ei kuitenkaan sen kuuluisan Asessorin naishuolia vaan Juniorimurmelitrion kohtaamia...
Lähtötilanne: Nti Elohopealla oli tavan mukaan selvät sävelet. Mikan kanssa naimisiin. Mikasta tulee palomies. Mika rakentaa talon. Ja Naapurin Akseli hoitaa heidän kaikki viisi lastansa. Tämä Bueno, eikä tuohon muuta kuin pidä suunnitelmasta kiinni.
Tarinaniskijällä puolestaan vallitsi suuri suru puserossa, sillä kaikki tutut ja eskarin pojat olivat varattuja. Vaan kekseliäs ratkaisun löytää. Ei kuin besun eli Eevan kanssa naimisiin ja dilemma on sillä stiletti. Luovuutta osoittavaa päättelykykyä.
Pikku-Ite tuumaili tilannetta kotvasen ja totesi itsenäiseen tyyliinsä, jotta eihä tässä hätiä mitiä, parasta sitten ruveta sinkuksi. Itsenäiselle immeiselle varteenotettava vaihtoehto ja nykyisin niin trendikäskin.
Nykytilanne: Nti Elohopealla ei - tiettävästi - suunnitelmissa muutoksia. Tarinaniskijä sen sijaan oli saanut näköpiiriinsä sulhasehdokkas Lassen ja päätti palauttaa Eevan takaisin besun statukselle. Mitä Eeva tästä kelkankäännöksestä tuumii, ei ole tiedossa. Tähän asti kaikki siis hyvin, mutta, mutta. Nyt nokkelasti kärppänä oivalsi Pikku-Ite tilanteen tarjoamat mahdollisuudet ja kävi kiivaaseen kisaan estradille ilmestyneesä Lassesta.
Draaman nykyvaihe on häilyvän hämärän peitossa, mutta valaistunee parin viikon päästä Iten 5-vuotissynttäreillä.
Nuorna vitsa väännettävänä. Eihän tässä isovanhempina muuta kuin henkeä pidätelleen ihmetellen ja myötäeläen sivusta seurata, tarjota kuuntelevia korvia ja tarvittaessa turvallista syliä sydänsurujen yllättäessä.
Noiden herkkien hetkien alkuversoja tuossa arvoisat Juniorimurmelit luovat ja hyvä niin, sillä paitsi nykyhetkellä ja juuri tällä päivällä myös muistoilla on elämässä käyttöä....
Tässä & nyt rakkaudella:
Selvät sävelet jo varhain!
VastaaPoistaMäärätietoinen trio ja tuolla ominaisuudella on matkan varrelle käyttöä. Lillukanvarsien poiminnalla ei pitkälle pötkitä... Aina ei tiedä itkeä vai nauraa:)
PoistaKyllä ihminen on tahtoeläin jo pienestä pitäen :)
VastaaPoistaTotta ja tuossa kohtaa vielä kaikessa vitosvaihteella mennään. Onneksi tuota verbaalista jengiä eivät kandidaatit ainakaan puhumalla pyörryksiin saa:)
PoistaOn se niin helppoa, jos tietää mitä tahtoo. Kyllä kun työkseen on seurannut tuota lasten tunne-elämän kehitystä, niin kyllä siellä pussaillaan vaikka väkisin. Toisinaan täytyy ihan toppuutella. Miten ne onki niin kovia pussaileen?
VastaaPoistaItse inhosin poikia ja varmana potkin jos uskalsivat niin lähelle tulla. Yksi 8-vuotiaana hukkunut poika ja yksi joulukortin antanut poika saivat hiukkasen lempeämmän kohtelun, ajatusten asteella.
Naapurin poika kosi minua äidiltä ja isältä jo ekaluokkalaisena. Lauhduin vasta murrosiässä!!!
No onpas Sinulla ollut kysyntää:) Hyvä kysymys Mai, mistähän tuo nykytilanne oikein kertonee?? Toki pusu puree paremmin kuin nyrkki.
VastaaPoistaVaari kun pussasi hiekkalaatikolla ihastustaan, iski tyttönen hampaansa ylähuuleen, niin että vieläkin häivähdys tuosta muistona erottuu.
Oman ensisuukkoseni vaihdoin Maarianhaminassa luokkaretkellä, seurasi tiivis kirjeenvaihto kunnes kaveri kertoi isona aikovansa ingengöriksi. Ja minähän en tyhjäntoimittajille enää kirjoitellut. Komia käännöskukkanen, mutta kaverista tuli kuin tulikin DI...