perjantai 20. tammikuuta 2017

Cueva de los Verdes...


Saaren pohjoisosassa sijaitsee Cueva de los Verdes, seitsemän kilometrin pituinen tunneli, joka syntyi tuhansia vuosia sitten laavavirran jäähtyessä nopeammin pinnalta kuin sisältä. Luolan erilaiset väriyhdistelmät ja laavamuodostelmat ovat vaikuttava kokemus, joka herätti ambivalentteja tunteita ahtaudesta, mutta myös avaruudesta ja laajuudesta  sekäa etenkin luolan moninaisista käyttötarkoituksista sen historian varrella: afrikkalaisten ensimmäisten maahantuolijoiden suojapaikkana, espanjalaisten valloittajien "linnoituksena", merirosvojen tukikohtana sekä  orjanmetsästäjiltä suojautumus- että v.v.  orjien säilytyspaikkana...




 Ja sitten ei kuin wanha rouva letkeästi kumaraan ja menoksi ylös ja alas pitkin jyrkkiä kiviportaita askeleitaan piiruntarkasti sijoitellen ja korkean- vaan ei ahtaanpaikankammoisena tiukasti jyrkissä nousuissa ja laskuissa kaiteisiin tarrautuen:


 









Opastettu kierros oli noin kilometrin mittainen. Istahdimme myös konserttisalissa. Oli helppoa vakuuttua siitä, että musiikilla - etenkin bassoäänillä - on luolastossa aivan oma erityinen kaikupohjansa ja tunnelmansa.



 Luolaston värimaailma oli aivan ainutkertainen tummine ja vaihtelevine sävyineen sekä heijastuksineen:







Kreikassa Pargan- reissulla Ioanninan liepeillä sijaitsevat Peraman tippukiviluolat, jotka mainitaan Euroopan kolmanneksi suurimmiksi tekivät aikanaan suuren vaikutuksen, mutta nämä cuevat onnistuivat erikoisella värimaailmallaan lumoamaan kulkijansa ja palkitsivat jännittyneestä askelluksesta kipeytyneiden jalkalihasten vaivat moninkertaisesti...
Mainiota kokemusta rikkaampana

matkaa jatkaa:




8 kommenttia:

  1. Hauska luolareissu. Itselläni ei ole ahtaan- eikä korkeanpaikankammoa, mutta miehelläni taitaa olla molemmat. Onnistuiskohan saamaan joskus johonkin luolaan. Löytyy niitä Suomestakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! Jaa-a, noiden kammojen voittaminen on oma lukunsa; aina joskus on tullut haastetuksi itsensä tuon korkeanpaikan suhteen ja sitten on joko roikuttu takiaisena Vaarissa tai menty puolikontillaan mönkien. Siedätyshoito ei ole - toistaiseksi - tuottanut tulosta(: Mutta harjoitukset jatkuvat, joten lykkyä tykö miehesi suhteen:)

      Poista
  2. Komeita luolakuvia! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu; oli kyllä villi ja kiintoisa vaellus! Ja samoin: mainiota viikonloppua Sinulle:)

      Poista
  3. Onpa teillä ollut elämykset ! Ei mitään tyhjänpäiväistä rantalomaa vaan ikimuistoisia, vaivallakin saavutettuja kokemuksia. Patikoinnin ja punnertamisen jälkeen palkinnoksi vaikuttavat näyt ja musiikit 💚

    Itse olen sen verran klosettifobinen että en mielelläni mene edes hissiin 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita A kehuista ja kannustuksesta kiitän:) On ollut hauskaa kokea uutta ja vaikka luolassa hiukka kylmää hikeä pukkasikin, oli kokemus sen väärtti. Kilometrejä on kertynyt tossujen alle arviolta vajaat 70 ja nyt vimppaviikolla on sitten tarkoitus myös huilauttaa selkää myös köllöttelemällä altaalla, jos el sol sen meille suo.'. Kelit ovat olleet mainiot, aamusella ripsaisi parit pisarat ja ilma tuoksui hyvältä:)

      Poista
  4. Komea luola ja tippukivet. Minä pidän luolista, niissä tulee jotenkin aina sellainen seikkailumainen fiilis, josta pidän. Korkeita paikkoja hieman pelkään, mutta silti käyn patikoimassa vuorilla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentistasi kiitos! Jep: noissa luolissa tulee sellainen viisikkofiilis ja mielikuvitus laukkaa kehittäen kuvia kaikista historiallisista tapahtumista, ambivalentti tunne valtaa mielen, siitä pidän. Kuin myös aika ajoin itsensä haastamisesta noiden korkeiden paikkojen osalta...

      Poista