Karuuden ja laavan keskeltä koreaa silmänruokaa:
Hengenravintoa tankkasimme - kuten reissuilla tapana on - oitis kun avoinaisen kirkonuksen havaitsimme:
Lehmä- ja kaurisvaaran merkkejä oli muutamia siroteltu kiemurateiden varsille, itse noita elikoita emme havainneet, mutta näitä määkijöitä paimenineen ja hassunnäköisine, pikkuisine ja tarmokkaine villakerineen, jotka koiranvirkaa huolekkaasti hoitivat:
Viljely näillä huudeilla ei totisesti sovi hätähiselle vaan on lyötävä kiveä kiven päälle satoa saadakseen:
Vähäisen varren edustajakaunotar:
Tämä hurmaava, metrinkorkuinen pensas on sitä mieltä, jotta kun kukitaan niin sitten kanssa koreillaan eikä meinata:
Kuten joka ilta istun kuuneellen tunnistamattomien pikkulintujen iloista sirkutusta, palmunlehväin hentoa havinaa auringon vielä lämmittäessä kasvoja, merenpinnan kultaantuessa sen viime säteissä ennen kuin se keikahtaa ja katoaa vuorten taa luodakseen viime punansa ennen yöpuulle menoa.
Istun ja ajattelen hiljaa mielessäni, että kyllä elämä on kaunis ja täyteläinen aina silloin, kun se suvaitsee näyttää hymyilevät kasvonsa...
Onnistuneessa lomassa, kuten tässäkin paras osa on kotiinpaluu. On lähdettävä voidakseen palata - ja palattava voidakseen lähteä...
Kokemastaan ja näkemästään lumoutuneena:
Ihana postaus ja muistelu matkasta.
VastaaPoistaKiitos Mai, olemme nauraneet ja kokeneet yhdessä paljon eli matka on ollut onnistunut ja ihana:)
PoistaKauniisti sanottu tuosta kotiinpaluusta.
VastaaPoistaKommenttisi ilahdutti, kiitän:) Jotenkin noin tuo mielestäni yleisemminkin elämässä menee: suljettava ovi, jotta uusi avautuu jne. uskon, että ymmärrät, mitä ajan takaa.
VastaaPoistaIhanasti sanottu kotiinpaluusta. Ja kauniit kuvat taas :)
VastaaPoistaTiia
Kiitos ilahduttaneesta kommentistanne ja mukavaa, että kuvista on ollut iloksi:)
PoistaNämä reissupostaukset ovat olleet kivoja seurattavia. Olen joskus lapsena käynyt saarella ja silloin mieleen jäivät maan lämmöllä paistuvien lihojen lisäksi lähinnä meren suuret ja jännittävät aallot. Hauskaa seurata mitä kaikkea tuolloin on jäänyt huomaamatta :)
VastaaPoistaIlo kuulla, että postauksista on ollut muistojen herättäjäksi. Eri ikäisenä näkee ja kokee erilaisia asioita ja se on hienoa. Ja nellu: nuo jännittävät ja vaihtuilevat aallot ovat tallella odottamassa:)
PoistaSuippokukkainen pensas viehättää kovasti. Kaukaa katsottuna kuin syreenin kukkia. Viimeisen kuvan taivas on aivan taivaallinen. Ja pian siis takaisin kotiin. Onko ihanampaa kuin kotiinpaluu ? ❤️ Bienvenidos ! 🙂
VastaaPoistaKiitos tervetulotoivotuksista, lukunälkäkin alkaa jo tässä vaivata:) Syreeni tuli tosiaan puskasta ja sen massiivisesta kukinnasta mieleen, mutta tuoksua ei ollut, sillä totta kait nuuhkaisin... Ylihuomenissa pönötyspäivä, kotiin on hyvä jo palata jatkamaan harjoituksia muissa merkeissä. Maanmainiota loppuviikkoa Sinulle!
PoistaHienoja kuvia :)
VastaaPoistaMinä olen ennen ollut huono palaamaan kotiin, aluksi. Vaikka olisi jo ollut koti-ikävä, kotiintullessa iskee kamala ikävä takaisin. Mutta parin päivän päästä sitten jo osaa taas nauttia kotona olosta.
Serentis, mukavaa jos kuvista on ollut iloksi! Näinhän se tuon ikävän kanssa kulkee ja nyt kun huomenissa on kotimatka edessä kovin haikeana tuota merta ja horisonttia, kukkivia bougainevillejä ja pilvienkulkua tiiraili. Tämä vaikkakin tuntuu mukavalta palata mainiolta reissulta kotiin...
VastaaPoista