keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Yoko Ogawa: "Professori ja taloudenhoitaja / Hakase no Aishita Sûshiki" - ex Libris...


"Professori ja taloudenhoitaja", Yoko Ogawa, kustannusosakeyhtiö Tammi, 2016, 286 s, suomentanut Antti Valkama. Kansi Sanna-Reeta Meilahti.

"Yoko Ogawa ( s. 1962) on Japanissa  erittäin arvostettu kirjailija, joka on vuodesta 1988 lähtien julkaissut yli 40 teosta. Teoksista tunnetuin ja laajimmin käännetty on Professori ja taloudenhoitaja. Sen taskukirjaversio myi Japanissa kahdessa kuukaudessa miljoona kappaletta, ja sen pohjalta on tehty myös elokuva.  Professori ja taloudenhoitaja on ensimmäinen Ogawalta suomennettu romaani." (Lievelehti)

"Tässä viehättävässä japanilaisessa romaanissa ovat keskiössä muistin hauraus ja matematiikan kauneus. Entinen matematiikan professori, jonka onnettomuudessa vaurioitunut muisti ulottuu vain 80 minuutin päähän, saa uuden taloudenhoitajan. Vaikka he kohtaavat ja esittäytyvät joka aamu kuin ensi kertaa, kasvaa heidän välilleen vahva ja ainutlaatuinen suhde. Professorin aivot eivät kykene luomaan uusia muistoja, mutta ne ovat täynnä elegantteja yhtälöitä ja kykenevät ratkaisemaan vaikeita matemaattisia ongelmia. Omalaatuisella tavallaan professori johdattaa taloudenhoitajan ja tämän kymmenvuotiaan pojan matematiikan maailman runollisuuden ja lohdun äärelle ja opettaa heille, kuinka elää täysin tässä hetkessä." (Takakansi)

- Minä ja poikani kutsuimme häntä Professoriksi. Ja Professori kutsui poikaani Juureksi, koska tämän tasainen päälaki toi hänen mieleensä neliöjuuren merkin. "Kas, kas! Tämä tässä näyttää kuin olisi pullollaan älykästä mieltä", totesi Professori. Samalla hän hieroi pojan päätä piittaamatta siitä, että tukka meni aivan pörröön. Poika, joka yleensä piti lakkia koska ei halunnut kuulla muiden irvailua pääänsä muodosta, kyyristi niskaansa varuillaan... 

Ogawa marssittaa pähkittäväksemme alkulukuja, Fermat'n lausetta, ja  Eulerin identiteettiä, jne. niin että tällaisen ei-matemaattisen lukijan nuppi tutisee. Seikka, mikä ei kumma kyllä lainkaan latista lukunautintoa. Matemaattisen osion ja teoreemojen  tulkitsemisen jätän mieluusti osaavimille harteille ja olisikin varsin mielenkiintoista kuulla, kuinka asiaa ymmärtävä lukija kirjailijan tekstin ja Professorin tarinan näkee ja kokee!?

-  Eulerin identiteetti oli kuin yötaivasta halkova tähdenlento, kuin pimeän luolan seinälle kaiverrettu runon säe.

Varteenotettava osansa tarinassa on japanilaisella baseballilla ja sen supertähdellä Yutaka Enatsulla (s. 1948), joka taitaa vieläkin pitää hallussaan  baseballista ei niin mitään tietävälle mystistä SO (strike out) maailmanennätystä.

 Rakkaimmasta: Professorille rakkainta koko maailmassa olivat alkuluvut. Minäkin olin kyllä tietoinen niiden olemassaolosta, mutta en ollut koskaan ajatellut niitä rakkauden kohteina. Mutta vaikka kohde olikin epätavallinen, hänen tapansa rakastaa oli varsin oikeaoppinen. Hän ihaili ja palveli rakastettuaan ehdoitta. Hän kunnioitti tätä, väliin helli, väliin polvistui tämän eteen. Eikä hän ollut milloinkaan lähtenyt rakkaansa rinnalta...  

Vihattavasta: Professorille vihattavinta koko maailmassa oli väentungos.  Kaikensorttisten, sattumanvaraisten yhteen kerääntyneiden ihmisten säännötön kuhina oli vaarakohta sellaiselle kauneudelle, jota matemaattisesti suuntautunut mieli kaipasi...

- Hiljaisuudesta: - Tilanteessa kuin tilanteessa Professori tavoitteli hiljaisuutta. Se ei välttämättä tarkoittanut pyrkimistä äänettömyyteen. Professorin kaipaama hiljaisuus sijaitsee sydämessä, paikassa, jonne ulkomaailman häly ei kantautunut. - Oikean ratkaisun löydettyään hän ei tuntenut riemua tai vapautuneisuutta vaan hiljaisuutta.  Asiat olivat loksahtaneet oikeille paikoilleen, eikä enää ollut tarvetta lisätä tai vähentää mitään: kuin kaikki olisi aina ollut juuri näin ja olisi vastakin, ikuisesti. Tätä tilaa Professori rakasti...

Herttainen, mieltä lämmittävä, inhimillinen, koskettava, hauska etc. aina äärettömiin. Ogawan tarinankudonnan, Professorin, taloudenhoitajan ja Juuren edessä olin täysin aseeton ja antauduin mielihyvin täysillä kerronnan vietäväksi.
Tämä on kaunis romaani siitä, kuinka me parhaimmillaan ihmisinä voimme toinen toisemme kohdata. Hienoviritteinen ja samalla vahva teos täynnä herkkyyttä ja kunnioitusta; henkevä & immersoiva teos!
Sanna-Reeta Meilahden seesteisen lämmin kansi ja Antti Valkaman taidokas suomennos kruunaavat  lukunautinnon.

Mitä ovat tuumanneet Ogawan osuvuudesta: Lukutoukan kulttuuriblogin Krista ja Ullan luetut kirjat blogin Ulla? 

 Käännöshuippuun hurahti:

18 kommenttia:

  1. Miten kaunis tuo ajatus hiljaisuudesta ja miten tosi: "Professorin kaipaama hiljaisuus sijaitsee sydämessä, paikassa, jonne ulkomaailman häly ei kantautunut." Ja: "Oikean ratkaisun löydettyään hän ei tuntenut riemua tai vapautuneisuutta vaan hiljaisuutta." Poimin sen mukaani, kiitos Takkutukka <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Katja kommentistasi! Tosiaan oli teoksessa filosofista virettä ja kauneutta, jonka äärelle pysähtyä. Yksi niistä tuo siteeramasi lause. Tuokio, se harvinainen, jolloin kokee, että kaikki oleellinen on yht´aikaisesti läsnä eikä sinulta puutu niin mitään... Myterin keskeltä lumen vitivaloa viikonjatkollesi:)

    VastaaPoista
  3. Tämäkin olisi niin kiinnostava kirja! Mistä ihmeestä saa aikaa kaikelle?

    VastaaPoista
  4. riitta k, hyvä kysymys ja kerrothan oitis, kun keksit vastauksen!? Onko tarjonta nyt poikkeuksellisen runsasta, käsitys omasta lukuajasta reippaasti ylimitoitettu vai lukeminen hidastunut? Pinot kuitenkin huojuvat yöpöydällä ja valinnanvarassa löytyy kiitettävästi: jatketaan harjoituksia & lukemisiin siis:)

    VastaaPoista
  5. Samaa mietin, kuin riitta k. Kuulostaa todella kauniilta kirjalta. :)
    Tiia

    VastaaPoista
  6. Tiia&Tommi, tämä taitaa olla kirjallisuuden ystävien iäisyyskysymys: aika. Olen harjoitellut surutta jättämään tökkivät ja ei kiinnostavat kesken, joskin se vaati eräänlaisen jaakobinpainin, huh. Teos on kaunis ja seesteinen ja avautuu matematiikan kanssa sinut olevalle varmasti aivan toisella tasolla. Leppoisaa Pyhäinpäivää:)

    VastaaPoista
  7. On olemassa kertakaikkisen ihmeellisiä tarinoita siitä miten aivot ovat vaurioituneet onnettomuudessa ja miten ihminen siitä eteenpäin elää. Eräs professori-ystäväni Kristiina lainasi minulle kerran sitä käsittelevän kirjan.

    Toinen mitä mieleeni tuli postaustasi lukiessani, oli joku filosofi joka rakasti matematiikkaa ja kaikkea siihen liittyvää intohimoisesti... saattoi olla Bertrand Russel. Itselleni matikka on hyvin vaikeaa, mutta kiinnostaa kyllä.

    Varmasti ihanaa luettavaa. Japanilaisuuskin on kiehtovaa.

    Hyvää viikonloppua ! ❤️

    VastaaPoista
  8. Rita A, mitä luulet, ratkeaakohan aivojen monimutkainen ja erittäin kiintoisa arvoitus koskaan? Herra Alzheimerkin on vielä, vaikka montaa meistä sivunnut, tuntematon viettelijä.

    Sama tilanne, matematiikan menin lukiossa viitosella, kun lupasin lehtorille, etten kirjoita sitä... Hmps. Siitä huolimatta voin ymmärtää sen viehätyksen ja itsestäänselvän kauneuden niille, joille sen maailma on avoin. Kuten tädilleni, jonka yllä mainittu herra otti käs'kynkkäänsä.

    Kommentistasi ilahduin, kiitos! Sinulle aurinkoa - hurmaava keli tänään - ja rauhaisaa Pyhäinpäivän iltaa lyhtyjen ja kynttiläin leppeässä loisteessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halloween-juhlissa on taas herkuteltu look-alike silmämunilla ja aivoilla ympäri USA:ta. Meidän aivokeskustelut osuivat juuri tähän vuodenaikaan, miten makaaberia :D

      Tiede ei kovin pitkälle ole vielä pystynyt avaamaan ja valottamaan ihmisaivoja. Elämme jännittäviä aikoja. Lisää paljastuu pikkuhiljaa :)

      Ihastuin kauan sitten saamani postikortin tekstiin: "Kaikista kadottamistani tavaroista olen kaivannut aivojani eniten."

      Poista
    2. Katsos Rita A, sitä kun ollaan niin ajanhermolla niin makaaberit jääkööt tässä yhteydessä omaan arvoonsa. Koko Halloween-hömpötys on kovin vieraanoloista, etenkin meillä esiintyneine epäterveine klovni-riekkumisineen.

      Tuo aivojen arvoitus sen sijaan on kyllä mahdottoman jännittävää, ollapa nyt elämä edessä ja riittävin kyvyin varustettu niin tutkimusala olisi selvä.

      Näppärää: tuon postikortin lähettäjä on tottamooses sanansa punninut! Uskottavan oivalluksen riipustan muistikirjaan talteen, - jottei katoa:)

      Poista
  9. Mekin onneksi osataan jättää kirja kesken, jos tökkii ja ei kiinnosta. Joillekin se tuottaa ongelmia. Hyvät pyhäinpäivät sinnekin!

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia Tiia&Tommi ja juu: aikaa kun ei saa lisää niin tällä taktiikalla ehtii enemmän ja laatuisampaa:)

    VastaaPoista
  11. Hienoa, että tämä saatiin vihdoin suomeksikin. Kenties sen imussa muutakin Ogawalta. Olen lukenut kolme (tämän mukaan lukien) kirjaa Ogawalta ja kaikista olen pitänyt. Ovat myös aiheiltaan varsin erilaisia, mistä iso plussa.

    VastaaPoista
  12. Kommenttisi ilahdutti, kiitos! Jaan täysin mielipiteesi ja toiveesi tästä mainiosta lukukokemuksesta ja jatkosuomennoksista. Poikkesi edukseen bulkista ja yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksistani:)

    VastaaPoista
  13. Kirjoittamasi perusteella tämä kirja kiinnostaa kovasti. Kuulostaa suomalaiselta mielenmaisemalta tuo hiljaisuuden arvostus.

    VastaaPoista
  14. Paula, kommenttisi ilahdutti; kiitos! Kyllä vaan: seesteisyydessään ja sanoittakin tunnelman luonnissa onnistuessaan istui mainiosti mielenmaaisemaani:) Yksi parhaista käännösromaaneista aikoihin.

    VastaaPoista
  15. Hahaa, juuri hain tämän kirjastosta! Vähän hirvittää kun en tajua matematiikasta yhtikäs mitään ;) Keskittynen sitten muuhun kirjan antiin. Ihmettelen miten nuo geenit muuntuvat ja periytyvät, vanhin poikani on pitkälle opiskellut matematiikka- ja fysiikkahirmu, itselle tuottaa kertolaskukin jo tuskaa :)

    VastaaPoista
  16. riitta k, älä hättäile, minä sain matikoista lukiossa kysymällä viitoset, jotta pääsisin kesäisin kielikursseille ja kun lupasin etten kirjoita niitä!! Eikä lukukokemuksen nautinnollisuus tuosta ymmärtämättömyydestä huolimatta latistunut, vaan professorin seurassa matka taittui rattoisasti. Tietty joku matemaattisesti virittäytyneempi saa kirjasta erilaisen otteen, mutta mainio lukutuokio luvassa:)

    Geenit ovat jännä juttu, on tapana todeta jälkikasvun valopilkkujen suhteen reilusti, jotta geeneistään huolimatta ja niitä uhmaten....

    VastaaPoista