torstai 12. tammikuuta 2017

Reviiritaistelun tuoksinassa....

Joskus sitä saa mitä tilaa eli toivomamme ylimmän, kakkoskerroksen huoneisto merinäköalallisella parvekkeella koitui kohtaloksemme. Tämä kaikki vallan erinomaista, etenkin kun sinisten ylälautojen päällä kiemurteli kauniisti kukkiva ja paksuvartinen aniliinivärinen bougaineville-köynnös.

Sulavalinjaiset kanariankyyhkytkin piipahtelivat näkösällä somasti ja  pehmeästi iloksemme kujersivat.  Vähänpä me tiesimme... Sitten tajusimme, että arvon kyyhkyrouva pitää pesää ja hautoo aivan parvekepöytämme yläpuolisessa oksanhangassa, arvattavin seurauksin; merde kirjaimellisesti...


No ei kun respaan Theresan pakeille, joka ymmärtäväisesti nyökytteli myötämielisesti  palomalle si,si vissiin ilahtuneena espanjankielisen linnunnimistön hanskaamisesta.  Kun ei toimenpiteitä kuulunut nappasin seuraavaksi reipasta huoltonuorukaista hihansuusta ja tempaisin hellästi hänen lieväksi kauhistuksekseen vastaanharaamista suvaitsematta sisälle apartementoon. Mitä lie poikaraasun päässä ehtinyt pölähtää, ennen kuin parvekkeelle ennäyttäydyimme ja hän  sen verran toipui, jotta  toimeen tarttui, ja momenton jälkeen saapui moppi ja ämpäri kädessä  kuuratakseen perusteellisesti lattian  hautojarouvan ilkkuessa edelleen  turvallisesti pesässään.

Kolmas kerta toden sanoi, kun reippaiden siistijämarioiden rymistellessä  iloisesti hälisten sisälle  lasketella päräytin tekokauhistuneen litanian asiantilan kurjuudesta. Heidän tiukasta komennostaan paikalle pinkaisi vielä pari terhakkaa huoltomiestä. No johan tuli meille kyyhkyrouvan kanssa  - toivottavasti lopullinen pesäero- ja aamiaiset saadaan nauttia omavalintaisilla lisukkeilla.


Luontoihminen: kyllä henkeen ja vereen, vaan nyt tuli NIMBY:t.
Joskus se on pienestä kiinni tuo viihtyvyys...  Matkailu avartaa ja kielitaitokin kohisten kohenee:

8 kommenttia:

  1. No tuon NIMBYn voi hyväksyä täysin!

    Ei muuta kuin jatkakaa auringosta nauttien, sopivissa määrin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos; joskus vaan tulee raja vastaan ja hyvä niin. Mutta Hibiscukset ovat komeita: tuon edellispostauksen kukan halkaisija lienee likemmä 20 cm:)

      Poista
  2. Meillä oli Teneriffalla sisiliskoja satoja vilkkui joka puolella. Kyllä minä ne pienet kestin, mutta puolimetriset piti kiljua joka kerta.
    Ymmärrän, että kyyhkyemo sai häädön näin lintuinfluenssan vieläkin jyllätessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai; ovathan nämä kaikki niitä alkuperäisasukkaita ja me vain niitä hulluja turisteja, mutta hiukka hajurakoa! Muutoin ei näy filistelaisia (torakoita) eikä muitakaan mönkijöitä, siistiä on ja hyvä niin:)

      Poista
  3. Ymmärrän hyvin ettei mierda miellytä :) Ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuisen rajaa on syytä joskus pystyttää, vaikka rennolla otteella aina liikutaankin. Hauskaahan tuo nyt jälkikäteen kokemuksena on ja sai todella koetella kielitaidon rajojaan:)

      Poista
  4. Hauska raportti, vaikka teitä ei varmaan paljon naurattanut :)

    Hurraa topakkuudellesi ja kielitaidollesi 😀 Vaan eikö ole jännää miten paljon kuluu energiaa ennen kuin saa henkilökunnan reagoimaan toivotusti?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivoista sanoistasi, kyllä hauskaa piisasi Vaarin jälkikäteen kuvastessa apupojan kauhistunutta ilmettä, kun kaksin rynnistimme ovesta sisään kämpille...Hups. Joskus täytyy näköjään kerrata henkilökunnan kanssa, mutta tähän mennessä on ilo todeta, jotta kaikilla reisuilla ovat asiat aina hoituneet... No näillehän sitten jälkikäteen ainaa nauretaan:)

      Poista