Vimppaviikkoa kun nyt viedään, orvonoloisina kuljeskelemme paikallisia tuttuja tapaillen,
halitellen ja hyvästellen. Samoilemme verkalleen tutut kadut, kujat ja puistot, piipahtelemme lempikahviloissamme, istuskelemme vaitonaisina kotiterassilla maininkeja katsellen, meren tyynnyttävää kohinaa kuunnellen, sen tuoksua nuuhkien, suurten lokkien uljasta kaartelua ihaillen ja aina silloin, kun on ollut mahdollista, kohti tähtikirkasta taivasta kurottuen omaa onnentähteä etsien ja lappeellaan köllöttävälle kuunsirpille hymyillen. On koittanut aika ajaa alas ja purkaa talvileiri…
Kotimaan asioita on samanaikaisesti alettu järjestellä, jotta onnistuisimme luontevasti jatkamaan Esikoisen mainion isännöinnin jälkeistä huushollin pitoa, josta olemme kiitollisia, sekä soljahtamaan sujuvasti arjen rientoihin. Perhekunnan jäsenten tapaamista odotamme innolla ja mielenkiinnolla. Olo on ambivalentti: on lähdettävä voidakseen palata ja palattava voidakseen lähteä…
Ikävän & ilon leikkauspisteessä
tarpoo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti