Kesä on edennyt ilman leppeyttä heinäkuun taitteeseen, joskin näytepäiviä on harvakseltaan saatu.
Aika on tuhraantunut neverending-mallisesen poliklinikkaperformanssin jälkimainingeissa; harjoitukset jatkuvat edelleen. Chilit ovat iloista kyllä komiasti kasvaneet ja onnistuneesti aloittamassa kukintaansa. Ihan suu alkaa napsaa Pimientos de Padronin toivossa.
Puutarhanhoito - pienimuotoinenkin - jos mikä on tärkeää...
Mutta kivaakin on tokkiinsa ollut: Amigo poikkesi yökylässä ja toi mukanaan aina tervetulleen nuoruuden raikkaan tuulahduksen suoraan tulevaisuudesta. Aikuismaista, taivaankannenalaista, laaja-aiheista ja innostavaa turinointia, Ukkojen Civi-nostalgiasessio, Netflix tuokiota, estonta herkuttelua ja ehdotonta hyvänmielenhyrinää; tämä bueno!
Viikonloppuna Juniorimurmelien kanssa yhtä huimaa, vitosvaihteista vuoristorataa: metsäretkiä kasvien ja puiden nimeämisineen, murkkupesien tarkkailua, kotiloetanain ihmettelyä ja käpysuisia ovaria (=oravia), leikkipuistoja, Ekapeliä netissä ja Pikkukakkosdiskon vauhdittamaa. rytmikästä tanssin huumaa... Vaude! Vaan kuinka ollakaan: Puluboi ja Poni tuotti yli 16-vuotisen isovanhemmuuden ensi-ihmeen: Sadunlukija-Vaari: "Jatkuu ensi kerralla ja hyvää yötä!"
Syvä hiljaisuus - ei niin ensimmäistäkään kikatusta eikä inahdusta vaan laakista unten maille??
Me2 äimänkäkenä - mainio iltasatukirja, lisää näitä siis!!
Tympeää: Vaari jatkaa uskollisesti ja urheasti poliklinikointia eilispäivän äkkikuumekeikalla,
jolta kuulemma vain hyvän peruskuntonsa ja hoikan vartensa ansiosta (ja näitä saa kuulemma toistaa, toistaa, toistaa...) onneksi hätäapupillereineen kotiutui yöksi passituksella aamulabraan.
Uusi kontrolli torstaina. Mummo puolestaan köhiä rohisee toista viikkoa kelvottoman sitkeässä kesälenssussa; kirjaimellisesti sairasta, masokistista etteipä suorastaan perverssiä kesänviettoa sanon minä. Väitetty on, että vanhat, (liian?) pitkään yhdessä viihtyneet avioparit alkavat ajan myötä muistuttaa toinen toisiaan, vaan kun vaihtopenkillä vapaaehtoiset ja oma viitseliäisyys ovat vähäiset... Rakkauttako onpi napostella samaan aikaan samaa antibioottia, kuitenkin sen verran, kuten tapana on ollut, toinen toistemme omia reviirejä ja intressejä kunnioittaen ja varjellen, jotta eri vahvuuksina & eri vaivoihin? Mene ja tiedä, vaan myötä- ja vastamäessä kimpassa möngitään!
Pyrimme siis tästä epäkuntoisesta kesän tärväämisestä vaihtamaan kurssia ja tekemään täyskäännöksen nysveröinnistä nohevoitumiseen kohti kelillisestikin kelvollistumista enteilevään suveen kuuluvia tapahtumia & rientoja ynnä kohtsiltään kypsyvien makeiden mansikoiden mussutusta ja perinteistä hillonkeittoa. Näitä toiveikkaina ootellessa:
El mismo sol:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti