Ensinmainituilla on monta nimeä: yli 2000 vuotta sitten Fuerteventuran nimi on ollut Ninguaria ja se on ollut osa Purpurarios-saariryhmää Lanzaroten ohella. Muinaisia nimiä ovat myös Erbani, esi-espanjalaiselta kaudelta ja Forte Ventura mainitaan vuoden 1339 kartassa, jonka laatijana vaikutti Angelino Dulcet.
Gran Canariasta puolestaan sen verran, että "Los perros de canarias son lobos marinos" elikkä Garcia Talaveran johtopäätöksen mukaan "los canes" eivät tarkoittaneet koiria vaan merileijonia. (Yllä olevien lähde: Canarias7 / 15.12.2013.)
Ynnä viattomien vaistoista tahi niiden puutteesta hotellialueella toimittaa arvokkaasti virkaa kolme kissaa, joista yksi mustavalkoinen, toinen valkopohjainen, kauniin beigemustapilkullinen ja kolmas viirumallinen. Kaksi ensinmainittua ovat lajilleen tyypillisesti vain ja ainoastaan paikkasidonnaisia ja -uskollisia tepastellen notkean ylväästi ympärilleen tähyilemättä, viiksikarvan värähtämättä patiomme ohitse. Viiru, trion nuorimmainen päästelee välillä lähes viidakkomaisen verenhyytäviä mouraisuja, vääntäytyy etenkin ruuantuoksun leijuessa sen sieraimiin patiollemme, kohdistaa vihreäsilmaisen, vaativan katseensa Vaariin, jolle kaikin tavoin tekee itseään muutoinkin tykö. Eikö tuo onneton luontokappale erota meitä kahta siitä, jotta minulla on kissaihmisen psyyke, mutta että Vaari näkee katit etupäässä potentiaalisina ravunsyötteinä tai rukkasnahkoina ja vain karvattomat kisumallit ovat kuulemma tervetulleita viekkuun lähietäisyydelle...Tämä selektiivinen valintafiba on useampaan kertaan elon varrella tullut osaksemme, mirrien tappioksi, tietty. Koirahan ei moiseen virhearviontiin rodusta riippumatta juurikaan sorru. Koira koiran tuntee!
Entäs sitten mosquitot, nuo inhottavat yksittäiset öisin inisevät torpedot: Vaarilla olisi huomattavsti tyhkäisempää habitusta tyrkyllä, mutta joka ainoa peevelin puraisu, josta seurauksena on ärsyttävä punaisenkutiseva paukama, jollaisia Suomen serkut eivät konsanaan aiheuta, on ollut hyökkäys Mummon kuikeloa, joskin eittämättä hyvin riippunutta bodya kohtaan. No, siitähän on lähdettävä, jotta hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaan...
Tutkimattomat ovat tiet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti