207 s., suomentanut Hilkka Mäki.
"Rikkaan tyhjäntoimittajan kuvaus omasta kuolemastaan ja elämästään – ja tässä järjestyksessä. Romaani on yhtä aikaa sekä fantasia että realistinen tapainkuvaus, jossa on vanhojen romaanien viehätystä. Silmävaivoista ja epilepsiasta kärsinyt kirjailija yhdisti tässä koomisessa romaanissa omaperäisen kirjallisen tyylin huumoriin,joka saa pääkallotkin hymyilemään. Machado de Assis (1839-1908) on Brasilian kirjallisuuden merkittävimpiä nimiä, jonka laajassa tuotannossa näkyy mm. Jonathan Swiftin ja Laurence Sternen vaikutus.
Jos Borges oli kirjailija, joka teki Garcia Marqueszin mahdolliseksi, ei ole liioittelua sanoa, että Machado oli kirjailija, joka teki Borgesin mahdolliseksi.”
- Salman Rushdie -(Teoksen takakansi)
No, ei tullut "Kuolematon ja muita novelleja" perään "Kuuluisuus ja muita kertomuksia, vaan tämä aiempi muistelus, jonka Assis kertoo täällä toisessa maailmassa kirjoittaneensa hilpeyden kynällä ja melankolian musteella, ja ettei ole vaikea arvata mitä siitä avioliitosta tulee... Teos sisältää 160 nimettyä lukua alkaen "Tekijän kuolemalla". Kiivetään siis tyvestä puuhun tahi paremminkin ponkaistaan mullan alta elontaipaleelle; kekseliäs startti! Vankkana perustelunaan Assis toteaa, että ensinnäkin minä en varsinaisesti ole kuollut kirjailija vaan kuollut joka on kirjailija, jolle hauta on toinen kehto; toisekseen teoksesta tulisi siten henkevämpi ja tuoreempi.
Kerronta etenee fragmentinomaisesti pienin askelin, paikoin suorastaan töpötyksin ikäänkuin kulloistakin mieleenjuohtumaa tahi aatoksenpolkua surutta seuraillen. Novellinikkarin taituruus piilee osin kokonaisuuden luomisen taidossa eikä pojento edellä olevasta huolimatta pirstoudu edes vaikka esim. luku 139, Kuinka minusta ei tullut ministeriä käsittää vain ja ainoastaan viisi riviä pisteitä.
Luovuin kaikesta; mieleni oli maassa. Uskoakseni silloin alkoi minussa versoa luulotauti,
tuo yksinäinen keltainen kalmankukka jonka hieno tuoksu juovuttaa. - "on hyvä sanatonna surra."
- Tunnistan että kiinnittäessäni huomion noihin Shakespearen sanoihin tunsin itsessäni niiden kaiun, nautinnollisen kaiun. Muistan miten istuin tamarindipuun alla runoilijan teos avattuna kädessäni, mieli vieläkin alakuloisempana kuin ulkoinen hahmoni - tai nuupallaan, niin kuin surullisista kanoista sanotaan. Rintaani puristi mykkä tuska ja samalla ainutlaatuinen tunne, jota voisin kutsua ikävän hekumaksi. Ikävän hekuma: paina ilmaisu mieleesi, lukija: muista se, mieti sitä ja jos et lopultakaan ymmärrä, voit päätellä että eräs tämän maailman ja aikakauden hienoimmista tuntemuksista on jäänyt sinulta kokematta. Ikävän hekuma, - niinpä niin....
Kuulkaamme Pascalia: ihminen on ajatteleva ruoko. Ei: ajatteleva painovirhekokoelma hän on. Jokainen elämänvaihe on painos, jossa korjataan edellisen painoksen virheet ja joka myös korjataan, kunnes on vuorossa lopullinen laitos, jonka julkaisija antaa ilmaiseksi madoille.
Tuosta kiertyy spontaani mielleyhtymä Erik H Eriksonin (s. 1902) psykososiaalisen kehityksen kriiseihin, jotka ihminen elämänkaaressaan kohtaa.
Isoista ja pienistä taloista, noin vertauskuvallisestikin, Assis nasevasti toetaa:
maailma on Aleksanterille ahdas; pääskysille ullakko on ääretön. Edelleen Navarran kuningattaren vertauksin kaikkien lemmenseikkailujen ilmitulosta: Ei ole niin hyvin kasvatettua koiraa,
ettei sen lopulta kuulisi haukkuvan sekä Lähimmäisen vatsakivut me kestämme kärsivällisesti.
Paitsi satiirin Assis omaa myös itseironian jalon taidon leppeästi hymähdellä itselleen ja sattumuksilleen ja se, jos mikä, on elämänkulkua lauhduttava asenne ja ohjenuora;
armoa, anteeksiantoa ja naurunkykyä, - paitsi luonnostaan lankeavana kanssaihmisiä,
myös omaa itserihveliä ja toilauksiaan kohtaan. Näin pysyy kyynisyyden karheankavaluus loitolla. Kehitellään... Assisin edessä, näiden somansuopeiden sepustusten seassa olen - Vaarin puolestaan parhaillaan hykerrellessä Kuolemattoman ja muiden novellien parissa - henkisesti notkealla kiepillä kuin kehräävä kissa ja suljin kirjan haikeana hyvänmielenhyrinän vallassa.
"Teos itsessään on kaikki: jos se miellyttää sinua, sivistynyt lukija, se olkoon maksu työstäni;
jos ei miellytä, maksan sinulle luunapilla, ja hyvästi."
Luunapitta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti