Aamusta kaksi rusakonrötkälettä machoili takakintuillaan pönöttäen ja etutassuillaan nyrkkeillen luppakorvaneidon seuratessa lunkisti uljaiden kosijoiden taistontiimellystä sivummalta. Kyllästyi sitten kaiketi odottelemaan kiivaan ykkösuroksen statuksen selvittelyn lopputulosta ja lähti laiskanpulskeasti pomppia lönköttelemään poispäin. Ihan kavaljeeritta ei tämä karvakerä kuitenkaan jäänyt, sillä vissiin arvanheitolla tuli ratkaistuksi, kumpi uhittelijoista pääsi sittenkin saatille, elopoikia väsäämään.
Outoa vikinää ja vinkaisua ääniaaltoili seuraavaksi avoimesta ikkunasta kuuloelimiin ja eikös siellä ollut harakkarouva, kolmen poikasen yksinhuoltajaäitee, hanakasti pienen pupunpojan kimpussa. Pisrkatti ja olkoon vaan kuinka tahansa luonnonlaki ja vahvemman oikeus ja vaikka kuinka pupupaistia on hyvillä mielin mussuteltu, niin tämä oli sentäs liian törkeää!! Vaari, viiden Murmelin isoisävaistojen siivittämänä, otti ja hilppaisi rivakasti hätiin hätyyttelemään ja niin tuli tämä pu-pu-pienokainen elämälle pelastetuksi ja Ipanapuolueen riveihin säästetyksi...
Näkyivät vielä lounasaikaan harakkamuori aidalla ja pupuemäntä sen alla tiukasti toisiaan tapittaen pitävän pikapalaveria siitä, kuinka tilanteessa päästäisiin jonkunasteiseen konsensukseen ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon tällä plantaasilla.
Pu-pu siksi, jotta juuri noin sen on oppinut Kuopuksenkuopus suloisenpehmeästi lausua loitselehtimaan omalla pihalla moisen söpöliinin bongattuaan.
Kuvan kesästänauttija ei liity millään lailla tapahtuneeseen vaan on männäkesän heiniä:
Jehna & Jepulis:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti