sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Adventtia & aktuellia...


Olipa mukavaa havahtua höyhensaarilta Hoosianna-aamuun, jolloin pimeyden keskeltä valoa ja iloa toivat eilen asennetut kimmeltävät ikkunakoristeet. Jouluvalmistelut ovat aluillaan: adventtikalenterit asianmukaisesti lähetetty, tervehdyskortit hankittu, valopallo loistaa keittiössä ilahduttaen aamuista rähmäsilmäistä pressontöräyttäjää ja ohikulkijoita sekä valokranssit välkkyvät parvekkeella hilpeästi  kaamosajan synkkyyttä  urheasti uhmaten.



Lähtötilanteesta nykyhetkeen: Ajo-opetus on sujunut mallikkaasti ja ajopäiväkirjasta uupuu muutama tunti pimeänajoa +  liukkaan kelin pakollinen ajorataharjoittelu. Teoriapuoli alkaa olla tiukasti hanskassa.  Vaari, joka on taatusti tinkimätön tässä vastuullisessa ja tärkeässä opetustoimessaan, totesi jo jonkun aikaa sitten oppilaansa olevan täysin inssivalmis, - ja se on  uskokaa pois,  häneltä paljon sanottu se. Hyvässä konsensuksessa on projekti kuulemma edennyt. Huoltojoukkojen pressopannu on tuhannesti tuhissut, pikaisia lounaita on  yhdessä popsittu ja pannari poikineen hillolla ja jädellä kuorrutettuna  tahi vice versa saanut kyytiä.  Rakkaat ukot ovat pysyneet kavereina keskenään ja  ovat edelleen myös rattoisissa puheväleissä, - loistavaa.

Terveydellinen aitajuoksukin on suljunut suuremmitta kommelluksitta, joskin pientä lisäaitaa poikien. Hippulat ovat vinkuneet. Onpahan onneksi on paria ylitystä  maaliintuloa vailla valmis tällä erää. Huojentavaa...
Hyi häpeä osastolla ilkkuvat marraskuun varsin vaatimattomat tepsuttelukilometrimäärät sekä espanjan opiskelum satunnaisuus; noista ei sulkaa hattuun heru, tuskin pientä huojuvaa höyhenentynkääkään. Merde! Savinen keli + lisäjuoksut terveysosastolla ovat silkkaa seli-seliä, myönnän.  Kuutisen viikkoa aikaa ryhdistäytyä ja parantaa tahtia ennen reissua.

Mitä Juniorimurmelitrion naimahuoliin tulee, on päivitystä Lassen kohtaloon luvassa tulevan lauantain Pikku-Iten 5-vuotissynttäreillä, ensi syksynä siis nuorinkin  murmeli jo eskarilainen, tämä hyvä:)

Blogi on tässä samassa hötäkässä yllättäen täyttänyt sitten  Lähtökuopissa  samaiset 5-vuottaan,  joten haluan lämpimästi kiittää kaikkia lukijoita ja  kiinnostavien sekä hauskojen kommenttien kirjoittajia innostavasta ja rakentavasta sekä mukavasta yhteishengestä ynnä lukuisista  hyvistä lukuvinkeistä. Ruusu ja lämpimät halit teille kaikille!  Olette tuoneet paljon iloa, valoa ja hyvänmielen hyrinää elämääni. Yhteinen matkamme kirjojen ja elämän kiemuraisilla poluilla jatkukoon:)



Satu Ekoluoma / Satun luetut:  tervetuloa,  ilahdutit mukaantulollasi matkalle sanojen maailmaan vaihtamaan mielipiteitä!

Kiitollisin mielin ja kirsu kohti tulevaa toivon teille kaikille piparin- ja glögintuoksuista lämminhenkistä ja itselle armollista, siivous- ja hötkyilyvimmatonta auvoisaa alkanutta

adventtiaikaa: 
 

17 kommenttia:

  1. Ajo-opetus kuulostaa pätevältä ja oppilas mallisellaiselta.

    Niinhän tuota syksyä on manattu, vaan advebtissa jo ollaan. Eiköhän nuo vähäiset joulun valmistelut tule hoidettua meilläkin.

    Lämpimät kiitokset Sinulle kaikista oivista kirjavinkeistä. Moni opus olisi jäänyt lukematta ilman arvioitasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...adventissa...

      voi tätä tablettia, kun ei opi mitä minä aion kirjoittaa.

      Poista
    2. Kiitos Rantakasvi itsellesi ratevista postauksistasi, joissa lillukan varret jäävät poimimatta ja metsä nähdään puilta!!

      Samaa vikaa tässä Razerissä; kehnoja nämä vimpotit, tietokoneita olevinaan, eikä edes näppäimistöt opi kirjoittamaan mitä ihmispolo loitsee lausumahan:(

      Poista
  2. Ihania osastoja sinulla: hyi häpeä ja seli seli, mutta etköhän sinä pärjäile niiden kanssa ;)

    Oikein ruusuiset 5-vuotisonnittelut, perästä tullaan porskuttamalla.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Mai ja mainiostihan siellä kirjallisella sähkökäyrällä porskutellaan.Btw. Arvaatko avata, mistä blogisi vekkuli nimi juontaa juurensa? Kelvollista meininkiä alkavalle viikolle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin luovan kirjoittamisen kurssilla ja yksi opettajista (Juri Nummelin) kyseli, että kenellä on oma blogi, että se kehittää kirjoitustaitoja. No heti koppasin pallon kiinni ja siltä istumalta kehittelin itselleni blogin. Nimi tulee tietysti kirjasta ja aivosähkökäyrästä. Kirjan lukeminen näkyy oikealla ohimolla tutkimuksissa, joihin uteliaana olen osallistunut. Toinen opettaja kurssilla oli Kirsti Ellilä, jolla on mainio nimi blogillaan Kirjailijan häiriöklinikka. Kirsti painotti aina, että kirjoittamisessa pitää kokeilla omia rajojaan, ja minä kokeilin tuolla nimihirviöllä...eikös siitä löydy trillerimäistä jännitystä ;)

      Poista
    2. Kiitos Mai ja johan on jännä tausta, kaikkea Sinä olet ehtinytkin! Tuossahan on selkeästi nimentynkää sitten trilleriesikoisellekin, josta täten pyydän saada varata ennakkokappaleen:)

      Jep nuo aivot ja niiden arvoitus,kerrassaan innostava juttu! Vierailin Häiriöklinikalla, jossa näkyy olevan ratevaa tekstiä, kiitos vinkistä. Tuo omien rajojen kokeileminen hirvittävyydessään ja itsensä voittamisen flowmainen fiilis ovat rautaa. Pitäisi useammin vaihtaa kysymys "miksi?" kysymykseen "miksikäs ei?" ja lähteä siitä, että jos voin vastata kysymykseen: "Milloin viimeksi teit jotain ensimmäistä kertaa elämässäsi? "Tänään!", on päivä ollut hyvä.,,

      Poista
    3. Minusta tuntuu, että ystävämme Hannibal Lecter on pikkasen vaikuttanut nimeen. Ikuisesti muistan kohtauksen, missä istutaan ruokapöydässä ja yhdellä vieraista...ja ruokana on... en spoilaa, jos et ole lukenut Hannibalista kertovia kirjoja. Thomas Harrisin kirjoittamia. Uhrilampaat oli eka.

      Pakko kertoa, että nuorempana äitini laittoi minulle aina joululahjaksi uusimman Laila Hietamiehen kirjan, koska halusi lukea itse sen. Vaikka kuinka yritin vääntää rautalangasta, että en lue suomalaisia kirjoja ja niiden pitää olla jännittäviä. Ei mamma taipunut...ja tarina jatkuu...
      Tietysti saat ennakkokappaleen ;)

      Poista
    4. Jepp mai, kyllä hyytävät herrat Harris Ja Lecter tuttuja ovat ja tuohan asettaa tulevan esikoisenkin vallan uuteen valoon.

      Voi näitä/meitä sytipäisiä äitejä! Äitisi toimiva taktiikka kirvoitti makiat naurut, kelju kojootti... Kaikeksi onneksi ollaan nyt jo isoja tyttöjä ja saadaan valita lukemamme ihan minä-itte-meiningillä:)

      Poista
    5. Ensin opetin äidin käymään kirjastoautolla, joka loppuaikoina kävi meidän kotitalon vieressä ja piti huolen äidin kirjoista, soittivat jos eivät tulleet ajallaan. Kun se lopetti, äiti hurahti kirjastoon ja siihen kirjamaailmaan...tosin vuosia olin kirjastosta paasannut, neuvonut jne.
      Muuten nyt olen lainannut uusimman Laila Hirviniemen kirjan Hiljaisuus...

      Poista
    6. Kirjastotoimemme on loistolaitos!! Kotihyllyihin ei todellakaan mahdu määräänsä enempää. Tätini, joka oli lapsuuteni iltasatujen lukija, kirjojen antaja ja lukuharrastukseni sytyttäjä, oli sitä mieltä, että kirjan pitää olla ikioma. Voit vain arvata, minkälainen urakka hänen poismenonsa jälkeen oli sortteerata hyllymetrit ja tietty myös samaa vauhtia omat tilaa tehdäkseni...

      "Siellä jossain" ja "Lehmusten kaupunki" löytyvät kotihyllystä. Kävin kurkkaamassa "Hiljaisuuden" esittelyn, herkkä teema, joten mielenkiinnolla odottelen postaustasi:)

      Poista
  4. Toivottelen sinulle ihanaa adventin aikaa ja onnittelen hienosta viiden vuoden blogitaipaleesta, Takkutukka! <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaunis Kaisa Reetta ja on antoisaa käydä vastavierailulla kiintoisassa blogissasi! Mainiota joulunalusaikaa:)

    VastaaPoista
  6. Onnittelut viiden vuoden bloggaamisesta. Niin kivaa luettavaa on taas tämäkin postaus, johon mahdutit kaikenlaista jännää; adventtikalentereista ajotunteihin, pannareista liikuntaan ja espanjaharrastukseen - vaikka vain höyhenentynkä siellä heiluikin :) Helppo eläytyä. Noin aina välillä käy itse kullekin. Elämässä vaan on niin valtavasti kaikenlaista mitä haluamme tehdä ja kokea, sen lisäksi mitä on pakko tehdä, ja vuorokaudessa kun on vain 24 tuntia + ruokatunti 😀Mahdottoman mukavaa viikkoa sinulle ja läheisillesi !

    VastaaPoista
  7. Rita A suurkiitos paljon kiitoksia lämminhenkisestä kommentistasi! Hyvin kiteytit tuon 24:n tunnin säännön, jota muuttaa emme voi. Pidetään varuilla takataskussa tuo lanseeraamasi siunattu ruokatunti:) On ollut tuollainen hopi-hopi-vaihde, joskin hilpeä sellainen silmässä, mutta vastapainoksi elämä tarjoaa myös niitä verkkaisempia hengenvetoon ja itsensä kokoamiseen passeleita suvantopaikkoja kyllä-kyllä... Jatkukoon viikkosi onnellisten tähtien alla:)

    VastaaPoista