Nainen parvekkeella, Eppu Nuotio Pirkko Soininen, Bazar, 2016, 299 s.
"Eppu Nuotio (s.1962 on Berliinissä asuva palkittu kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu yli kuusikymmentä kirjaa, lukuisia tv-sarjoja, näytelmiä ja musikaaleja. Hän on toiminut Unicefin lähettiläänä vuodesta 2002.
Salome Virta: - Niin, kaikista Edelfeltin teoksista minulle juuri tästä on tullut se, jota en saa mielestäni. Se saattaa johtua parvekkeella seisoskelevasta naisesta, Thérese Lainvillestä, hänen ilmeestään, tuosta vienosta hymystä, joka on vasta nousemassa hänen huulilleen, ajatuksista, jotka liikkuvat hänen päässään kun hän katselee alas kadulle, tuosta syvänturkoosista hatusta tai ateljeen tunnelmasta, kukista korkeassa maljakossa ja kevään ihmeellisestä valosta, siitä samaisesta, josta Edelfeltkin oli niin hurmaantunut...
- Hortense Mullins: - pyyhkii hikeä otsaltaan ja ihmettelee muiden kaupunkilaisten tavoin yllättävää helleaaltoa. Hän konttaa taiteilijan ateljeessa rätin kanssa, pyyhkii lattioita ja katselee vaivihkaa maalariherraa. Rouva lähti lasten kanssa pariksi viikoksi kotiseudulleen ja herra kysyi, voisiko Hortense tulla korvausta vastaan siivoamaan ennen muun perheen paluuta. Koskaan ennen ei Hortense ole päässyt todistamaan yhdenkään maalarin työntekoa ja nyt hän ihmettelee sitä kuinka keskittyneesti maalariherra maalaa mekon laskoksia, perääntyy välillä askelen, katsoo maalausta pää vinossa ja syöksähtää uudelleen pensseleineen maalauksen kimppuun. Hortensesta näyttää siltä kuin mies tanssisi.
Pariisi on aina Pariisi ollaan siellä sitten millä vuosisadalla tahansa, eikä se koskaan ole lakannut kiehtomasta omaa mieltäni, kun siellä aikoinaan tuli useamminkin käytyä. Teoksen kerronta kulkee poikkeuksellisella tavalla lähinnä Salome Virran ja A.S. Joenmaan käymän kirjeenvaihdon mukaisesti edeten, mikä alkuun päästyä osoittautuu mielenkiintoiseksi tavaksi kuljettaa sitä.
- Ah, ihminen ei elä pelkästä leivästä!/mitä ihanin auringonpaiste, puut vaaleanvihreinä, kevään ja elämän tuoksua, kauniita pukuja, liikettä, elegantteja vaunuja. Albert Edelfelt
Niinpä ja korvamatona soi Pariisin taivaan alla...
Mielenkiintoista. Luen parhaillaan Soinisen Kipulintua. Se on hieman taiteellinen ja vaatii aikaa, että tarinaan pääsee sisälle. Ei huono kuitenkaan.
VastaaPoistaKiitos Anki! Kävin vilkaisemassa Kipulinnun esittelyä ja vaikuttaa näin pikaisesti silmäiltynä sekä mielenkiintoiselta että "samanhenkiseltä" kerronnalta.
PoistaBloggauksesi synnytti miellyttäviä ajatuksia minussa: muistoja vuosilta jolloin sain olla taiteen parissa kun opetin kieliä museossa ja ranska-aatoksia. Eilen tapasin ystävän joka on asunut Pariisissa ja niiltä tiimoilta häntä haastettelin 🙂🇫🇷
VastaaPoistaKiinnostavaa miten taulu voi saada otteen ihmisestä, ei saa kuvaa mielestään kun on niin lumoutunut 💕
Kiitos Rita A ja mukavaa kuulla, että synnytti miellyttäviä ajatuksia; niille on aina käyttöä!
PoistaTeillä oli varmasti mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. sillä nuo ulkomailla joko pysyvästi tai pidempään asuvat/asuneet ystävät avaavat ikkunan kokonaan toisenlaiseen eloon ja ympäristöön sekä tapakulttuuriin.
Totta: ihmisen visuaalinen muisti ja sen tuottamat mielikuvat sekä sinnikkyys on mielenkiintoinen asia:)
.
Eppu Nuotion tekstit eivät jostain syystä ole sytyttäneet. Olisikohan tämä jo hieman erilainen, kokeillaan.
VastaaPoistaKiitos Cara! Tämä oli minulle toinen lukemani Eppu Nuotion teos. Edellinen nimeltään Leinikkimekko - Raakel Oksa ratkaisee v. 2022, jossa liikuttiin Helsingin tutuilla kaduilla tuolloiseen lukuvireeseen sopineella "kotikutoisella" tyylillä ja jonka slogan oli lohdullinen ja rohkiaseva: "kaikki järjestyy".
VastaaPoistaToivottavasti viihdyt Pariisin ilmapiirissä ja taiteen maailmoissa!