Oliivipuun katveessa ...

ihan koto-Suomessa istuimme torstaina niitä näitä rupatellen Henkilääkärimme vehmaassa pihapuistossa suihkulähteen solinassa varpusten ja mustarastaiden sirkuttaessa ja lehahdellessa, kuin herrankukkarossa, hyvän mielen iltaa, jossa kaikki elementit ja oleellinen olivat somasti kohdallaan. Elämä tarjoaa aina joskus yllättäen näitä tuokioita ja kohtaamisia, joista jää pitkäksi aikaa hyvä ja lämmin mieli ja joista ei puutu niin mitään. Tästä kiitämme!

Mielentilaan sopivasti:

"Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää."

Eino Leinon, runon ja suven päivää: