maanantai 20. maaliskuuta 2017

"Maksun hetki / Marias tårar" - ex Libris...


"Maksun hetki", Olle Lönnaeus, Minerva Kustannus Oy Crime Club, 2017,
389 s., suomennos Salla Korpela.

Olle Lönnaeus (s. 1957) on ruotsalainen journalisti ja kirjailija. Lönnaeus työskentelee toimittajana Sydsvenska Dagbladet-sanomalehdessä. Hänelle on myönnetty lukuisia journalist- ja kirjallisuuspalkintoja, ja hänen kirjojaan on käännetty yli kymmenelle kielelle. Lönnaeukselta on suomeksi julkaistu Lilja & Eva Ström -sarjan ensimmäinen romaani Pelivelka, joka oli Ruotsin dekkariakatemian Vuoden paras rikosromaani -ehdokas vuonna 2014. Menneisyyden hinta voitti vuonna 2010 Ruotsin dekkariakatemian esikoiskirjapalkinnon." (Takakansi)




" Kylmänä, tuulenpieksämänä päivänä Malmön meriuimalan edustalta löytyy jäätynyt mies, jota on julmasti pahoinpidelty ja kidutettu. Jonny Lilja tunnistaa jäästä irrotetun uhrin jugoslavialaisen mafiapomon Ratko Jokovicin lähimmäksi mieheksi. Vanhalla pelivelalla uhkaillen Jokovic määrää Jonnyn ottamaan selvää, mitä hänen henkivartijalleen on tapahtunut ja kuka on vastuussa. Pian Jonnya kuitenkin kohtaa vielä suurempi tragedia. Hänen entinen vaimonsa murhataan,
ja Jonnysta tulee pääepäilty. Jälleen kerran Jonny joutuu pakoilemaan henkensä kaupalla niin Malmön poliisia kuin toisiaan vastaan sotaa käyviä rikollisliigoja.
Hän voi selvitä vain löytämällä itse oikean syyllisen. Poliiseista ainoastaan Eva Ström uskoo Jonnyn syyttömyyteen. Vastoin esimiestensä määräyksiä hän alkaa kaikessa hiljaisuudessa tutkia näitä murhia löytääkseen syyllisen Jonny Liljan ahdinkoon. (Takakansi)

Edellisestä teoksesta Pelivelka, 2016  totesin, että vaikka ihmettelinkin perättäisten lukemieni ruotsalaisdekkaristien päähenkilökaartin paheiden luetteloa, niin herrat Lönnaeus & Lilja, jälkimmäinen peliaddiktioneen serveerasivat  rattoisan lukukotvasen. Nyt en kuitenkaan Lönnaeuksen tarjoilemaa murhapaikalta pakenevaa Liljaa, tuota yksinäistä ratsastajaa,
kostajaa ja oman käden oikeutta hakevaa, mutkien suoristajaa jugoyhteyksineen  nikottelematta niellyt. Elikkä törmäsin tässä pää edellä poliisipersonaan epäuskottavuuden muuriin ottaen huomioon, että he(kin) ovat vain ihmisiä...

Mutta, jos tuohon ei kompastu, niin kyllähän Lönnaeus tarinaniskennän ja dekkarillisen juonenkuljetuksen taidon hanskaa. Persoonaat ovat inhimillisen monisärmäisiä, huumorinväläyksiä ja tilannekomiikkaakin on ripoteltuna sopivasti tekstiin ja juoni etenee rivakasti ravaten tapahtumasta toiseen. Kokonaisuudessa on fluenssia ja viihdyttävyyttä, rentoa ja rehevää menoa ja meininkiä jaettavaksi asti.  Ruotsalaisittain: smaksak. Itsellä tämä heitti överiksi, mutten minä nyt yhden kerran perusteella parivaljakkoa Lilja & Ström hylkää....

Maanantaimarmatti:

6 kommenttia:

  1. Katsotaan kuinka minun käy, kirja nimittäin odottaa yöpöydällä pinossa. Jonossa toisena.

    VastaaPoista
  2. Lähdetään siitä että Sinun Lönnaeuksen & Liljan rennossa kyydissä hyvin käy ja viihdyt. Peukut pystyssä tämä nipotusnauhainen rusettipää toivottaa lukuiloa:)

    VastaaPoista
  3. Joskus on hauskaa nikotella ja mielessään jurnata että ei tämä tunnu todelta... ja sitten puhua itselleen järkeä kun tämä onkin kirjallisuutta eikä totta... mutta kuitenkin, on meillä joku uskottavuuden vaatimus takaraivossa 🙂Sinänsä lonely rangerit ja mutkien suoristaja - maverickit tekevät meikämantaan vaikutuksen. Kunhan heidät on onnistuneesti meille tarjoiltu. Tämmöiset pohdinnat tuovat kirjapostauksiin kutkuttavaa lisämakua 🤠

    VastaaPoista
  4. Jep; pitkään analysoin jurnutustani, mutta osuit varmaan aivan oikeaan tuon uskottavuusvaatimuksen kanssa.
    Camel-Boots-uroot ovat sinänsä hurmaavia ja kiehtovia tyyppejä, - livenäkin... Kiitos pohdinnoistasi ja aurinkoa loppuviikollesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin mukavista pohdinnoista ja ajatustenvaihdosta 🙂ja mitä ihaninta kevään tuloa enteilevää aurinkoista päivää !

      Poista
  5. Yksi bloggaamisen nautinnoista ja suoloista on tämä antoisa ajatustenvaihto ja pohdintoja herättävät vastakommenti; kiitos!
    Upeassa kelissa lenkki heitetty, lumet hupenevat, mutta ainoassa bongatussa muurahaiskeossa oli vielä hipihiljaista:)

    VastaaPoista