maanantai 18. maaliskuuta 2024

Samuel Bjørk: "Saari kaukana kaikesta" - ex Libris...

 

"Saari kaukana kaikesta", Samuel  Bjørk, 2023, Otava, 410 s., 
suomentanut Päivi Kivelä.
Samuel  Bjørk: on kirjailijanimi, jonka takana on norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode  Sander Øien. Bjørkin Mia & Munch -jännityssarja on huima kansainvälinen myyntimenestys. Saari kaukana kaikesta on 
Mia & Munch -sarjan viides, itsenäinen osa. Aikaisemmat osat: 
Minä matkustan yksin, Yölintu, Poika pimeästä ja "Susi" (klik)  (Lievelehti)

 

                                                            ©Harald Øren 
 
"Murhatutkijan työnsä lopettanut Mia Kruger on muuttanut asumaan kuvankauniille Hitran saarella. Pian hän joutuu kuitenkin kohtaamaan siellä vaanivan pahuuden: Kolme vuotta aiemmin pieni poika katosi jälkiä jättämättä. Nyt löytyy 16-vuotiaan tytön ruumis, ja verilammikkoon rikospaikalla on kirjoitettu kadonneen pojan nimi.
Mian on astuttava jälleen työrooliinsa, ja avuksi saapuu onneksi Holger Munch. Mutta menneisyyden tapahtumat saartavat heidät ja Hitran asukkaat salaisuuksien ja epäilyn keskelle. Kunnes mikään ei ole enää entisellään." (Takakansi)
 

 

Edelliskerran nautin tämän kirjailijan seurasta teoksen "Susi" matkassa, 
josta lakonisesti:   Bjørk on ottanut oman paikkansa dekkariosastollani aiemmin teostensa Yölintu ja  Poika pimeästä  ansiosta, reippaasti ja uteliaana siis matkaan kauniille Hitran  (klik) saarelle:
 

Holger Munch;  - Mariboes gate 13:n murhayksikkö. Holger Munch. Maan taitavin rikostutkija ympärillään ryhmä, jollaisesta maailman parhaatkin rikostutkijat kykenivät vain haaveilemaan. Raskaimmat tapaukset. Selvitysprosentti lähes sata. Tietysti silloin sai vihamiehiä. Kadehtijoita, jotka halusivat nähdä hänen putoavan valtaistuimeltaan, mutta hän oli huitaissut heidät pois kuin pölyhiukkaset kuluneen tweedtakkinsa olkapäältä...

Kiireetöntä vaan ei laahaavaa ja eloisasti kulkevaa kerrontaa juonen kiehnäyksineen, jonka ohella riittävät erilaiset ja hyvin piirretyt henkilökuvat ynnä antoisat ympäristökuvaukset luovat tasokkaan kokonaiskuvan.


- Luca Eriksen Aluksi hän oli pelännyt Miaa. Kiinteää, läpitunkevaa katsetta, 
joka tuntui lukevan toisen ajatuksetkin. Ryhmäkokouksissa Mia puhui harvoin ja hiljaa, mutta kun hän avasi suunsa, hän sai heidät, tai ainakin hänet, käsittämään paremmin mikä oli tärkeää ja mikä ei. Niin kuin se teekuppi. Portto. 
Mia oli pelkästään sen perusteella poistanut Anders Woldin epäiltyjen listalta, Luca piti itseään kohtalaisen älykkäänä, mutta sitä hän ei olisi ymmärtänyt. Jännittävää. Ja nyt he tekivät töitä yhdessä...

- Varmaotteinen  Bjørk ei tarvitse turhia tehosteita eikä henkilöhahmoilla suoritettua huomionhakua tai kikkailua pitääkseen lukijansa mielenkiinnon vireillä ja valppaana.  Tasapainoista ja antoisaa sekä rauhallista, laadukasta ja mukavaa luettavaa, jolle sopii toivoa jatkoa!

-  Kerran poliisi, aina poliisi....

Niinpä:

tiistai 12. maaliskuuta 2024

Heikki Valkama: "Kätkö" - ex Libris...

 "Kätkö, Heikki Valkama, Tammi 2024, 143 s. Päällys: Markku Taina.

"Heikki Valkama (s.1975) on Ylen Uutispodcastin toimittaja. Hän on myös japanilaisen kulttuurin monipuolinen asiantuntija, joka on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin. Huippukokki Riku Mäen esitellyt Pallokala (2017) palkittiin Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari-kunniakirjalla, ja se sai Kirja à la Carte -  palkinnon." (Lievelehti) 


                                                       ©Petri Artturi Asikainen
 
"Japanilaisella pikkusaarella lomaileva Riku Mäki kohtaa ostosreissullaan puolialastoman naisen. 
Siitä alkaa kiihkeä romanssi. Mutta pian huvilalla, jolla Riku ystävineen majailee, alkaa tapahtua outoja. Haluaako joku lomalaisista eroon?
Samaan aikaan ylitarkastaja Daisuke Matsuzaka tekee ratsian pohjoiskorealaiseen alukseen, jonka epäillään salakuljettavan Japaniin huumeita. Toisaalla Yakuzaryhmät taistelevat julmasti vallasta. Miten kaikki liittyy yhteen?" (Takakansi)


Japaniin sijoittuvaa dekkarikirjallisuutta ei ole juuri sattunut kohdalle, joten tämä Valkaman uutuus sai esittelyllään uteliaana tarttumaan  kutsuvalla pelkistetyn tunnelmallisella kannella varustettuun teokseen.
 
Riku - Nyt hän oli Japanissa asuva menestynyt
 keski-ikäinen mies, vailla perhettä , vailla tarkoitusta. Hän oli kokin uransa huipulla, jos ei otettu huomioon sitä, että toki kokkaaminen oli elämänmittainen tie, joka ei koskaan vienyt perille. Mutta hänellä ei ollut edes ravintolaa ja koko elämänmittainen tiekin näytti hankalalta, sumun peittämältä kinttupolulta...

Daizuke Matsuzaka -  Tämä oli niitä hetkiä, kun Matsuzaka jälleen kerran katui sitä, että oli ottanut johtajan pestin vastaan. Koko uransa hän oli vältellyt byrokraatiksi päätymistä, mutta nyt, kuudenkymmenen vuoden iän lähestyessä hän johti Japanin poliisin Interpolosastoa, joka oli vastuussa kansainvälisistä operaatioista..
 
Teos on sisällöltään monimuotoinen sisältäen japanilaisia nimiä ja sanoja,  huumejengien kilpailua ja keskinäistä välienselvittelyä kadonneen lastin tiimoilta, herkuttelua ja kokkausta, sukeltamista sekä tietty Amorin nuolten osumia - 
ja huteja. Tuon kaiken tuoksinassa Mäen lomailu saa vauhdikkaampia piirteitä ja lukija heittäytyy tapahtumain käänteissä yhdestä toiseen. 
 
- Merennaisen, aman, ammatti ei ollut helppo. Japanissa juuri naiset olivat sukelluskalastaneet ainakin 2000 vuoden ajan. Aivan varmaa ei ollut, miksi sukeltaminen oli juuri naisten työ. Selityksiä oli, että naiset pystyivät pidättämään henkeään paremmin ja naisten ruumiinrakenne sopi paremmin sukeltamiseen.

Lyhyet luvut kuljettavat lukijaa ketterästi tilanteista ja tapahtumista toiseen. Valkaman kerronta on varsin tuoretta, eloisaa ja antoisaa. Hyppäsin tähän
Riku Mäki -sarjaan näin keskeltä mukaan, seikka, joka saattoi aiheuttaa hyppelehtimisen tunnetta ja ajoittaista kärryillä pysymisen vaikeutta.

Kelpo ja tuoreen oloinen teos. Japanin tuntijan vakuuttavuudella kirjoitettua ja massasta edukseen poikkeavaa, ilmavaa luettavaa sekä kiinnostava hyppy mm. Tokion vilkkaiden ja kuumien katujen hyörinään, joilla ihminen ei tunne itseään yksinäiseksi ynnä makujen herkulliseen maailmaan, joten tyhjin, nälästä kurnivin massuin tätä ei kannata avata:)

Japanin terveisin:

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Riitta Tulusto: "Runoja ja ryppyjä eletystä elämästä" - ex Libris...

"Runoja ja ryppyjä eletystä elämästä", Liisa Tulusto, Kirjapaja, 2024, 151 s.. Päällys ja kuvittanut Emmi Kyytsönen.

Riitta Tulusto on toimittanut lukuisia runokokoelmia yhdessä Tuula Korolaisen kanssa. Erityisen suosittuja ovat olleet antologiat Pää tallella (2010) ja
Täyttä päätä (2012), jotka kumpikin sisältävät runoja ikääntyville. (Lievelehti)
 
 
                                                             ©Riitta Tulusto
 
"Ihmisessä ovat kaikki iät alati läsnä, myös ikuinen nuoruus, muistuttaa 
Eeva Kilpi. Tähän ikäkausien monikerroksisuuteen hyppää Riitta Tulusto kokoamassaan runoantologiassa, joka tarjoaa osuvia, hauskoja ja koskettavia kuvia vanhenemisen eri puolista.
Tulusto on valinnut tekstejä viideltä viisaalta naiselta, jotka ovat sanoittaneet tuntojaan rohkeasti vielä vanhalla iällä. He ovat Helena Anhava, Eeva Kilpi,
Aila Meriluoto, Aulikki Oksanen ja Kyllikki Villa. Tulusto käy keskustelua näiden kiteyttämisen mestareiden kanssa ja pohtii omaa vanhenemistaan runojen inspiroimana. " (Takakansi) 
 


 
Tämä jo kotimaisten suosikkirunoilijoitteni - Eeva Kilpi edellä - tekstejä ja  vekkulin kansikuvan ansiosta tutustumaan houkutellut antologia sisältää luvut:
Pelkkää viisautta ja intohimoa vain - Eeva Kilpi, Vaikka minä olen kauniimpi -
- Aila Meriluoto, En ymmärrä ikävuosiani - Kyllikki Villa, Jossain on toinen retki - Aulikki Oksanen. Aavistus tulevasta - Helena Anhava ja Ryppyjä sekä Lähteet ja kirjallisuus.

Mainio ja elämänmyönteinen kuvitus sekä valoisat ja positiiviset, huumoripitoiset sekä elämää ymmärtäväiset runot olivat herkkua kevään odotukseen ja liukkauden loppumiseen väsähtäneelle mielelle. Poimintoja hykerryttävästä annista:

Hei sinä vanha naama
kylpyhuoneen peilissä,
oletpa sinä muuttunut.
Mutta älä sure,
kavereita ollaan.
Vaikka minä olen kauniimpi.
Aila Meriluoto:Tämä täyteys, tämä paino
 
 
Se tyttö,
sehän minä olin vastikään, olen yhä
mutta maailma ympärillä
on aivan toinen.
Kyllikki Villa: Koipitoipilas 
 

Missä viivyt, seesteisyys?
Missä aikailet tyyneys?
Kuinka kaipaankaan kaikkea sitä,
mitä ikääntymisestä on luvattu ja kirjoitettu"
Eeva Kilpi

 
Ryppyjä- luvussa Tulusto avaa suhdettaan kävelyyn ja mainioon teokseen: Kävelyn filosofia, (klik), jonka on kirjoittanut Frédéric Gros. Kävely on mitä mainioin tapa rentoutua, hiljentää mielessä vellovat ajatukset, rauhoittua ja antautua yhdeksi ympäröivän luonnon kanssa sekä eheytyä.

Kaikki me vanhenemme ja ikääntyminen on ainoa tapa elää pitkään. 
Isketään siis silmää sille joskus peilistä kurkistelevalle oudolle tyypille ja jatketaan iloisesti eteenpäin uusiin haasteisiin ja kokemuksiin. Ikääntymisen positiivisia puoli on mm. se, että tajuaa kristallinkirkkaasti, että elämässä on paljon asioita, joilla ei ole merkitystä ja jotka voi jättää omaan arvoonsa.
 
 
Kun ilta vaimenee yöksi,
äänet pehmenevät.
Ei ymmärrys ole sanoja,
vain hapuilua
kohti sen hyväksymistä
mitä ei voi muuttaa.
Helena Anhava: Lakastumisen aika. Runoja.
 

Tulusto kirjoittaa kaunista tekstiä ja erityisen herkästi ja totuudellisesti sellaisena kuin se parhaimmillaan ja antoisimmillaan olla voi myös isovanhemmuudesta,
jota meillä on ollut ilo kokea nyt jo 26-vuoden verran viiden lapsenlapsen kanssa ja siitä, kuinka suhteet siinä elävät ja muuttuvat. 
Hän tekee kaiken ihmisläheisesti puhutellen pieni, veikeä huumorinpilke silmänurkissaan  ja Kyytsösen suorastaan herkullinen kuvitus kruunaa mainion kokonaisuuden.  Suosittelen!
 
 Ratevaa ja iloista Naistenpäivää toivottaapi:

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Kale Puonti: "Joni" - ex Libris...

"Joni", Kale Puonti, Bazar, 2024, 301 s.

Kale Puonti (s. 1962) työskenteli yli 30 vuotta poliisina  Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Hän on nähnyt aitiopaikalta kansainvälisen huumerikollisuuden rantautumisen Suomeen ja ollut mukana monissa suurta julkisuutta saaneissa jutuissa. Puonti tunnetaan paitsi dekkaristina ja tietokirjailijana myös MTV3:n Rikospaikka-ohjelmasta sekä podcasteistaan." (Lievelehti) 

 

                                                            ©Upi Tirronen
 
"Kaksi laukausta kajahtaa kontulalaisen kerrostalon pihassa, ja mies lyyhistyy kuolleena maahan. Ylitöihin passitettujen poliisien saapuessa rikospaikalle huppariin pukeutunut surmaaja on jo kadonnut omille teilleen kenenkään huomaamatta.
Ammuttu tunnistetaan henkilöksi, joka on ollut Pasilan Myrkyn kiikarissa huumebisnestensä takia, mutta kaduilla hänet tunnetaan paremmin kovamaineisen 900-katujengin pomona. Vähän myöhemmin myös toisen jengin ykkösmies löytyy ammuttuna. Kytevien jengisotien epäillään roihahtavan pian ilmiliekkeihin, mutta rikoskonstaapeli Kaartamon ryhmälle avautuukin aivan toiseen suuntaan osoittava tutkintalinja." (Takakansi) 
 
 

 
Kale Puontin matkassa on tullut kuljettua ja viihdyttyä jo seitsemän teoksen verran, viimeksi koosteen "Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia (2023) seurassa loppukaneetein:  
"Eloisasti ja valaisevasti kirjoitettu kooste ja oiva kurkistus niin rikollisten kuin virkavallankin pyrkimyksiin ja toimintaan. Monimuotoiset näyttävät olevan huumerikollisuuden toimintatavat ja kasvot, onneksi myös huumepoliisimme  ovat vankkoja  eri osa-alueiden ammattilaisia. Kilpajuoksu jatkuu..."
 
Alan Reja:  -   pysähtyi ja työnsi kätensä nahkatakkinsa sisälle. 
Hän sai kainalokotelon nepparin auki, mutta ei ehtinyt vetää Smith & Wessoniaan esille, kun huppariin pukeutunut henkilö laukaisi kaksi kertaa kohti hänen selkäänsä. Reja valahti avonaisen autonoven viereen asfaltille ja päästi pitkän huokauksen, ikään kuin olisi aavistanut kohtalonsa. Hän kuoli kuten lähes koko aikuisen ikänsä rikoksia tehneen jengin johtohahmon oletti kuolevankin. 
Auton etupenkillä lojuvat luotiliivit olisivat saattaneet pelastaa Rejan hengen, mutta nyt se oli jossittelua.
 
