tiistai 17. helmikuuta 2015

Parasta A-luokan kohderyhmää...



kerrankin – edustan juuri nyt, mitä tulee taskuvarkaiden ammattikunnan näkökulmaan, sukupuoleni, ikäryhmäni ja turististatukseni ansiosta; kyseenalainen kunnia! Läheisessä Centro Comercial La Villan ostoskeskuksessa operoivat El Dian ja virkavallan kauppiaille ja myyjille jakaman tiedotteen mukaan romanialaistaiturit. Täällä kaupungin ydinkeskustassa ahkeroidaan urakalla myymälöissä. Parin päivän sisällä kertyi meidänkin taloomme kolme rahahuolista päästöä kaikki kolme uhria kokeneita ja reippaasti liikkuvia matkailijakonkareita. 

Eilisen mäkimercadoon suuntautuneen kauppareissun loppusuoralla Vaarin, ostospörsseineen (iso & ruma kun on)  kärrytellessä vihannes- ja Mummon puolestaan hygieniaosastolle sain seurakseni yllättäen pari nuorta miestä. No justiinsa, funtsasin, kohdalle osui. Nappasin määrätietoisen reippaasti listalla olleen  Libressetoosan hyppysiini, käännähdin iholle tulijoihin päin, jotka äkisti tuntuivat olevan äärestä kiinnostuneita näistä leidien tuotteista. Täällä kun ei tasan tarkkaan miessukupuoli  siippojensa Tampaxeja tms. ostele. Joko olivat nuoret herrat herkässä vaiheessa tai  jos peräti Tenan tarpeessa, suorastaankin hädänalaisessa ja huolestuttavassa jamassa. Tokaisin yrittäjille espanjaksi,  jotta tämä ei nyt ole hyvä idea – suorastaan typerä ynnä voinko kenties auttaa valinnassa . Jäin poikkeuksellisesti normaalia kohteliasta vastausta vaille, sillä sen verta toopena jäivät jälkeeni tapittamaan, jotta josko kaatui kielimuuriin jääden  peräti kokonaan ymmärtämäti. Itsellä oli paalua päällä farkuntaskussa vaatimattomat, mutta kioskista kotimatkalla suoritettavaan  päivän El Dian ostoon ehdottoman tarpeelliset  1,20,-  vaan  ei pikkulaukkua vs. lompsaa ja muistojen kaulaketjutkin  turvassa takin alla.

Kun ostosruuhkasta (tänään on paikallinen pyhäpäivä) kassalle ennättäydyimme,  näkyivät  pitkäkyntiset norkoilevan muina miehinä seinään nojaillen,  ikään kuin muka ostoksilla viipyviä naisiaan varroten ja pitkästyneitä esittäen, mutta silmät nuo syntisenkin sielun peilit tarkasti seuraten, mihin maksaneiden lompakot kullakin sujahtivat, josko  kiiruusti pois tungoksesta  pyrkiessä  pakkaushässäkässä  vielä onkeen ottaisi.



Harmillisesti en tuohon lähtöön, niin Idiomisanakirjan kuin olenkin täällä aikani kuluksi hiirenkorville opiskellut, saanut pinnistämälläkään päähäni pälkähtämään, kuinka maan kielellä loitselehdittaisiin lausumaan ”Rehellisyys maan perii!” Kokemusta rikkaampana, ylpeästi & hilpeästi

A-luokassa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti