyt itsellä luonnon lisäksi enemmän aikaa sekä nuorten ja lasten kanssa vietetty aika on täydempää ja erittäin avartavaa. Jonkun verran tulee stilisoitua lopputöitä ja esseitä ja puuskittain verryteltyä kielitaitoa; omassa tahdissa hyvä tulee... Popsitaan rusinat purkista ja jatketaan harjoituksia:)
Taiteesta ja taidetta käsittelevistä kirjoista pitävälle tämä kirja on tietenkin must! Kiitos hienosta arvista ja esittelystä, Takkutukka! <3 <3 <3
VastaaPoistaKiitos Kaisa Reetta ja kyllä vaan! Vaikka syksyn mittaan jo työlästyin näihin tiiliskiviin ja päätin niitä karttaa, niin tämä immersoiva teos ei ehtinyt ranteita pakottaa:)
PoistaRunsaudensarvi, toden totta! Oli virkistävä seilata tarinasaarelle (tai saarille, luosoille, kiville jne.) helteisinä heinäkuun päivinä. Osuvasti saat juttuusi kirjan tunnelmat!
VastaaPoistaKiitos Tuija ilahduttaneista sanoistasi!
PoistaKännön matkassa olisi seilannut vaikka minne, sillä kyllä ainakin tämän tytön sukat hurahtivat makkaralle ja olin täysin aseeton Kännön kerronnan edessä:)