lauantai 13. toukokuuta 2017

Tapahtumarikas päivä...


Männä keskiviikkona puskimme läpi raekuurojen Kymenlaaksoon tärkeisiin ja mieluisiin  lastenhoidollisiin tehtäviin, ja mikä päivä:

tarjolla oli ilman hengähdystaukoja, non stoppina paitsi kiitettävässä määrin desibelejä huimaa keppariratsastusta hulmuavin hiuksin ja korkein ravurin kadehtimin askelluksin, pesäpalloa, kärrynpyöräin heittoa ja puoltatoistavolttia taaksepäin (myös opetusta tarjolla - "ei kovin vaikeaa"), lukudiplomin loppusuoran esittelyä (3-4 luokan - nti Elohopea itse tokaluokkalainen), laajaa keskustelua lukemisesta, kirjallisuudesta ja sananhallinan tärkeydestä ja merkityksestä elämässä ylipäitään. Ovikellon pimputusta ja kahta topakkaa nuorta miestä tyttöjä ulospyytelemässä tivaten tiukkaan sävyyn Vaarilta, jotta mikäs mies se sinä olet? Kinkkumunakkaan omatoimista paistoa (voin mä kyllä laittaa teillekin). Välietappeina herrojen N. ja U. ruokkimista,  ja lenkittämistä jnpp.

Illansuussa jo onnellisen puolipyörtyneessä tilassa päivän innostavien aktiviteettien ja brainstormin  jäljiltä harittavin silmin  ikkunasta ulos tuijottaessani rekisteröin Kuopuksen ja Vaarin seistä pönöttävän takapihalla alas tiivisti tuijotellen. Mitä ihmettä? Tavoitin katseellani vilahduksen jostain pienestä ja tummasta:


 uuteen omaan kotiin ja ensiaterialle




Sokerina pohjalla Kuopuksen järjestämä vekkuli jymy-yllätys, kun hän "töistä" palatessaan laski takapihan nurmikolle seitsenviikkoisen mäyräkoiran (kotoisemmin maastonakin) pennun, herra S:n.
Ääntä nopeammin sinkosi tämä Mummi päivän riennoissa rapautuneet jäsenensä tyystin unhottaen sukkasillaan ulos kerrankin vastaamatta tyttötrion "oota-vähän"-vaateeseen, mikä täten  poikkeuksena ja  elämänsä varrella yhteensä neljän maastonakin mattena täten armollisesti hyväksyttäköön...


Päivä, joka sisälsi luomunitroja koko purkillisen. Annan anteeksi Kuopukselle tämän huomaavaisen ja sydänjuuria myöten ilahduttaneen uunottamisen ja  kiitän lämpimästi tämän  kokemuksen jakamisesta kanssamme !




Elämä on ihmeellista, ihanaa ja rakkauden täyteistä, näissä merkeissä kaikille lukijoille hyvänmielen

viikonloppuja & äitienpäivää:


6 kommenttia:

  1. Olipa hauska postaus, kiitos siitä. Hyvää mieltä ja hauskuutta tarvitaan ja lasten seurassa sitä saa yllin kyllin :)
    Voi mikä ihana yllätys lopuksi, koiranpentu.

    Aurinkoista äitienpäivä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai lämpimistä sanoistasi! Kyllä vaan: lasten avoimuus ja iloisuus on palsamia sielulle ja sydämelle. Nuo nakinpennut ovat erityisen vaarallisia: kerran lähdin ystävättäreni kera hänelle pentua noutamaan, mutta kas kummaa, minähän se sieltä pentu kainalossa kotiin lampsin... Äitienpäiväiloa Sinulle:)

      Poista
  2. Luomunitroissa on ytyä :) Elämänmakuinen kirjoitus, kiitos ja kaunista äitienpäiväviikonloppua sinulle Takkutukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, pitää paikkansa, sillä teho on taattu. Kommenttisi ilahdutti ja kiitos sitä samaa Sinulle:)

      Poista
  3. Voi miten ihana päivä! Ja vielä tuollainen suloinen otus lopuksi, aivan mahtava pentu.

    Varmasti voi huokaista että väsynyt mutta onnellinen tuon rupeaman jälkeen :)

    VastaaPoista
  4. Cara, Oikeaan osuit: kroppa romuna veisaa Hoosiannaa ja korvat soivat, mutta nuppi kihisee uusia tuulia ja tanssii saksanpolkkaa.
    Kyllä nuo kaikki pennut ja eläinten poikaset ovat hellyyttäviä ja ilona silmille elämän alkutaipaleina:)

    VastaaPoista