Ajankohtaista asiaa myös meidän maassamme sillä jengiytymisen suhteen ei Suomikaan ole mikään lintukoto enää. Hän käsittelee myös alaikäisten käyttöä tiettyihin rikoksiin ja rangaistavuuden alaikäräjan oikeellisuuta/toimivuutta nykypäivänä sekä toisaalta äärioikeistolaistyhmien toimintaa maahanmuuttajia kohtaan.
Hän sivuaa myös aprikoiden poliisien kesken solmittuja avioliittoja, 
jotka kuulemma lähinaapurissa eivät ole lainkaan  harvinaisia,  johon todettakoon, että omassa tuttavapiirissä löytyy myös tällaisia ilmeisen hyvin toimivia yhdistelmiä... "Lika barn leka bäst"!?

-  Mikä ihme nuoriin on mennyt? Ryöstetään pikkulapsilta kengät jaloista ja lippikset päästä, Irma ihmetteli. Toi luksusmerkkien palvonta on mennyt ihan överiksi. Sellaiset nuoret, joilla ei ole varaa kaiken maailman vuittoneihin, hankkivat tavarat laittomilla keinoilla viemällä sitten vaikka kengät toisen jalasta tai koulujen narikoista, Pesonen sanoi...

Puonti on tuottanut jälleen kerronnalleen tyypillistä reipasotteista, lyhytlukuista, tiivistahtista ja tapahtumarikasta tekstiä pilkesilmäisyyttä unohtamatta, joten lukijan on helppo tempautua mukaan juonen kulkuun ja tapahtumain kierteeseen. Jottei kaikki olisi sitä, miltä ensin näyttää tai mieleen juohtuu niin aika yllättävänkin loppuratkaisun kahdelle murhalle tarjoilee Puonti kuin ripauttaen kirsikan kakun päälle!

-  "Don't it always seem to go that you don't know what you've got until it's gone."
 Joni Mitchell, Big yellow Taxi.

Seesteistä & suloista sunnuntaita:

lauantai 24. helmikuuta 2024

Paolo Cognetti: "Suden onni/La felicità del lupo" - ex Libris...

"Suden onni", Paolo Cognetti, Bazar, 2024, 197 s., suomentanut Mirja Hovila, kansi Tuomo Parikka.

Milanosta kotoisin oleva Paolo Cognetti (s. 1978) on monipuolinen tarinankertoja, joka on kirjailijan työnsä lisäksi työskennellyt dokumenttielokuvien parissa.
Cognettilta on aiemmin suomennettu kirja Kahdeksan vuorta. Se palkittiin 2017 Italian arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla, Premio Stregalla. Kirjasta tehty samanniminen elokuva sai Suomen ensi-iltansa keväällä 2023, ja se palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla. Suden onni on Gognettin seitsemäs teos. (Lievelehti)

                                                         ©Roberta Roberto
 
 
"Nelikymppinen milanolaismies Fausto jättää eräänä syksyisenä päivänä kaupunkilaiselämän taakseen ja muuttaa Alppien keskelle pieneen Fontana Freddan kylään. Persoonallinen, omien sääntöjensä mukaan elävä yhteisö saa hänet pian pauloihinsa, ja hän päätyy kokiksi kylän ainoaan ravintolaan.
Fausto tutustuu Silviaan, joka myös työskentelee ravintolassa. 
Heistä kahdesta tulee rakastavaiset, mutta kevään koittaessa kumpikin palaa kotiseudulleen saattamaan entisen elämänsä kesken jääneet asiat loppuun.
Kesän ollessa kuumimmillaan Fausto palaa Fontana Freddaan, mutta huomaa, että hänen tuntemansa Silvia ei enää ole sama ihminen. Miten käy heidän rakkautensa?" (Takakansi)
 
 

 
Edelliskerran tapasimme Cognettin kanssa hänen teoksensa Kahdeksan vuorta tiimoilta, josta: Tasapainoista, kirkkaan vuoripuron lailla solisevaa  vaivattoman oloista tarinan iskentää  siitä, kuinka ympäröivä luonto -  tässä vuoret - meitä  muokkaa ja syliinsä sulkee jättäen erossaolon aikoina katoamattoman kaipauksen pääsystä takaisin, - kotiin.... 
Tässä uutukaisessa on 36 lyhyttä lukua ja viimeiseksi Fontana Freddan unet.
 
Kokkotulet:  - Kello oli jo yli kymmenen illalla, kun kesäisen auringonlaskun pitkä häntä vihdoin sammui, Silloin laidunmailta tuodut polttopuupinot sekä risukasat, laatikot, lavat, rehusäkit ja vanhat autonrenkaat valeltiin bensiinillä ja sytytettiin palamaan. Santorio näki niiden syttyvän yksi toisensa jälkeen. 
- Hän laski niitä viisi, kuusi, seitsemän. Ne alkoivat hiipua, mutta tuulenpuuska sai ne taas leimahtamaan. Ei edes hänenlaisensa mies voinut katsoa tätä näkyä välinpitämättömänä.  Tulet kertoivat, että ylhäällä vuorilla on yhä joku, että sitä elämää on vielä olemassa, mikäli alempana asuvat olisivat unohtaneet sen.
 
SantorsoSinä olet siis täällä, hän mietti. No tervetuloa. Aina joku lähtee ja joku palaa, vai mitä? Maailma on sen, joka ottaa sen haltuunsa.

 Cognetti on todella taitava: lukiessa tempautui mukaan tarinan atmosfääriin ja maisemiin sekä tuli voimakas tunne olemisesta itsekin paikan päällä Italiassa, alpeilla kirjailijan lihaa ja verta olevien henkilöhahmojen joukon jatkona, arjen yläpuolella...
 
Cognetti on  lahjakas tunnelman luoja ja hän kirjoittaa kaunista sekä kiireetöntä tekstiä, joka soljuu kuin kristallinkirkas vuoripuro, itsekseen, saaden lukijansa pohtimaan omaa elämäänsä ja sijaansa maapallollamme.

 Alpeilla piipahti:

perjantai 16. helmikuuta 2024

Chris Carter: " Veistäjä/ The Death Sculptor" - ex Libris...

"Veistäjä", Chris Carter, Otava, 2023, 429 s., suomentanut Inka Parpola.

"Brasiliassa kasvanut Chris Carter opiskeli USA:ssa ja työskenteli rikospsykologina. Los Angelesiin muutettuaan hän vaihtoi puvun revittyihin farkkuihin ja salkun sähkökitaraan. Muusikon työ kuljetti Chrisiä ympäri maailmaa. Nykyään hän asuu Lontoossa ja omistautuu bestsellerkirjailijan uralleen." (Lievelehti)

 

                                                    ©Neil Spence Photography                                                           
 
"Keikkahoitajana työskentelevä opiskelija löytää järkytyksekseen potilaansa, syyttäjä Derek Nicholssonin, raa'asti murhattuna. Teko vaikuttaa järjettömältä, sillä pitkälle levinnyttä syöpää sairastanut mies olisi joka tapauksessa menehtynyt pian.
Tappajan jälkeensä jättämä verinen näyttämö saa jopa LAPD:n erikoismurharyhmän kaiken nähneen Robert Hunterin tyrmistymään.
Millainen viesti uhrin silvottuun, ikään kuin veistokseksi aseteltuun ruumiiseen kätkeytyy?
Juuri kun Hunter ja hänen työparinsa Carlos C   Garcia uskovat löytäneensä johtolangan, löytyy uusi ruumis - ja uusi veistos. Hunterin täytyy yhdistää tapaustutkinnan palaset ennen kuin murhaaja saa viimeisteltyä makaaberin mestariteoksensa." (Takakansi)
 


 
Edelliskerran tapasimme Carterin kanssa hänen teoksensa "Teloittaja" (2023) tiimoilta seuraavin aatoksin: Tässä kakkososassa Carter luo henkilöhahmoihinsa kiinnostavasti syvyyttä ja karaktääriä sekä ominaispiirteitä, tapahtumat kulkevat ripeästi ja jahkailematta, jaarittelematta ja verbaliikka on ilahduttavan eloisaa, joten odottavin mielin ottamaan selvää siitä, mitä veistäjä saa aikaiseksi.

Teoksessa on 119 lukemaan houkuttelevaa  lyhyttä ja iskevää lukua, joista muutamia makupaloja tehokaksikko Hunterin ja Garcian johdolla:

- Hunter ja Garcia:  - kuuluivat RHD:n yhteydessä olevaan pieneen erikoisyksikköön - Erikoismurharyhmään eli HSS:ään. Yksikkö oli perustettu käsittelemään yksinomaan korkean profiilin sarjamurhia ja henkirikoksia,
jotka vaativat runsaasti tutkinta-aikaa ja asiantuntemusta. Hunterin tausta rikollisen käyttäytymisen analyysin ja biopsykologian alalla tarkoitti, että hänet oli määrätty vielä erikoistuneempaan yksikköön. Kaikki henkirikokset, joiden tekijä oli ylenpalttisen brutaali tai sadistinen , oli siirretty erillisen ultaraväkivaltaisten rikosten yksikköön. Tämä kahden hengen UV-yksikkö muodostui Robert Hunterista ja Carlos Garciasta, miehistä, jotka eivät vähästä hätkähtäneet. 
He olivat nähneet enemmän kuin omiksi tarpeeekseen asioita, joita kukaan muu tämän maan päällä ei ollut nähnyt....
 
Näillä ominaisuuksilla on toden totta käyttöä, kun he Alice Beaumontin, 
joka puolestaan työskentelee Los Angelesin piirisyyttäjän toimistossa, avukseen saaneena  selvittelevät erikoista patsastelijan aikaansaamaa murhavyyhtiä ja pähkivät, mitä tämä Veistäjä heille teoksillaan haluaa kertoa ja viestittää sekä yrittävät perata järkeä järjettömästä...

Carterin kirjallinen tyyli ja napakka ote tuottaa tekstiä pitävät edelleen hyvin pintansa, mutta vaikka kuinka mielelläni elävässä elämässä ihastelen erilaisia taideteoksia patsaita myöten enkä liioin erityisherkkiin lukeudu,  ei tämän brutaalin, tappajan  uhriensa osasista kokoamista veistoksista tule kuin lähinnä lievästi etova mieli. Jos Carterin tarkoitus on brutaaliudella hätkähdyttää, onnistuu hän siinä vaivatta, mutta mutta etovuudellakin on rajansa...

Onkin mielenkiintoista jatkossa nähdä, mihin  kirjailija suuntansa kääntää, sillä aikaisemmista osista pidin paljonkin niiden sujuvan ja eloisan  kirjoitustyylin sekä henkilökuvausten ynnä juonenkäänteiden ansiosta, mutta mutta ....

Hienohelmana nipotteli:

perjantai 9. helmikuuta 2024

James Norbury: "Iso panda ja pieni lohikäärme"/ Big Panda and Tiny Dragon" - ex Libris...

"Iso panda ja pieni lohikäärme", James Norbury, Nemo, 2024, 159 s.
 Kuvitus James Norbury ja suomentanut Mika Siimes.
 
"James Norbury (klik ja kuvia teoksesta),  toteaa kiitossanoissaan näin:  
Tämä kirja on elämänmittaiseni kokemuksen tulosta. Siksi kiitän kaikkia tapaamiani ihmisiä. Olette tehneet minusta sen ihmisen, joka olen. Ellen olisi juuri se ihminen, en olisi voinut luoda tätä kirjaa."

 

 

"Epätodennäköiset ystävykset taittavat matkaa läpi neljän vuodenajan.
 Iso panda arvostaa pieniä hetkiä mutta näkee asioista laajemman kuvan. Pikkuruisella lohikäärmeellä on avara ja lämmin sydän.
 
Matkan aikana ystävykset oppivat elämään hetkessä, tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa ja löytämään voimaa vastoinkäymisten ylittämiseen. Synkimpinäkin päivinä he muistavat, että kevät on tulossa." (Takakansi) 
 
Mainioita ja kantavia ominaisuuksia nuo yllä mainitut. Tämä kaunis ja puhutteleva teos valikoitui tuntemattoman kirjailijan ja herkän kansikuvansa sekä esittelyssä lukemani lauseen: - Herkästi kuvitettu lahjakirja ystävyyden voimasta sopii kaiken ikäisille  -ansiosta luettavaksi, eikä todellakaan turhaan, sillä se ei jätä kylmäksi vaan nostaa hymyn huulille.
 
Teos sisältää luvut: Kevät, Kesä, Syksy, Talvi, Kevät ja Jälkisanat sekä Kiitokset, joista muutamia poimintoja makusteltaviksi:

Kevät:  - Kumpi on tärkeämpää", kysyi iso panda, "matkanteko vai päämäärä? "Matkaseura", sanoi pieni lohikäärme.
- Jokainen matkalla tekemäsi päätös sinut lähemmäksi päämäärääsi tai vie sinut kauemmaksi siitä. 
 
Kesä:  - Jotkut ihmiset ovat kuin kynttilöitä. He palavat loppuun tuodessaan valoa muille. 
 
Syksy:  -   "Entä jos tapaan ihmisiä, jotka eivät pidä minusta tai asioista, joita teen? kysyi pieni lohikäärme."Sinun on kuljettava omaa polkuasi", sanoi panda. Parempi menettää heidät kuin kadottaa itsensä.
 -  Kuunteleminen on yksi hienoimpia lahjoja, jonka voi toiselle antaa.
-  Kun sytytät lyhdyn toiselle, valaiset samalla omaa polkuasi.

Talvi:  - Joskus on hyvä lähteä liikkeelle, vaikka ei tiedä minne on menossa.
 

Teos antaa paljonkin ajattelemisen aihetta ja sisältää hyviä oivalluksia, 
joten vaikka se sopii saumatta satu- ja katselukirjaksikin, ei se jätä aikuistakaan kylmäksi, sillä tämän kaoottisen maailmanmenon keskellä on erityisen tärkeää pysähtyä ajattelemaan ja etsimään sitä oleellista, joka kullekin meistä on elämän laadun ylläpitämiseksi tärkeää. Yksinkertaisuudessaan sympaattiset ja onnistuneet piirrokset kruunaavat kokonaisuuden. 

Teos todentaa myös sen, ettei erilaisuus ole este ystävyydelle tai kanssakäymiselle vaan se voi olla myös rikkaus ja vahvuus...

Varsinkin näin ystävänpäivän alla mitä mainioin yllätyslahja ystävälle, läheiselle kuin myös lahjakirja pikkuväelle eli kaikille, jotka haluavat pysähtyä tuokioksi, nauttia sekä teoksen visuaalisesta annista että Norburyn oivalluksista. Nykymaailmassa ei toden totta ole tarjolla liikaa positiivisuutta, rakentavaa mentaliteettia eikä liioin hyviä uutisia tahi vaihtoehtoisia ajattelumalleja...

Hyvää ja lämminhenkistä tulevaa ystävänpäivää kaikille teille raapustusteni lukijoille ja niitä kommentoiville! Kiitos kun olette!

Kaverusten seurassa viihtyi: