Tanskalainen Jussi Adler-Olsen (s. 1950) on niittänyt suosiota - eikä suinkaan ansioitta tai aiheitta - Osasto Q:sta kertovalla sarjallaan:Vanki 2012, Metsästäjät 2013 ja Pullopostia 2014.
"Nete Hermansenin elämässä on tapahtunut paljon asioita, jotka hän mieluummin unohtaisi. Nuoruudessaan kokemansa pahoinpitelyn ja pakkosterilaation jälkeen hänet lähetetään pahamaineiseen Sprogøn saareen, jossa hoidetaan kyseenalaisin keinoin yhteiskuntakelvottomiksi leimattuja nuoria naisia. Siellä Netellä on aikaa miettiä elämäänsä ja vannoa kostoa häntä satuttaneille ihmisille.
Monta kymmentä vuotta myöhemmin Carl Mørck yhdessä apureidensa Assadin ja Rosen kanssa saa tehtäväkseen tutkia vuoden 1987 katoamistapauksia. Pian he huomaavat, että saman syyskuisen viikonlopun aikana katosi epätavallisen monta ihmistä ja
– mikä pelottavampaa – heillä kaikilla näyttäisi olevan jonkinlainen yhteys suosiotaan kasvattavaan äärioikeistolaiseen puolueeseen." (Kirjan takaknsi)
Dekkari starttaa v:n 1985 tapahtumaketjusta ja on osasto Q:n tarkkasilmäisen tutkinnan alla marras-joulukuussa 2010. Teemana on toisaallakin genressä varsin suosittu ääriliike.
Ideana ja tavoitteena on, ettei huonoa verta pidä sekoittaa hyvään. Curt Wad jatkaa isänsä luoman, pääasiassa lääkäreistä koostuvan poliitiikkaan vaikuttamaan pyrkivän, "Puhtaat linjat" - liikkeen johdossa. Tämä herrakansa-ajattelua viljelevä porukka, uudestisyntyneet Josef Mengelet, tunnettiin 1940-luvulla räväkän suorasukaisesti "Haureuden vastaisena neuvottelukuntana", sittemmin sivistyneemmin "Tanskalaisuuden liittona", joka katsoo oikeudekseen eliminoida ne lapset, jotka eivät ansaitse elää ja vauhtiin päästyään karkoittaa naisparkoja Srogøn saarelle kärvistelemään ja steriloitaviksi.
Kostajan roolissa on eittämättä kaltoinkohdeltu ja rujoksi riistetty Nete, joka hullukaaliuutteen ja vasaran voimalla ryhtyy koston enkeliksi oikeutta itselleen peräämään. Osasto Q:n epäsuhtaisen, mutta oivasti toisiaan täydentävän aisaparin: muhevan, mutkat suoriksi laittavan Carl Mørkin ja nopealiikkeisen, suorasanaisen apurinsa Assadin johdolla käydään salaperäisten samanaikaisten katoamistapausten ratkontaan. Tätä kaksikkoa topakasti täydentää ja avittaa langat lujasti hyppysissään pitävä, organisatorisia kykyjä omaava, emomainen Rose/Yrsa.
Adler-Olsenilla on omaleimainen, tunnistettava tapansa kirjoittaa, teemat ovat rankkoja ja lukijaa provosoivia, vaan eivät häijyydellä mässäileviä eivätkä pahantahtoisia, eräänlaisia esillenostoja tärkeistä yhteiskunnallisista ja ajankohtaisistakin aiheista. Ne eivät jää irrallisiksi, solmimattomiksi tai ilmaanheitetyiksi langanpäiksi, vaan hän onnistuu kietomaan ne kiintoisaksi osaksi kokonaisuutta, jossa ymmärryksellä, huumorilla, sujuvalla kerronnankululla ynnä taitavasti rakennetuilla persoonilla on vakaa rakentava ja selkeän kokonaisuuden luova osuuteensa.
Ja kuinka ollakaan, kyllä vaan Adler-Olsenin, Mørkin,Assadin & Rosen kimpassa jälleen vaivatta viihtyi.
Tässä seurassa kelpasi valoisin mielin läpikäydä Vaarin toivon mukaan vimoisia, pitkävaikutteisesti virkistäviä ts. voimiaverottavia poliklinikkaperformanssiin liittyviä korjaustoimenpiteitä, pyöritellä ruokapuolen ostosrulettia ja rakennella juhannusviikonloppuun liittyviä kuvioita, jotka mieluisasti saamme aloittaa ajaa pöräyttämällä aatonaattona rehvakkaasti rehoittavat chilipurkit kainalossa Juniorimurmeleiden pariin hupsuttelemaan.
Leppoisia Jussinrakennustunnelmia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti